Käyttäjän Klapikone kirjoittamat vastaukset
-
Harrastelija saa vielä noiden hieskoivujen alle mahdollisesti kuusikon, kun harventelee sitä ensin polttopuuksi. Tai on jo kuusia tulossa, kun kerran on joulukuusia jo hakenut.
Kuusessa ollaan, miten muuten sait lisättyä luontaista mäntyä istutuskuusikkoon? Vai tulivat ko vaan nuoreen taimikkoon ilman toimenpiteitä? Tästä oli siis lähtenyt tämä innostus kokeilla kuusen harvaa istutustiheyttä.
On noilla omilla kuvioilla myös paljonkin aikanaan jätetty uudistusaloille näitä alikasvoksia, ikävä kyllä usein hyvin kituliaita ja huonolaatuisia.
Hyviäkin kokemuksia on, esimerkiksi tiheässä männikössä ensiharvennuksessa poistin nämä jätetyt kuuset tukkikokoisena.
Myös nuo kituliaat ovat lähteneet kovaan kasvuun ja huonon laadun vuoksi poispoistan ne ensiharvennuksessa. Osassa laatu riittää tukiksi. Näitä jätettyjä alikasvoksia eivät koivut ole yltäneet piiskaamaan.
Kuusessa ollaan, vaikutta kokeiluisi mielestäni järkevältä.
Tuossa kävin yhdellä männyn siemenpuu alalla, oli voimakkaassa kasvussa olevia etukasvuisia kuusia ja seassa korkealaatuisia mäntyjä ja rauduskoivua.
Itsellä on uudistus kypsä metsä, jossa kuuset selvästi suurempia, kuin Männyt. Eli on aikanaan jätetty uudistusalalle pieniä kuusia.
Tarkoitus olisi jättää nämä sekapuuna kasvavat Männyt siemenpuiksi ja riippuen vähän metsän lahoasteesta, jätänkö jo valmiit alikasvoskuuset harvalukuisena sinne tänne. Tuo harvaan istuttaminen nykytiedon mukaan on vähemmän altis juurikäävälle, kuin luontaisteluontaisien kuusien jättäminen.
Kyllä ne vietit on kovat suomalaisilla. Näkeekö missään muussa maassa sellaista, että 100 000 euron maasturilla mennään metsäautotien päähän ja lähdetään poimimaan puolukoita pakastin täyteen? Tai ajetaan järven rantaan ja pilkitään ahvenia ruuaksi?
Jos on varaa tällaiseena autoon, ei varmaan tarvitsisi itse pyydystää tai kerätä ruokaa.
En tuomitse, päin vastoin, hieno ominaisuus, kun ei mene Planterin mainitsemiin järjettömyyksiin.
Minimiläpimitan nosto saattaa entisestään lykätä ensiharvennusta, kun joku voi ajatella, että antaa nyt järeytyä vielä, että minimiläpimitta täyttyy.
Myöhäistetty ensiharvennus, ainakin männikössä vaikuttaisi tuottavan kiertoaikana enemmän kuitua, ja vähemmän tukkia verrattuna aikaiseen laatuharvennukseen.
Suojelualueet osaltaan auttavat hillitsemään ihmisen aiheuttamaa kiihtynyttä lajien taantumista tai häviämistä. Jos joku on sitä mieltä, että se on luonnollista, ja että uusia lajeja löytyy Myös, sekin on totta, onhan ihminen osana luontoa vaikuttamassa sen kehitykseen. Ihmisen vaikutus on kuitenkin niin suuri, että sitä on hillittävä.
Lisäksi suojeltu metsä on hiilivarasto. Kasvava metsä on hiilinielu. Kuitupuuna ja energiapuun hakattava puu on hiilen lähde, tosin pienempi paha, kuin fossiilinen korvike.
Tukkina hakattava puu päätyy hiilivarastoksi ja sen sivutuotteena syntyvä kuitu tai energia on kestävämmällä pohjalla.
”Homman ydin: kuluttaako ihminen ensin kaikki resurssit ja kuolee sitten ’niille sijoilleen’?”
Tuohan kuulostaa ihan metsän kiertokululta: Vahvimmat puuyksilöt kuluttavat kaikki resurssit, ja loupulta metsäpalo hävittää metsän niille sijoilleen.
Ehkä näin voi käydä isommassakin mittakaavassa? Tosin, epäilen kuitenkin. totuus on vähän toisenlainen, samoin metsän kehitys harvoin menee luonnostaan ihan tuolla tavalla.
Ihminen on ”viisas” ja hyvin sitkeä. Suuri määrä muita lajeja kyllä katoaa ja jonkinlainen romahdus ihmispaljouteenkin on väistämätön, ainakin tällä väestökehityksellä.
Voi olla että vahvimmat yhteiskunnat lopulta kärsivät ilmastonmuutoksesta yllättävän paljon, kun globaali talous tökkii ja vahvat yhteiskunnat ovat niin vieraantuneita luonnosta. Viidakossa asuva heimo ei paljon välitä siitä, että jos teollinen yhteiskunta ajautuu kaaokseen.
Mitä jos ei tulekkaan metsäpalo, vaan myrsky, joka kaataa vahvat valtapuut, mutta heikot alikasvoskuuset jäävät?
En minä sitä kiistä, etteikö edellä mainitut toimenpiteet parantaisi kasvua merkittävästi. Näistä toimenpiteistä aiheutuu myös kustannuksia. Tietyillä alueilla kaikkien näiden toimenpiteiden (avohakkuu, maanmuokkaus ja istutus)jälkeen metsätalous muuttuu huonosti kannattavaksi.
Muuten kyllä,aktiivinen ajallaan metsä työt hoitava metsänomistaja kyllä saa varmasti hyvän tuoton metsänhoidon investoinneille.
Tuohon puuston järeytymiseen vaikuttaa ennen kaikkea metsänhoitomenetelmät. Puuntuotos on harvennustavastsa riippumatta lähelle sama. Oleellista on se, minkälaista puuta tuotetaan.