Käyttäjän Klapikone kirjoittamat vastaukset
-
Nuo viherkommareiden lellikit on myös lajeja, joita ilman joku muu laji ei tule toimeen. Ihminen aiheuttaa toimillaan kiihtyvää lajien häviämistä.
Se miten lajit ovat juuri nyt häviämässä, liittyy vahvasti teollistumiseen ja väestön (ihmisten) määrän kasvuun.
Suomessa tämä näkyy metsäteollisuuden historiana.
Suomi teollistui sotien jälkeen voimakkaasti ja nimen omaan metsäteollisuus kasvoi merkittävästi. Samaan aikaan Suomen kaikki metsämaat ja myös suuri osa kitumaista otettiin puuntuotannon ja metsäteollisuuden käyttöön.
Tätä ennen metsien käyttö oli lähinnä maatalousyhteiskunnan vaatimalla tasolla, eli kaskiviljely, rakennuspuiden keräily, polttopuun keräily, tervanpoltto.
Eli teollinen mittakaava ja koko pinta-alan kattava ”tehometsätalous” on viime vuosikymmenten aikana muuttanut metsä luontoa tiettyyn suuntaan.
Aikaisempi esiteollinen sahatavaran ja tervan kauppa rasitti voimakkaimmin asutusten ja vesireitistöjen välitöntä läheisyyttä.
Säästöpuilla siis yritetään lisätä joidenkin lajien elinympäristöjä. se kuinka tehokasta se on, en tiedä. Tehokkaampaa luultavasti olisi vähentää metsien pirstoutumista.
Viherkommunistin lausuntoa kaivattiin:
En nyt ole paras asiantuntia, mutta johtuisiko lahopuun määrän tarve siitä, että luonnontilaisessa metsässä kaikki puut lopulta lahoavat ja sitä on metsässä silloin tietysti aika paljon.
Lahopuu ylläpitää monipuolista eliölajistoa, joka on tärkeä metsän ekosysteemin kannalta. Ekosysteemin jokainen osa-alue on tärkeä, jotta metsä pysyy elinvoimaisena ja elämä maapallolla säilyy.
Terve hyvinvoiva metsä on myös hyvä talousmetsä. Eli siellä on muitakin sienilajeja, kuin talousmetsälle tyypillinen juurikääpä.
Jos mielii istuttaa lahon kuusikon kuuselle, mikä olisi sopiva määrä taimia?
Epäilyttää ainakin täystiheän 2000 tainta istuttaminen. Kuitupuiden istutus on usein tappiollista ja ainakin varmistetaan, että mahdollisimman moni kuusi saastuu .
Olisiko istutus suoraan tukkitiheyteen ja nopea kasvattaminen päätehakkuuseen?
Taimikko täydentyy lehtipuilla joilla voi olla lahon leviämistä hidastavat vaikutus. Sekametsässä myös kasvaa monipuolisempi sienilajisto, joka kilpailee juurikäävän kanssa.
Tässä tullaan siihen laatu kysymykseen, millaista höttöpuuta sitten syntyy? Pakon sanelemana.
http://www.metla.fi/julkaisut/workingpapers/2010/mwp176.pdf
http://www.metla.fi/uutiskirje/mkl/2014-3/uutinen-2.htm
https://arvometsa.fi/blogi/kuinka-saan-metsani-nielemaan-hiilta
http://www.metla.fi/aikakauskirja/full/ff08/ff084255.pdf
http://www.metla.fi/tiedotteet/2006/2006-06-13-metsanuudistus.htm
Joku kyseli linkkejä, tuossa joku linkki aiheesta, suosittelen perehtymään Lähteen ja Pukkalan tutkimuksiin laajemminkin.
Parissa viimeisessä linkissä on juttua kuusen ja männyn uudistamisesta.
Täällä moni tuntuu olevan huolissaan luontaisen uudistumisen mahdollisuuksista Suomessa.
Tässä oma näkemykseni:
Kuusi: Kaikkein helpoin uudistettava, meillä on kaikissa metsissä kuusialikasvos, paitsi varttuneissa puhtaissa kuusikoissa. Uudistuu helpoiten alikasvoksena.
Mänty: Helppo karulla kasvupaikalla, vaikea rehevällä. Pintakasvillisuus, lehtipuut ja hirvi vaikeuttaa.
