Käyttäjän kitsas kirjoittamat vastaukset
-
Meillä kaikki seuran alueella pääsevät jäseneksi ja hirviporukkaan pääsy on ilmoittautumisen päässä, ei mitään koeaikoja tms. Seurassamme toimii myös demokratia – pääsääntöisesti.
Nuo Metsä Tyypin ja Glaan tyyppiset seurat lienevät pienempiä kooltaan. Silloin kun on iso seura, niin tuppaa säännötkin olemaan sivistyneemmät. Säännöistä päättävässä kokouksessa luultavasti enemmän osallisia ja siten vähemmän omien etujen kalvehdintaa.
Omilla mielipiteillä pääasiallisesti luulen olevani matkassa.
Visakallo on kysymyksessään oikeassa kyseenalaistaessaan mielipiteiden alkuperän. Selityksenä tähän tarjoan seuraavaa:
Ihminen joka on harrastuksessa tai työssään ”syvällä”, ammentaa tietoa laajalti omasta ympäristöstään, lukee esim. alan ammattilehtiä tai muita julkaisuja. Mielipide muotoutuu osin aiemmin omaksutuista asenteista ja em. lähteistä. Kuitenkin ihminen jostain syystä haluaa lukea ja kuulla sitä julistusta, joka on lähellä omaa ajatusmaailmaa ja arvoja. Vähemmälle jää ne artikkelit, jotka on tuotettu eri ajatusmaailman lähtökohdista. Tällöin saattaa muodostua tietopohjavinoumaa, joka ruokkii ja vahvistaa omaa ajatusta entisestään – vastakkaisten näkökantojen kustannuksella.
Tämän vuoksi tulisikin lukea sopivasti myös ns. vastapuolen julkaisuja vaikka ne eivät olisikaan niin lähellä omaa ajatuskantaa. Kuitenkin lukeminen tulisi olla ennakkoasenteetonta, vain tällöin voi oppia jotain uutta.
10ha enempi kuin ikää. Hankittu tällä vuosikymmenellä. Ensimmäisellä kaupalla olen päässyt matkaan ja toistaiseksi on hankinnat menneet toivotunlaisesti – hakkuusaantia ajatellen.
Tällä seudulla on hieman turhan innokkaita takkapuupalstojen ostajia, joten hyviä ostokohteita on harvoin kohtuhinnalla saatavissa. Toisaalta, yritän pitää tahdin sopivana, ettei liikaa tule taimikon hoitoa, kun tuo leipätyö ja muu meno tahtoo haitata mukavaa harrastusta.
Ajattelevat, että jos sieltä ulkoa tuodaan vaikkapa 3% tarpeesta 30% kalliimmalla, niin se tekee hintaan luokkaa 1 % korotus kokonaishankintamenekkiin. Jos maksaisi 60% yli, niin kokonaisvaikutus luokkaa 2%.
Jos maksaa vaikkapa 10% ”ylihintaa” koko kotimaan raaka-aineesta, niin ulkomaanvienti taitaisi tyrehtyä ja markkina pysyä kurissa. Tämä olisi selvästi kalliimpi vaihtoehto. Puhumattakaan siitä, että ”hyvään” hintaan oppineet metsänomistajat eivät lopputuotemarkkinan heiketessä haluaisi laskea hintaa.
Näin siellä lukee, mutta omalla saralla kulkeneet jäljet eivät näytä kuuluvan minkään lauman reviiriin. Tiedä sitten, että lakkasiko suurpetoyhdyshenkilöillä kirjaamisissa huvitus vai olettivatko tutkijat vain satunnaisiksi kulkemisiksi. Kuitenkaan ei jäljet olleet ainoat niillä seuduin, mutta raportin reviirit ei kuitenkaan yllä lähelle.
Reviirit on oletettavasti tehty parhaan tiedon mukaan ja ammattitaidolls, mutta on sula mahdottomuus tehdä rajaukset oikein. Tämän vuoksi niitä pidän vain suuntaa-antavina.
Yhä tuota raporttia piinaa suurpiirteisyys. Muistaakseni tutkijoille on kertynyt ajalllisesti lyhyen maastokauden aikana 10000 km, lukee raportissa. Tuolla ajomäärällä pystyy piirtämään tarkasti parin lauman reviirit. Näiden tutkijoiden on täytynyt piirtää parinkymmenen lauman reviirit, joten aikaa on ollut käytettävissä pari päivää reviirille, eikä sitäkään, kun pannoitus lienee vienyt aikaa myös. Täytyy sanoa, että henkilöautollinen tutkijoita piirtelee ja laskee koko Suomen kaikki sudet muutamassa viikossa, niin huh huh. Mutta eipä minulla uskonto ollutkaan koulussa kymppi.
Tulossa on mielenkiintoinen syksy hirvenmetsästykseen. Tohtivatkohan lemmikkejään löysätä susien reviirillä.
Toivottavasti saadaan lainsäädännön kömmähdys korjattua, ennen kuin muita ihmisuhreja tulee. Viime viikolla koetin opastaa ministeriryhmän avustajaa, että pistäkää siellä eduskunnassa susilainsäädäntö kohdalleen, niin saatte supistaa 9miljoonan korvausbudjettia miljoonilla ja ohjata säästyvät varat todelliseen tarpeeseen.
Niin kauan, kuin ihminen on Suomenniemellä kävellyt, on täällä ihminen ollut ravintoketjun ylinnä. Ensimmäiset asukkaathan olivat kaiketi turkismetsästäjiä ja keräilijöitä. Ensimmäisten turkismetsästäjien perillisiä me olemme – halusimme tai emme.
Petojen uhkaa on pyritty torjumaan kaikin käytettävissä olevin keinoin – kesytetyin susin, eli koirin tai muilla tavoin. Ruutiaiseiden aikakaudella on pedoista saatu yliote. Nyt on yhteiskuntamme hallitsemisen kannalta välttämätön lainsäädäntö virheineen kaikkineen saattanut kotoSuomemme siihen tilaan, että lampuri joutuu miettimään, että voiko puuttua suden vierailuun valvomassaan laumassa. Näin ei pitisi olla.
Ikiaikaista metsästyksen ja keräilyn perinnettä on jatkettu näihin päiviin saakka. Mielestäni siinä on jotain vaalimisen arvoista!
Meilläpäin parikymmentä vuotta sitten yksinumeroisen tien peltoliittymien luiskia loivennettiin metrikaupalla. Tarkoitus sillä oli, että ojaan ajava auto ei törmää tuhoisin seurauksin.
Vinkkinä sanoisin, että ei kannata muuttaa liittymän luiskia ainakaan jyrkemmiksi pelkällä korotuksella. Oli lupia tai ei.
Harrastelijan tarkoittamalla sijoitustilillä ei taida olla valtion takausta, kuten kivijalkapankkien tarjoamissa korkeakorkoisissa. Ovat osakkeita.