Käyttäjän kisi kirjoittamat vastaukset
-
Oksat oli sentään vissiin jätetty pihalle? Jospa varas tulee yön pimeydessä vielä niitä hakemaan – saahan niistäkin hyvää klapia. Ottakaa varas kiinni!
Oman Humpparimme (provosoiva primadonna) kasvatti: housupuuttoaalto!
Mainitsin tuolla aiemmin lukijoiden kuviin liittyvästä toisesta pikkuhämmingistä eli ajoittaisesta sivun alaosan perustekstien sekoittumisesta kommentteihin (päällekkäisyys). Olen huomannut, että ongelma häviää, kun poistuu sivulta ylhäällä vasemmalla olevan sinisen nuolen avulla ja palaa sitten taas takaisin. Simsalabim!
Kyllä herra kapteeni.
Muistetaan sitten, että moni asia kauneuden tavoin on katsojan silmässä. Parhaani se minäkin yritän.Ei kun meni! Oli vaan niin hyvin sanottu salamannopeasti, että meikäläisellä loksahti suu auki, ja tosiaan sieltä kuului vain tuo ”ohhoh”.
Ohhoh!
Jos saat käyttöösi viisi sanaa, miten muotoilisit olennaisen. Jos selviät vähemmällä, aina selvempää.
Toistan vielä: Näissä ympyröissä (Metsälehden keskustelupalsta) rispaantunut. Tarkoittaa kulunut, kaluttu, paikoilleen jämähtänyt, asenteiltaan kapeutunut.
Mitä siinä massutat? ”Uskaltaako edes mainita” oli herja. Näyttäisikö se sinusta paremmalta näin:
”Uskaltaako edes mainita? :)”
AC:n esilläpitämän blogikirjoituksen olenkin jo aiemmin lukenut.
Olen tamperelaisen kanssa samaa mieltä, aihe taitaa olla näissä ympyröissä rispaantunut – on tainnut jäädä paikkaamistakin. Puutun tässä nyt vain yhteen maneeriin, joka toistuu tavan takaa näissä kommenteissa. Eli tuolla vähän ylempänä se taas tököttää.
”””””’
jees h-valta: ”Samaan katekoriaan laskisin myös luontoväen jos se kuvittelee että se vanha kuusimetsä olisi jotenkin monimuotoinen.”””””””
Korjattakoon nyt tuo virheellinen pinttymä. Luontoväki ei suinkaan kuvittele, että vanha kuusimetsä olisi ”jotenkin” monimuotoinen. Luontoväki tietää hyvin, että vanhassa (yli 200 vuotta) kuusimetsässä on oma, niissä oloissa viihtyvä lajistonsa, jota ei helposti muunlaisista metsistä löydäkään. Diversiteetti ei kaikilta osin tietenkään yllä nuorten metsien tasolle, mutta nuorista metsistä on turha hakea esimerkiksi (uskaltaako edes mainita?) valkoselkätikkaa. Siis kun puhutaan kestävän monimuotoisuuden puolesta, pitää ymmärtää, että se tarkoittaa KAIKEN ikäisten metsien olemassaolon turvaamista sellaisella lajirikkaudella, mikä kullekin ikävaiheelle on luontaista. Sukkession kliimaks-vaiheessa olevat vanhat kuusikot on se, mikä alkaa olla häviämässä kokonaan, kun ainakin talousmetsät hakataan alas usein ennen sadan vuoden ikää. Siksi ne kuusikot ovat aina tapetilla.