Käyttäjän Klapikone kirjoittamat vastaukset
-
Nyt hakattava järeät vanhat metsät (70 – 120 vuotiaat) ovat muuten pääosin luontaisesti syntyneitä tai vanhoja harsintametsiä.
Harsintajulkilausuman (1948) jälkeenkin metsät ohjeistettiin pitkään uudistettavaksi luontaisella uudistamisella.
Käsin kylvöä sotien jälkeen harrastettiin jonkin verran. Sittemmin on siirrytty pitkälti istutukseen.
Eli voiko nykyistä voimaperäistä viljelymetsätaloutta perustella järeillä vanhoilla metsillä?
Hyvin näkyy tuo sotienjälkeisen suomen metsien puuston määrän kasvu. Kasvu lähtee 1960 luvulla selkeään nousuun, etenkin männyn osalta. (soiden ojitus ja pohjois suomen metsien uudistaminen)
1920- luvulla tehdyn inventoinnin mukaan, kaksi kolmasosaa suomen metsistä oli luonnontilaisia, kaskeamisen jälkeen hoitamatta kehittyneitä tai lievästi poimintahakkuin käsiteltyjä.
Varmasti asutusten lähettyvillä (eteläinen suomi) ja vesireitistöjen (uittoväylien) lähettyvillä on tilanne ollut erilainen.
Ennenhän jatkuvaa kasvatusta ”Harsintaa” käytettiin ja niiltäkin ajoilta on valtakunnan metsien inventointeja. Tuolloinkin ovat metsät kasvaneet hyvin. Tosin suuri osa 1900-luvun alun metsistä oli vielä luonnontilaisia ja vanhoja, eli uudistumista ja kasvua oli vähemmän. Harsintametsät käsittääkseni ovat kasvaneet kiitettävästi.
Nykyäänhän metsät ovat nuoria, johtuen sotienjälkeisen ajan voimakkaista hakkuista. Ne siis kasvavat voimakkaasti, jonka lisäksi ilmaston lämpeneminen vielä kiihdyttää kasvua. Myös aika merkittävä tekijä on eteläisen ja keskisen suomen soiden ojituksella. Entiset suot ovat nyt metsätalouskäytössä.
Soiden ojitus tosin on vapauttanut turpeeseen varastoitunutta hiiltä merkittävästi ja soiden ojitus on varmaan aiheuttanut enemmän vahinkoa ympäristölle, kuin mitä hyötyjä siitä saadaan.
Mitä olen lukenut jatkuvasta kasvatukseta, on säännöllisen erirakenteinen metsänkasvatus on vain yksi osa jatkuvaa kasvatusta. Sitä tosin suositellaan yleensä oppikirjoissa, mutta hakkuiden voimakkuutta säätelemällä voi jatkuva kasvatus muistuttaa aika paljon tasaikäistä metsänkasvatusta, muuttuen lähinnä kaksijaksoiseksi metsänkasvatukseksi.
Jatkuvan kasvatuksen koealoilla on saatu jatkuvan kasvatuksen tukkikertymä ja tätä kautta taloudellinen kannattavuus paremmaksi, kuin jaksollisessa kasvatuksessa. Tämähän johtuu vain siitä, että harvennukset tehdään yläharvennuksena ja uudistamiskustannuksia ei ole.
Samoissa oppikirjoissa jaksollinen kasvatus on saatu yhtä kannattavaksi, jos käytetään yläharvennuksia ja uudistamisessa luontaista uudistamista. Myös kylvö on varmasti taloudellinen vaihtoehto (ja suositeltavakin).
Esimerkiksi männikön kasvatuksessa ei mielestäni löydy ristiriitaa Metlan ohjeiden ja jatkuvan kasvatuksen oppikirjojen välillä, kun lähtökohtana on luontainen tai kylvetty männikkö.
Itse olen suosinut kaksijaksoista metsänkasvatusta, metsät ovat niin viljeltyjä, kuin luontaisestikin uudistettuja. On myös vanhoja harsintametsiä.
Mielestäni tuo säännöllisen erirakenteinen metsänkasvatus soii parhaiten lapin männiköihin ja eteläsuomen korpi- ja turvemaille. Muuten suosisin eteläisessä ja keskisessä suomessa metsän kasvatusta melko tasarakenteisena ja erottaisin uudistamis ja kasvatusvaiheen. Näin saadaan paremmin hyödynnettyä luontaista puulajikiertoa.
