Käyttäjän kitsas kirjoittamat vastaukset
-
Saattoihan olla joku muukin, kuin alkuperäisosa, mutta olisko se ollu joku stihliä myyvä liike Ebayn listaälla tms. Jotenkin luotettavan tuntuinen kuva siitä kaupasta jäi mieleen.
Perintösaha soi kuitenkin nätisti puupinolla – sehän on pääasia. Saha kun on jo kunnioitettavan ikäinen, niin siihen ei enää oikein satasta ollut halua pistää. Mikäli korjaus on uuteen vastaavaan jonkin verran edullisempi, yritän vekottimet korjailla.
On varmaan juurikin noin, että parin kympin puolia pitää myydä 10 kpl että saa saman katteen, kuin alkuperäisosasta. Mutta tässä tapauksessa hyödyn, joskin pienen, korjasi Saksan nettikauppa.
Pari vuotta sitten perintöStihl 024:n kipinä katosi ja ammattipienkonekorjaaja sanoi, että osat maksaa muistaakseni 70-80€ ja työt päälle.
Ebay Saksasta, postikuluineen 24€ ja mainitut sähköosat ja vieläpä tulppa mukana kilahti postilaatikkoon. Muistankohan väärin, mutta oli vieläpä alkuperäiset osat. Toki siinä tutkimuksiin, etsintään ja vaihtoon meni hieman aikaa, mutta kitsas säästi liki 70€.
Tässä meidän varaosamarkkinassa on kyllä jotain pielessä. Luulisi, että siellä Saksassakin pitää palkka maksaa varastomiehelle.
Eräästä useamman hehtaarin metsäkiinteistöstäni on edellinen omistaja vuokrannut metsästysmökin pohjaksi 2000m^2, jolle vuokralainen on n. 50m^2 mökin rakentanut.
Vuokraksi on sovittu markka/ vuosi ja minulle koituu siitä 0,3€ vuotuinen kiinteistövero maksettavaksi. Hieman heikosti siis kannattaa tämä kiinteistöbusines. Niin, vuokraakaan ei tietty ole maksettu – enkä ole sitä toki krävännytkään.
Siis, ei ainakaan tämän rakennuspaikan vuosivero ole kovin kohtuuton – ei edes kitsaan mielestä…
Metsänmiehen tapauksessa harkitsisin oikaisuvaatimuksen tekemistä kiinteistöveropäätökseen..
Kuitenkin huomioida täytyy sijainti, mikäli on sellaisella paikkaa, että sen saisi tonttina myytyä helposti, niin voi olla vaikea muuttaa. Itselle kun tuollainen alle 2ha suopohjainen, kaukana hiekkatiestä oleva pala oli aikoinaan tulollaan, niin tiedustelin verottajalta, että oletteko sille tonttiverotusta määräämässä, niin kyseli ja totesi minun olevan metsätalousmielessä asialla, joten kyseinen virkailija lupasi, että ei olla veroa määräämässä – eikä ole sellaista siunaantunut – ainakaan vielä. Tila on siis yhä oma kiinteistönsä.
Puukin kanssa samoilla linjoilla. Mikäli siellä ei ole rakennusta ja omistajlla on muitakin metsäpalstoja, niin puhelinsoitolla pitäisi maksusta eroon päästä. Mutta jos on rannalla tai taajamassa, niin silloin tulisi arvioitavaksi, että lieneekö potentiaalinen tontti. Otaksun, että kuvatussa tilanteessa maksusta eroon pääsee, kunhan vain selvittää tilanteen verottajalle.
Jos sijoitus ei ole yli kymmenen vuoden sijoitus, niin kyllä hieman korkeat on rahastokulut (sisään%, vuotuinen hoito% ja ulosmeno%) suhteessa metsän tuottoon.
Tuskin rahasto nurin menee, mutta osuuden hinta voi vaikka hyvinkin pudota parikymmentä prosenttia. Olen kuullut jonkun rahaston ostaneen isoja taimikkojakin, jotka tarvitsevat jossain kohtaa hoitoa. Niiden laiminlyönnillähän saa tilapäisesti tuloksen näyttämään hyvältä ja voi jatkaa sitä osingon maksua.. Aikansa sekin menetelmä toimii. Toisaalta, jos rahasto myy joka vuosi samalle firmalle vaikka 20 000m3, niin saisivatko jotakin isojen poikien mottihintaa, josta ei pientilalliset osaa uneksiakaan?
Silloin kun lavetilla kone palstalle tuodaan, niin nurkkapyykille jonkinlainen gps-tarkennussignaalia lähettävä vekotin, niin tarkkuus parantuu merkittävästi. Näin ei naapurin palstalle ole koneet mennäkseen sen enempää, mitä ne nykyisin menevät. Avoimesta laser-keilausaineistosta voi ladata koneelle kartan pohjalle, niin näkee jo puukohtaisesti koko palstan. Toinen vaihtoehto hakkuun suunnittelulle olisi vaikkapa ilmaan nostettava drone, joka kuvaa yläilmasta palstan puut, jonka jälkeen ennalta annetun tavoitteen mukaiseksi kone puut poistaa. Myös ajoväylät voi sen laser-keilausaineiston pohjalta laatia. Kantavuudeltaan haastavat kohteet varmaan pitkään tehdään kuskin ohjaamana – siinä kun on oltava se ”perstuntuma”.
Ensikädessä tilin ottaa aikanaan hakkuuyrittäjä, joka uuteen tekniikkaan uskaltaa investoida. Sitten tekniikan yleistyttyä hakkuuhinta putoaa ja metsäjätit saa puun entistä halvemmalla. Me puun myyjät jäädään joka tapauksessa nuolemaan näppejämme, mutta toisaalta, jospa silloin löytyy robottien tehdessä yksinkertaisempia hommia raivuulle paremmin työvoimaa.
-60 luvulla Maxwell Smart puhui kenkäpuhelimeen ja tuskimpa kukaan sitä silloin ennakoi tulevaisuudeksi – niin vaan toteutui hieman eri muodossa. Villeimmätkin utopiat tuppaa joku tehdä todeksi, mikäli siinä säästöjä tai tilinteon mahdollisuuksia näkee.
Tähän teemaan sopii hyvin sanonta – onko asialla kiire, vai tehdäänkö se tietokoneella.
Kehityksen alussa tuppaa kulumaan aikaa ja tupakkia ja silti jäädään perinteisistä menetelmistä hivenen jälkeen ja kustannukset ovat korkeammat. Kuitenkin, kun aikaa menee ja kehitys etenee, oletettavasti tulee robotit ottamaan hommat haltuun, ennemmin tai myöhemmin, mikäli puulle vielä on menekkiä. Päätehakkuusta haastavampiin hakkuisiin varmaan alkaisi kehitys etenemään.
Lyhyellä tähtäimellä kyllä pelkillä talousperiaatteilla kannattaa myydä. Kun vaan tietäis, että onko hintataso menossa ylös vai alas. Itse en kuitenkaan myyntipäällä ole – paremminkin ostopäällä. Syrjäseuduilla loppuu asukkaat, jotka voisivat metsiä hoitaa, joten tällaiset rahastot ovat ostajaehdokkaina vahvoilla.
Tulee mieleen kesämökkimarkkinat takavuosina kaakkoisosissa maatamme. Kuin myös liikekiinteistöt ympäri Suomen, ulkomaiset kiinteistösijoittajat ovat niitä hamunneet.
Se jolla on uskoa, näkemystä ja sitä rahaa – vaikka toistenkin, ostaa pois kuleksimasta.