Käyttäjän Klapikone kirjoittamat vastaukset
-
Kylvö on edullinen ja hyvä tapa uudistaa Männikkö, kuten myös luontainen uudistaminen.
Valkonen käyttää männikön ylispuukasvatuksessa termiä siemenpuu-tai suojuspuuhakkuu. Mäntyjä jätetään 50 – 150 kpl/ ha.
Tuossa minulla on takapihan tuntumassa mäntyjä ja koivuja n. 10 metrin välein. Pääasiassa mäntyjä. Myös jokunen kuusi. Alle on syntynyt kuusikko, mutta myös mäntyä on seassa. Kasvupaikka on MT.
Onko tämä nyt sitten siemenpuu vai suojuspuuasento?
Tukkiahan siinä siemenpuiden ja suojuspuiden poistossa kertyy. Jos määrät on pieniä, kannattaa niiden poisto ajoittaa jonkin muun hakkuun yhteyteen.
Jk:ssa voi olla enemmän siemenpuita, mutta ne ovat silloin pienempikokoisia. Eihän Männikköä voi kasvattaa karulla Kasvu paikalla kestävästi, jos vain mäntyjä poimitaan. Kuusialikasvosta on raivattava viimeistään siemenpuuhakkuun yhteydessä.
Lähde- Pukkala kirjassa sanotaan VT männiköstä, että kuuset kasvatetaan mäntyjen alla ja poistetaan juuri tukkikoon saavutettuaan. En ymmärrä miten muuten se voisi onnistua, kuin että siemenpuuhakkuussa sitten hakataan juuri tukkikoon saavuttaneet kuuset pois. Myös kirjan kuvissa on männyn siemenpuuhakkuita.
Erirakenteinen Männikkö onnistuu parhaiten karukkokankaalla, jossa kuusi ei juuri edes kasva. Tai sitten alikasvoskuusta raivataan.
Valkosen ylispuukasvatuksessa parhaita mäntyjä voidaan kasvattaa hyvin järeiksi, mutta ei sillä rahallista etua saavuteta, jos ei niistniistä makseta selvästi parempaa hintaa.
Sitäpaitsi Kasvupaikan parantuessa siemenpuuasento tihenee ja muuttuu suojuspuuasennoksi, ja myös kuusi hyväksytään alikasvokseksi rehevämmällä Kasvu paikalla. Tämä on ihan perusasia. Myös mänty voi uudistua suojuspuuston alle, kun suojuspuut on mäntyjä.
En ymmärrä puukin kysymystä. Mitä eroa on männikön kasvatuksessa jk:ssa ja jaksollisessa mallissa, jos molemmissa käytetään luontaista uudistamista?
Molemmissa voidaan peitteisyyttä säädellä siemen-suojuspuu asennon tiheydellä.
puita ei kasvateta ylisuuriksi, jos niistä ei saa parempaa hintaa, ellei sitten maisemasyistä. Harvennukset molemissa laatuharvennuksina, jk:ssa laatu – yläharvennuksina.
Poikkeuksena karujen maiden valmiiksi erirakenteiset männiköt, joita käsitellään poimintahakkuin.
Kun päätehakkuussa jätetään hyvälaatuisia mäntyjä ja koivuja, ja jos nämä ovat vasta pienikokoisia tukkipuita, nämä periaatteessa vähentävät kasvutappioita, varsinkin rehevällä Kasvu paikalla. Avohakkuu tuottaa rehevillä mailla horsmaa ja vesakkoa, kasvua voidaan ohjata näin puiden kasvuun. Jos jätetään lisäksi kuitupuita ja taimikkoa, ollaan siirrytty jatkuvaan kasvatukseen.
Pelkkä säästöpuumäntyjen ja koivujen jättäminen mahdollistaa myös näiden uudistumisen uudistusalalla.
Toki näiden kerääminen aiheuttaa taimikossa vahinkoa, yksi mahdollisuus onkin kerätä nämä ensiharvennuksessa, tai jättää säästöpuiksi.
