Käyttäjän Klapikone kirjoittamat vastaukset
-
Jos puuston ppa on luokkaa 10, ei se tarkoita että uusi metsä pyritään saamaan ”järeän metsän alle”.
tutkimusten mukaan, kun pohjapinta-ala pidetään alhaalla, uudistuminen on riittävää, eikä silloin alikasvoksesta tule niitä ”sateenvarjokuusia”. Jos alikasvos ei ole elinvoimaista, sen varaan ei kannata laskea.
Suuremmalla pohjapinta-alalla elinvoimainen alikasvos syntyy Koivu- ja mäntymetsään. Omien havaintojen mukaan kuusikkoon on vaikea saada alikasvosta.
Tämä houkuttaa itseä suosimaan melko tasaikäistä, mutta kaksijaksoista kasvatusta. Se myös kertoo valopuiden merkityksestä jk:ssa.
Erirakenteistakin on kyllä tarkoitus jatkaa, sillä sellaisia löytyy jo valmiiksi.
Uudistuskypsän metsän muuttaminen erirakenteiseksi voi olla vaikeaa ja huonosti kannattavaa. Jos kyseessä on puhdas kuusikko, kannattaisi varmaan aloittaa kierto alusta ja pyrkiä koivuvaltaiseen metsään. Kuusikko saadaan sitten koivujen alle.
Jk: ssa voi olla se 400/ ha, lähtötilanteessa, kun uudistuskypsää metsää aletaan muuttaa erirakenteiseksi. Tässä voi olla se riski paikka, esim. Tasaikäisen puuston voimakas harvennus tiheässä metsässä voi altistaa tuulituhoille ja korjuuvaurioille. Tämmöisessä tilanteessa uudistuspainotteinen hakkuu on paikallaan, mutta miten se tehdään, suojuspuu, pienaukko vai kaistale? Poimintahakkuu tasaikäisessä uudistuskypsässä metsässä ei ole varmaan taloudellisesti kannattava. Peitteisyyden säilyttäminen ym. Voi olla se syy.
Muutenhan voisi kuvitella, että jk- harvennus ja muutenkin yläharvennus olisi ostajalle kiinnostavampi, kuin alaharvenus. Onhan isojen puiden käsittely motolla paljon kannattavampaa, kuin pienten.
Alikasvosta säästetään nykyään ihan tavallisissakin harvenushakkuissa, pitäisihän sen onnistua jk:ssakin.
Onko haasteena sitten hahmottaa erirakenteisen metsän rakenne optimaaliseksi?
Paljon vaikuttaa jäävän puuston kunto kasvureaktion nopeuteen. Riukuuntuneet lisävaltapuut toipuu niin hitaasti, että kasvunmenetys on suuri.
Mutta taloudellinen tulos ei riipu tosiaan kuutiokasvusta. Ei auta jos kasvu on hyvää, mutta tuotos pelkkää kuitua.
Noilla 10 -15 ppa pitäisi kyllä päästä kuutiokasvussa tuoreella kankaallan. N. 7 motin hehtaarikasvuun, ainakin tasaikäisessä puustossa.
Erirakenteisessa Valkosen kirjan mukaan jäädään 5 – 6 kuutioon.
Ei ole taulukot mulla nyt tässä, että oikaiskaa jos muistan väärin.
Itse asiassa lisävaltapuut ja muut pienet puut reagoivat valtapuita paremmin harvennukseen.
Taimikkovaiheessa hidaskasvuiset jää jälkeen ja kuolevat pois.
Niin, aina kannattaa valita järkevä toimenpide kasvatustavasta riippumatta. Joskus se voi olla vaikka määrämittaharsintaa muistuttava melko voimakas yläharvennus. Tämä voi hoidetuissa metsissä olla hyvin kannattava menetelmä. Se riippuu, onko lisävaltapuut ja välupuut toipumiskykyisiä. Hoidetuissa metsissä ovat.
Pukkala- lähde kirjassa määrämittaharsinnan puuntuotos oli parempi, kuin tavallisen alaharvennuksen. Metsänhoidollisen harsinnan (jk) puuntuotos oli paras.
