Käyttäjän kisi kirjoittamat vastaukset
-
Ei tarvitse kiitellä. Siksi selitin, kun oma loistava kommenttini luhistui lyttyyn sen sumplimisen takia. Olisit n-merkki vain yksinkertaisesti poistanut sen viestisi KOKONAAN ja jatkanut uudella viestillä, niin minun ei olisi tarvinnut rollikelloksi ryhtyä.
Poukkoilua taas havaittavissa.
———————————–
Tämähän menikin jännäksi.
———————————–HUOM! Edellä oleva n-merkin viesti on saanut aivan uuden muodon. Alkuperäisessä viestissä moitittiin lyhyesti jees h-valtaa siitä, kun hän arveli karhun heränneen uniltaan koiran haukunnan vuoksi, vaikka ensimmäisessä uutisessa koiraa ei edes mainittu, eikä aseista tiedetty mitään. Nyt se osa n-merkin kommenttia on luonnollisesti poistettu. Jouduin itsekin puljaamaan tämän kommenttini kanssa.
Vänkärin tutun onnistunut kantarelliviljemä herättää kiinnostusta. Kun suoraan sanon, en ole ennen kuullut kenenkään onnistuneen vastaavasti. Tosin ei ehkä ole tarpeeksi laaja tuttavapiiri siinä mielessä.
Osaatko Vänkäri sanoa, miten kauan siinä meni, että maahan saatetut kantarelliperkeet alkoivat tuottaa tuttavallesi uutta satoa?
Sepä se.
Kukahan / mikähän sen karhun herätti kesken unien? Miksi koirat juoksentelevat metsissä haukkumassa tähän aikaan?
Gla: ”Niin kevyesti laadittu ja tulkinnanvarainen aloite on. ”
Gla tarkoittaa siis kansalaisaloitetta susien ja muiden suurpetojen määrän vähentämiseksi Suomessa.
Gla on oikeassa. Aloitteelta menee pohja perusteluja lukiessa, vaikka aloitteen tekijä on oletettavasti ollut ihan vakavissaan yrityksessään. Ymmärrystä omaavalla lukijalla menee lopulta nauruksi, kunhan on ensijärkytyksestään toipunut.
Mutta jostain se kertoo tuokin aloite.
Hyvä Jumala sentään!
Tutustukaahan tuohon ms200:n linkkiin!
Hitsin trikiini…
No, uuniin oli tarkoitus pistää ja kypsäksi paistaa.Vänkärin tuttu kantarellin kasvattaja on varmistanut hyvin, että ei jää ilman himottua herkkuaan, kuivanakaan kesänä. Perkeiden mukana tulleista itiöistäkö kasvusto sai alkunsa? Vai oliko siellä koivujen juurella kenties jo ennestäänkin esiintymää? Oli miten vain, eipä tarvitse sitten lähteä vieraille maille kilpasille; joskushan sitä juostaan huppu päässä kyyryssä sankoja piilotellen että kuka ensin ennättää…
Sieniviljelyksen saattaa saada aikaan joskus tahattomastikin. On tullut kasatuksi syksyisin samaan suojaisaan paikkaan suuret määrät vaahteranlehtiä. Siellä on mukavia kerrostumia eriasteisesti lahonnutta ainesta. Toissa syksynä siihen ilmestyi ihan kamalasti sientä, jota en ennen ollut huomannut tai noteerannut sienireissuilla. Nyt sienen uljas ulkomuoto kiinnitti huomioni ja määritin sen härmämalikaksi. Nimi ei ehkä houkuttele, mutta minusta tuli sen persoonallisen makuisen ruokasienen ystävä. Sitä on vielä yksi askillinen säästössä pakastimessa. Ei raatsi syödä viimeisiä! Viime kesän viileys ja sateisuus ei tainneet olla härmämalikan mieleen.