Tuo isojen puiden säästely ja niiden määrä riippuu metsänomistajan tavoitteista. Kun tavoite on maksimaalinen tuotto, ei puita kasvateta jk:ssa sen suuremmiksi, kuin jaksollisessakaan kasvatuksessa.
Männyn ylispuukasvatuksessa puita kasvatetaan hyvin järeiksi, jos tiedetään puista saatavan parempaa hintaa, tai maisemallisista syistä.
Itsellä on taimikoiden päällä rehevilläkin mailla järeitä mäntyjä, osan voi hakata ensiharvennuksessa ja osa jää säästöpuiksi.
Jk: ta usein esitetään vaihtoehdoksi ”tehometsätaloudelle”. Mutta kumpi on loppujen lopuksi tehokkaampaa? Taloudellinen tulos on lähestulkoon samaa luokkaa. Paljon vähemmän vain tehdään hoitotöitä ja viljelyä. Eli metsätalous on tehokkaampaa.
Jk:n kannattavuus suhteessa viljelymetsätalouteen paranee karuilla kasvupaikoilla ja siirryttäessä pohjoisemmas. Juurikin turvemaat ovat yksi esimerkki.
Tutkittua tietoa on niin erirakenteiskasvatuksesta, kuin muustakin luont. Uudistamisen menetelmistä. Usein monet jk. Menetelmät on jo käytössä, kuten siemenpuuhakkuu ja kaksijaksoinen kasvatus.
Talvikorjuun edellytys on yksi menetelmän leviämistä estävä asia. Talvikorjuu on kaikkein riskittömin menetelmä kaikessa metsätaloudessa. Itse en teetä mitään hakkuita kesäaikaan, mutta ymmärrän ettei se ole yleisesti mahdollista.
Juurikääpä on ongelma jk:ssa, mutta myös kaikessa muussa metsätaloudessa. Metsän ostaja saattaa sanoa, ettei kohteessa kannata harjoittaa jk:ta kun alikasvos voi olla saastunut. Silti hän ehdottaa kuusen istutusta. Jos ehdotetaan uudistamista koivulle, ollaan asian kanssa tosissaan.
Juurikäävän leviäminen ei ole talvihakkuin tehtävän jk:n aiheuttama, vaan kesähakkuin suoritetun metsätalouden aiheuttamaa.
Sehän se juuri on, että kuusen uudistuminen on niin helppoa kaikkialle muualle, paitsi kuusikkoon.
Siksi pyrkisin uudistushakkuissa valopuulajien uudistamiseen. Kuusi kyllä tulee aikanaan.
Hirvi usein pilaa ajatuksen. Sen vuoksi voi olla järkevää hyödyntää kuusialikasvosta, kun kuitenkin päädytään kuusen istutukseen lopulta hirvien vuoksi.
Ennen harsintahakkuut kuusettivat karut kasvu paikat. Nykyään niille istutetaan kuusta.
Mänty on siitä hyvä, että se kasvaa myös rehevillä mailla. Sen uudistaminen sinne VOI onnistua siemen- suojuspuuhakkuulla. Riittää että sitä saadaan edes sekapuuna.
Kuusikon uudistaminen suojuspuuhakkuulla onnistuu parhaiten, kun suurin osa suojuspuita on mäntyä ja koivua. Näin voidaan saada hyvä sekametsärakenne, jota on helppo hoitaa jk menetelmin.
Männikköön syntyy KUUSI alikasvos hyvinkin korkealla pohjapinta-alalla. Jopa uudistuskypsissä männiköissä on usein kuusialikasvos.
Jos kasvupaikka on mt, voidaan kuusen kasvatusta jatkaa. Luulen että se on kannattavampi vaihtoehto, kuin kuusikon raivaus ja kuusen istutus.
Jotta männikköön saadaan mäntyalikasvos, täytyy pohjapinta- ala pudottaa hyvin alas ja kuusikko raivata.