Liian tiheään hoitamattomaan metsään tehty voimakas yläharvennus saattaa aiheuttaa tuulituhoja, eikä riukuuntuneet puut toivu kovin nopeasti.
Puiden geneettinen laatu valinta tapahtuu pääosin taimikkovaiheessa luonnostaan ja ihminen voi korkeintaan vähän auttaa ja nopeuttaa. Tärkeintä on tehdä hakkuut ajallaan, että puisto on toipumiskykyistä.
Puusto On mahdollista kasvattaa myös melko tasakokoisena ja metsää yläharventamalla uusi metsä syntyy alle.
Ketjukoneita olen suosinut, mutta on ketjujen laatu kyllä viime vuosina heikentynyt. Saattavat olla jo 150 000 – 200 000 vaihto kunnossa.
Ennen ainakin dieselmersu väh. 500 000 ja bensa Saab ainakin 400 000 ja tällöinkin vasta hieman venynyt.
Yhtä lailla voi sanoa vajaatuottoiseksi avohakkuun jälkeistä metsää.
Vaikka pohjapinta-ala pudotetaan alas, jäävien puiden sädekasvu on melko hyvä. Tavallaan ei kasvateta kasvuresursseilla kuitupuuta.
Olen Jätkän kanssa samaa mieltä, että onko järkevää kasvattaa kuusta kovin pitkään samalla paikkaa. Voi olla järkevää välillä hakata rehevä kasvupaikka vaikka koivun siemenpuuasentoon, varsinkin jos alkaa lahoa löytymään.
Mielestäni sekapuut, mänty ja Koivu on tärkeässä roolissa jatkuvassa kasvatuksessa tuoreella kankaalla. Elinvoimaiset taimet löytyy usein juuri koivujen ja mäntyjen alta.
Kirjassa suositellaan yhdistelemään pienaukko- ja poimintahakkuita samassa metsässä, jolloin saadaan valopuitakin uudistettua.
En ole vielä koko kirjaa lukenut, mutta tässä jotain.
Kirja perustuu tieteellisiin tutkimuksiin, mutta kirja on enemmän käytännönläheinen.
Erirakenteisen metsän Uudistumisen onnistumisesta huolehditaan jk:ssa ajallaan tehtävillä poimintahakkuilla, joissa puuston ppa pudotetaan 10 – 12 neliöön/ha.
Kirjassa korostetaan useaan otteeseen jäävän puuston kuntoa ja siemennyskykyä. Heinittymistä pidetään ohimenevvänä ongelmana.
Täytyy muistaa, että peitteisessä luontaisen uudistamiseen perustuvassa metsätaloudessa voidaan käyttää ihan tavallisia suojuspuu ja siemenpuuhakkuita, joista on paljon tutkittua tietoa.
Männikön suositellaan käsiteltäväksi karuilla mailla ja Lapissa poimintahakkuin, mikäli erirakenteisuutta esiintyy. Muuten männiköt uudistetaan siemenpuuhakkuulla ja maa muokataan tarvittaessa. Kirjassa esiteltiin mahdollisuus kasvattaa parhaimmat Männyt jopa kahden normaalin kiertoaja verran ylispuuna.
Puuntuotos tässä kirjassa on erirakenteisen kuusikko osalta pienempi, kuin tasaikäisen istutuskuusikon. Kannattavuus tämän kirjan mukaan yli 3% korolla on parempi erirak. Kuusikossa ja alhaisella korolla on istutus malli kannattavampi.
Jk:ta ei pyritä tuomaan hallitsevaksi käytännöksi, vaan viljelymetsätalouden rinnalle.
jk;ssa on omat riskinsä ja viljelyssä omat.
Nyt on hankittu Sauli Valkosen uusi kirja Metsän jatkuvasta kasvatuksesta.
Kirjassa on lähinnä perus tietoa jatkuvan kasvatuksen eri menetelmistä, ja siinä vastataan useimpiin yleisimpiin kysymyksiin menetelmistä.
Kirjassa on joitain hieman erilaisia näkemyksiä, kuin aiemmissa Lähde, Laiho, Pukkala- kirjoissa.
Erilaisia menetelmiä on esitelty jopa laajemmin, kuin tähän asti.
Erittäin kiinnostavaa luettavaa ja uusia näkökulmia.