Käyttäjän Klapikone kirjoittamat vastaukset
-
Lähitienoon metsät on erittäin hyvin saattohoidettu, onneksi on luonnonsuojelualueita, missä voi käydä katsomassa kunnon metsiä.
Visakallolla taitaa olla ideat vähissä?
Jaksollisen tasarakenteinen metsä on mahdollista kasvattaa peitteisenä, joskin peitteisyys on melko harva jossain välissä.
Esimerkkinä nykyään usein näkee siemenpuuhakkuita, joissa siemenpuiden lisäksi uudistusalalle on jätetty kaikki alikasvos ja hyvälaatinen pienpuusto. Hyvälaatuiset kuitupuut kasvavat taimikon päällä siemenpuiden poiston jälkeen.
Kokoajan näkee enemmän jatkuvan kasvatuksen piirteitä myös jaksollisessa kasvatuksessa ja tulevaisuudessa tämä turha jaottelu, jossa muka pitää pyrkiä joko tasa tai eri-ikäiskasvatukseen varmaan poistuu.
Eikös isotee maininnut hakkaavansa ”isot ja huonot pois” eli yläharvennuspainotteisesti?
Kun metsää harventaa tarpeeksi paljon ylhäältä tai alhaalta, alkaa se lopulta taimettua. Yleensä.
Juuri niin kuin isotee kertoo, peitteinen metsätalous on monipuolinen kasvatusmenetelmä, jossa erirakenteinen kuusikko on vain yksi esimerkki, johon ei ole edes pakko pyrkiä.
Harvennukset voi tehdä vaikka alaharvennuksina jos haluaa. Näin opastetaan -50-luvun metsänhoito- oppaissa keskitettyä harsintaa. Eli suojuspuhakkuun siemenpuuhakkuun, pienaukkohakkuiden yhdistelemistä kasvatushakkuiden jälkeen.
Voi olla kasvatus ja uudistamisvaihe erikseen, jolloin puulajivalinta on helpompaa.
Miksi peitteisyys, mikä lisäarvo?
Ainakin itsestä metsä jossa ei ole yhtään kunnon puuta, ei ole mukavan näköinen, eikä siellä viitsi liikkua. Komeat ylispuut sekataimikon päällä tekevät jo metsän.
Edit. Meillä edellisen jk hakkuun poistuma 166 kiintoo/ha. Hakattiin vain kuusta ja koivua. Lopputuloksena jäi mäntyvaltainen puusto, ja kuusen taimikkoa. Kohteena aiemmin suojuspuuhakkuulla/ylispuiden poistolla uudistettu metsä. Ei lahovikaa. Mt ja omt pohja.
omt pohjalla yksi aukkopaikka joka ei ole taimettunut.
Mitä voisi olla ne todelliset hoitotyöt?
Lähinnä mieleen tulee ainakin sellaien, mitä itsekin olen tehnyt, eli hakkuussa kärsineiden taimien raivaus. Eli ei ennakkoraivaus, vaan jälkiraivaus. Eihän sekään pakollista ole…
Muutenkin ylitiheitä taimmikkoja pitänee raivailla myös jkssa.
Ja jos harrastaa voimakkaampia hakkuita ja lehtipuun kasvatusta, on ainakin energiapuun tekoa vaikka metsurityönä omaan käyttöön, jos on tarvista.
Puuntuotos on melko samaa luokkaa harvennustavasta riippumatta. Tukkiakin varmaan tulee melko lailla samaan malliin.
Erirakenteisessa metsässä siementä tuottavat pääasiassa elinvoimaiset suuret puut, eli geneettisen perimän heikkenemisestä ei tarvitse olla huolissaan.
Jatkuva kasvatus tasarakenteisena onnistuu myös. Nuori metsä ja taimikko alaharvenee, varttuneempaa metsää yläharvennetaan tai vain laatuharvennetaan. Vanhan puusukupolven parhaita yksilöitä voidaan kasvattaa ylispuina pitkäänkin. Näin esim. Männiköissä. Eli ei pitäisi olla huolta perimän heikkenemisestä.
Kyllähän kannattavuuslaskelmissa on jo pitkään ollut tiedossa, että viljelymetsätalous on jk:n kanssa kilpailukykyinen eteläisen suomen viljavilla kasvupaikoilla.
Eikä kannata viilata pilkkua, kyllä kasvatusmenetelmää kannattaa vaihtaa tilanteen mukaan.
Esim. Vanha kuusikko jossa epäillään olevan juurikääpää, kannattaa avohakata ja tehdä kevyt maanmuokkaus, vaikka jk:sta tykkääkin. Sekapuuna kasvavat männyt ja koivut kun jättää säästöpuiksi, niin on ainekset hyvään uuteen metsään.
Kyllähän ero on huomattava istutustaimen hyväksi, kun lähdetään tyhjästä liikkeelle. Suuri riski on yrittää esim. Suojuspuuhakkuuta, jos taimistoa ei ole valmiina. Kookas alikasvostaimikko taas tuo aikavoittoa raivaukseen ja istutukseen nähden.
Jk:ssakin yksi tapa aloittaa kasvatus uudistuskypsässä metsässä, jossa ei juuri ole alikasvosta, on tehdä avohakkuu tai säästöpuuhakkuu ym. Ja pyrkiä aloittamaan metsän kierto alusta lehtipuuvaiheen kautta.
Onko sillä väliä jos jk muistuttaakin välillä tasaikäiskasvatusta?
Nykyisin tehdään toisinaan tasaikäiskasvatuksessa viimeinen harvennus yläharvennuksena. Tämähän tavallaan toimii myös väljennyshakkuuna. Kun alikasvostakin alkaa muodostua, onkin luontevaa tehdä päätehakkuu luontaisen uudistamisen hakkuuna. Ja ollaan lähellä jo jk mallia.
Olen havainnut alikasvoksista udistettujen metsien kasvavan eritäin hyvin, eroa istutustaimiin ei kyllä ole, kun vaan kasvuvauhtiin pääsevät.