Käyttäjän kisi kirjoittamat vastaukset
-
Hemputtaja sanoo A.Jalkaselle: ”Hyvä, että korjasit tuon ”kisin” väitteen, että turve lakkaa kasvamasta kun suo ojitetaan.”
Olen näemmä muotoillut sanottavani sanatarkasti näin (mutu- tai mutapohjalta?): ”Se vain että se turpeen muodostuminen loppuu siihen päivään, kun luonnontilainen suo kuivatetaan.”
Tässä on ajatuksena se, että kun suo on jonain päivänä ojituksen tuloksena kuivunut, sammalet kuolevat ja kuivemman kasvuympäristön hyväksyvät kasvit (esim. varvut) valtaavat alaa. Sehän on useimmiten ojituksen tarkoitus, että kasvupohjaa kuivattamalla tehdään olosuhteet puuvartisille kasveille suotuisammiksi. Tukahduttavasta sammalesta halutaan päästä eroon.
AJ: ”Suomessa vuosittain kasvavan turpeen määrän arviointi on hankalaa, mm. siksi että myös osalla ojitetuista soista ja lisäksi ojittamattomilla soistuneilla metsämailla (ei varsinaista suota) kasvaa turvetta. Ennallistettavat suot ja kunnostusojituskelvottomat metsämaat alkavat pikku hiljaa tuottaa uudelleen turvetta. Kunnostusojituskelvottomia on paljon, satoja tuhansia hehtaareita.”
Polttoturpeeksi kelpaavien turvekerrostuminen muodostuminen ottaa tuhansia vuosia, joten tuosta ”kasvusta” ei ole lähi-ihmissukupolville paljonkaan iloa. Jyrsittävää turvetta pitää olla paksu kerros. On hauska verrytellä laskutaitoja, kun miettii, millainen suopinta-ala tarvitaan, että saadaan aikaan yksi kuutio turvetta vuodessa puolen millin kertymisvauhdilla. Jos tuo siivu höylättäisiin hyötykäyttöön, pitäisi alkaa kehittelemään erilaista korjuukalustoa! (Uusi Ponsse..? tai mikä se onkaan AJ:n hauvan nimi?)
Tarkoitatko röre sitä lehtikuusikkoa, jonne ei ole pitkäkään matka Vaittiselta?
AJ: ”Voisiko joku viisas tarkentaa arviota?”
Minusta esittämäsi tarkkuus on luotettava ja riittävä – tässä yhteydessä. Mutta kaikin mokomin, jos joku suinkin haluaa vielä täydentää laskelmia…
Tästähän kehittyi havainnollinen oppitunti. Se vain että se turpeen muodostuminen loppuu siihen päivään, kun luonnontilainen suo kuivatetaan. Se, miten pitkään nuo jo aikojen saatossa kertyneet turvevarat riittäisivät tuprutteluun, riippuisi siitä, kuinka paksuja kerroksia sieltä paljastuisi. – Annettaiskos niiden vielä tekeytyä? Tiedä mitä tulevat sukupolvet keksivät niiden kanssa!
AJ: ”Arvion pohja on kohtalaisen tukeva, eli tarkistin rahkasammalen kasvunopeuden (max 5 milliä vuodessa) Helsingin yliopiston metsätieteiden laitokselta suometsätieteen professorilta. — ”
Hyvä juttu, kiitos. Vielä vähän kangertaa se, että tarkoittaako tuo max 5mm/v pelkästään rahkasammalyksilön vihreän (elävän) osan kasvua? Turvehan muodostuu alemmaksi, syvemmälle, kun sammal kuolee ja maatuu alapäästään. Siten muodostuva turve samalla tiivistyy.
A.Jalkasella on oletettavasti tukeva pohja, johon hän perustaa arvelunsa (?), että turpeen vuotuinen kasvu (huom. ei uusiutuminen) vastaisi kutakuinkin vuotuista turpeen nostovauhtia. Tämä tuntuu uskomattomalta, kun ajatellaan minkä verran Suomessa on luonnontilaisia soita jäljellä. Tosiaan, turve ei ”uusiudu” ojitetuilla soilla eikä varsinkaan turvetuotantoalueilla! Biologian opettajat ovat kertoneet minulle sellaista tietoa, että turpeen hitaan syntyprosessin vuoksi sitä (siis turvetta) ei voida käytännössä pitää uusiutuvana luonnonvarana, vaan se on verrattavissa öljyyn tai kivihiileen.
Pakkokeinot vai vapaaehtoisuus suojelussa? Mitä, jos minulla on kaunista luonnontilaista suota pari hehtaaria ja toisen puolen suosta omistaakin joku muu/muut. Pääsemmekö yksimielisyyteen tavoitteista?
Tuo Leevi Sytkyn linkittämä tohtoristasoinen kaunokirjallinen tuote on ihan terveellistä luettavaa.
Jätkät täällä tytöttelee ja tytyttelee täysillä. Mitä mieltä Miisu on siitä?
(minnuu ei haittoo vaik’ neitittellööt!)
Topakkuus ja energisyys on ollut selviötä pitkään. Sitä vastoin hempeä vaaleus oli minulle pienoinen yllätys – jostain syystä kuvittelin Miisun aina sysimustaksi.
ONNEA VAAN! Olet ihme tyyppi.
Voi jumbe! Osaispa suunnistaa metsänvartijan toimistolle niin pääsis vilimille!
– X X X X X X X –
Näsäviisa♥tta karsitt♥!