Mäyrähän on sopeutunut loistavasti Suomen luontoon. Se lihottaa itsensä lähinnä kasvisperäisellä ravinnolla siihen kuntoon, että pystyy painumaan maanalaiseen pesäluolaansa talviunille. Se ei siis tarvitse ravintoa talvisaikaan, sen kun kuorsaa vaan. Ja kun se kesäaikaankin on liikkeellä yöllä, niin aika harvoin siihen tosiaankin törmää.

Ei taida mäyrä olla niitä pahimpia mökkituholaisia, mistä ihmeestä se käsitys on peräisin? Berzan vinkkaamassa sivustossa kerrotaan mäyrästä ja mäyränmetsästyksestä – siellä on yksi kuva, jossa mäyrää hätistellään ”syrjäisen ladon” alla olevasta pesästään tapettavaksi. Tämä syrjäinen latoko on pistänyt liikkeelle huhun, että mäyrä kaivelisi rakennusten perustuksia ja siksi sen kantaa on rajoitettava tiukalla kädellä?

Vanha kulunut sanonta voidaankin kohta muuttaa tähän muotoon:
Hiljaista kuin… Metsälehden keskustelupalstalla.

Vielä kuukausi sitten sanoivat, että jotkut keskustelee täällä enimmäkseen itsensä kanssa. Miksi se seura ei enää kelpaa. Se itsensä?

Nimimerkille jees h-valta:

Yritä tiivistää taimet maahan hyvin polkemalla, että ei tuuli vie!

Naapurilla oli käynyt vähän kehnosti kuusentaimiensa kanssa. Käännettyihin mättäisin istutetut taimet olivat ponnistelleet itsensä irti alustasta – oli surkea näky talven jälkeen, kun yksi oli kallellaan itään ja toinen kaakkoon.

Näin on asiat.
Ei enää onnistu äijiltä chatti.