Koivu: Helppo, avoala + koivusiemenpuut tai reunametsä
Muut lehtipuut: Helppo uudistaa
Eli, kun uudistan, mäntyä ja koivua yritetään, kuusikko siitä lopulta kuitenkin tulee.
Timppa taisi epäillä että Jatkuva kasvatus ei ole yleistynyt, vain parin prosentin luokkaa.
Itse suosin peitteistä metsänkasvatusta, olkoon sitten vaikka jatkuvaa kasvatusta, mutta virallisesti tietysti harjoitan jaksollista kasvatusta.
Eihän ostomiehille kannata puhua mitään jatkuvasta kasvatuksesta, nehän säikähtävät ihan. Kannattaa puhua yläharvennuksesta, ylispuiden poistosta, ym. niin ei ole mitään ongelmaa.
Eli ainakin jossainmäärin menetelmän suosio ei näy tilastoissa.
Toki metsänomistaja voi ottaa tavoitteekseen maks. Kuutiotuotoksen.
Kuitenkin ollaan myös metsätaloudessa siirtymässä maks. Taloudellinen tulos tavoitteeseen.
Yläharvennusten käyttö siitä esimerkkinä.
Ei ole pystytty mitenkään selittämään, miksi jatkuva kasvatus olisi uhka puuntuotannolle tai taloudelle. Päinvastaisia tuloksia kyllä on.
Siksi se on nyt hyväksytty uuteen metsälakiin.
Nuohan perustuvat Lähteen ja kumppaneiden laajaan käsittely tapoja vertaa vaan tutkimukseen, jotka aloitettiin kai 1980- luvulla.
Koealat oli uudistettu 40-50 luvulla suojuspuuhakkuulla.
Lisäksi tutkittu valtakunnanmetsien invemtointeja ja näistä on voitu mitata erityyppisten erirakenteisten metsien kasvua eri vuosikymmenillä.
Sitten on simuloitu kasvumallit eri metsiköille.
Nuo samat koealat lienevät muuten ensimmäisiä, joissa on seurattu myös tasaikäisen metsän kasvua koko kiertoaika.
Aivan Timppa, parempiinkin tuloksiin on päästy.
Myös jaksollisessa kasvatuksessa on päästy keskimääräistä parempiin tuloksiin, kuten tälläkin palstalla on ilmennyt.
Ja vielä puun korjuusta, aika yleisesti hinta asettuu kasvatushakkuun ja päätehakkuuhinnan väliin. Kuitenkin korjuu jk:ssa huomattavasti halvempaa, kuin vaikka ensiharvennuksessa tai alaharvennuksessa.
Ei kai isoilla metsäkoneilla kannata tehdä tehottomia hakkuita, joissa poistetaan pieniä puita? Isoja puitahan motolla kannattaa käsitellä.
Puuntuotos jk keskisuomi :
Kuusi
OMT 6,9
MT 5,3
Mänty
MT 4,5
VT 3,9
Aika keskimääräistä kasvua vaikuttaisi olevan.
Jatkuvan kasvatuksen puuntuotoksesta on saatu erilaisia tuloksia eri tutkimuksissa, mutta erot tasaikäiskasvatukseen ovat pieniä.
Lähde- Pukkala tutkimuksissa on vertailtu jatkuvaa kasvatusta, alaharvennusta ja määrämittaharsintaa.
Jopa määrämittaharsinta päihitti useammassakin kokeessa alaharvennuksen puuntuotoksessa.
Kaikkein suurin puuntuotos ehkä saataisiin istuttamalla jalostetut taimet ja käsittelemällä metsää yläharvennuksilla.
Jatkuvassa kasvatuksessa puut kaadetaan yhtä suurina, kuin jaksollisessakin. Jos painotetaan jotain muuta kuin taloudellista Tulosta, voidaan puut kasvattaa järeämmiksi. Niin myös jaksollisessa.
Jatkuva kasvatus on paljon monipuolisempi menetelmä, kuin pelkkä ”ideaalinen käännetty J- käyrä”, eli paljon pieniä puita ja vähän isoja.
Tämä on toki melko helppo saavuttaa kuusikoissa ja karuissa männikössä, mutta ainakin Timo Pukkalan mukaan tämän ei tarvitse olla mikään tavoite.
Hänen mukaansa eri-ikäiskasvatus (j-käyrä) on vain yksi osa peitteistä metsän kasvatusta.
Eri hakkuumenetelmiä yhdistelemällä voitaneen tehdä varsin monipuolista peitteistä metsän kasvatusta.