Planter, hyvä kommentti, onhan se ongelma jos sellu menee Kiinan teollisuudelle, mutta kyllä käyttöä kotimaassakin on.
Olen kyllä eri mieltä siitä, etteikö lehtipuu kasvatus onnistuisi. Laadukasta rauduskoivua lyödään tuhtmäärin alas istutuskuusikoistsa, joita on istutettu hirvivahinkojen pelossa.
Omatkin metsät hirvien talvilaidunaluetta, mutta rauduskoivua piisaa raivattavaksi asti. Männyt kyllä kärsineet, on se hirviongelma todellinen, mutta siitähän on oma keskustelualue.
Niin sanottu ”liuokosellu” voidaan tehdä lehtipuista ja sitä käytetään, muunmuassa vaatekuiduissa. Käsittääkseni tämä on yksi kasvava selluteollisuuden ala.
Osittain on julkilausuma ristiriitainen. Suomen metsät ovat hyvin nuoria keskimäärin ja niitä on harvenettava, jotta järeä tukkia saadaan tulevaisuudessa. Tosin nyt hakattava kuitupuu päätyy hiilidioksidiksi nopeammin, kuin jätettäessä ne metsään kasvamaan tai lahoamaan.
Monimuotoisuudestakin ollaan huolissaan, mihin kyllä on aihettakin, mutta mielestäni nämä uudet biotehtaat voisivat tuoda kasvavan lehtipuukuidun kysynnän myötä mahdollisuuksia monipuolisempaaan puulajivalintaan metsää uudistettaessa.
Perus huolenaihe kuitenkin vaikuttaisi olevan se, että Suomen metsienkäyttöstrategia nojaa kuitupuun ja energiapuun käytön lisäämiseen. Eli teollisuudelle on saatava halpaa kuitupuuta, että suomen talous saadaan kasvuun. Ollaanko taas menossa siihen, että puuta hinnalla millä hyvänsä, kunhan teollisuus pyörii. Tämä ei ole hyvä kenellekkään muulle, kuin teollisuudelle.
Mielestäni puun käyttöä voidaan lisätä, mutta painopiste pitää olla sahatavarassa, toisin, kuin nyt. Kuitupuut kasvattaisin lähinnä tukkipuiden latvassa ja energiapuun sahatavaran sivutuotteena, sekä uudistusaloille luontaisesti syntyvästä hieskoivusta ja lepästä.
Rehevillä mailla Koivu uudistuu Mäntyä paremmin luontaisesti ja Mäntyä tulee lähinnä sekapuuna. Männyn kasvupaikoilla männyn kasvua haittaavat koivut syytä raivata, mutta karulla maalla muutenkin Koivu häviää männylle kasvunopeudessa.
Eli luontaisessa taimikossa taimikonhoito vahvimpien puiden hyväksi. Usein luonto hoitaa tämän puulajivalinnan.
Hyvä esimerkki on nuo Lapin metsät. Nehän uudistettiin sotien jälkeen aika voimaperäisesti, aluksi kylväen männylle ja kylvön epäonnistuttua tehtiin maanuokkaus ja istutus männylle. Nämäkin usein epäonnistuivat ja istutus uusittiin moneen kertaan ja luontaiset kuuset ja koivut raivattiin. Nyt kuitenkin ovat pääosin hyvässä kasvussa ja ensiharvennusiässä. Metsähallitus kuitenkin tekee näissä jo päätehakkuita perusteena se, että huonolaatuista puuta ei kannata kasvattaa pitkään.
Lisäksi yhden puu lajin suosiminen on aiheuttanut vakavan tervarosoepidemian.
Eli puuntuotos ei vielä takaa kannattavaa metsätaloutta. Metsä hallituksen oman historiikin mukaan tämä pohjois-Suomen metsien uudistaminen on ollut raskaasti tappiollista. Sama pätee soiden ojitukseen.
Lisäksi nuo uudistamattomat suojelualueina nykyään olevat vanhat harsintametsät kasvavat laatupuuta ilmaiseksi.