Käyttäjän kisi kirjoittamat vastaukset
-
Miisulla on tällä hetkellä profiilikuvassaan mäntykukka. Sekään ei välttämättä ole jokaiselle ihan tuttu. Lehtivihreättömänä se on hyvin omalaatuinen ilmestys. Koska sillä ei ole viherhiukkasia, se ei itse pysty yhteyttämään: se on loiskasvi. Ja kas kummaa, sekin muodostaa tavallaan sienijuurta, tavallisimmin männyn kanssa kuten nimestä voi päätellä. Se saa (ottaa) sokerinsa männyltä, mutta ei sitten vastalahjaksi luovuta männylle yhtikäs mitään! Niinkin voi elää.
Taksonomisesti mäntykukka on hakenut paikkaansa. Nykyisin sitä pidetään kanervakasvien heimoon kuuluvana. Kummallista on kuitenkin, että sen lähimmiksi lehtivihreällisiksi sukulaisiksi sanotaan talvikkeja. Vaikka kyllähän kukat muistuttavat kieltämättä hieman isotalvikin kukkia, eikö?
Miisun muistelukset matsutakeen liittyen ovat arvokkaat. Taas nähdään se, että sieniä löytyy sieltä, missä maapohjaa on rikottu. Se ei kuitenkaan tarkoita välttämättä sitä, että sieni tarvitsisi itiöemien muodostukseen maaperän käsittelyä. Matsutakesta esimerkiksi tiedetään, että se kasvaa pitkään piilossa syvällä karikkeen alla eikä sitä löydä, ellei tiedä tarkalleen, mistä hakea.
Timppaa tämän ketjun alkuunpanijana pitää nyt muistuttaa. Timpan kannattaisi katsella vähän tarkemmin siellä männiköissään maaperään päin ja vähän vaikka potkiskellakin. Siellä saattaa lymytä jättipotti!
Se karju oli perso potuille.
Paljonko on se suurin sallittu susien saalismäärä? Se kai määritellään joka vuodelle erikseen? Viiden suden lisäkiintiö ei äkkiseltään tunnu ihan kohtuuttomalta. Tässä tulehtuneessa tilanteessa.
Pannoitus toimenpiteenä ei mitenkään totuta sutta ihmiseen. Susihan nukutetaan siinä, eikä se tajua touhusta yhtään mitään.
Ihan hyvä ajatus Annelilla. Jos susien määrä hupenee tätä vauhtia kuin nyt näyttää, ei ole mikään konsti pistää kauluri joka hukalle.
Kiitos arto! ja sitten minä sanonkin vaan että:
EIJJUMANKAUTA!
Ne karhun kiusaajat menivät pesälle harkiten. Luulivat, että nukkuva karhu on helppo lopettaa. Tai että unenpöpperössään se on ainakin helpompi ammuttava kuin aktiiviaikana. Miksi he sitten halusivat tappaa karhun? Mitä pahaa juuri se karhu oli heille tehnyt? Oliko se mahdollisesti hätyytellyt marjastajia? Raadellut lehmiä? Mikä oli näiden ”koiranulkoiluttajien” pohjimmainen motiivi? Ettei vaan oltu hakemassa jännitystä? No sitä he saivat!
jees h-valta: ”Se [karhu] tosiaan liikkuu uhattuna kuin salama.”
Nykyihmiseltä on kadonnut kaikinpuolinen taju luonnon systeemeistä ja eläinten käyttäytymisestä. Kun ei ole kokemusta, niin ei ole ymmärrystä. Elokuvia on ehkä katseltu. Aito luonto on eri juttu. Talviunilta esiinkaivettu karhu ei suostukaan tanssimaan ihmisen pillin mukaan. Se tulee päälle kuin yleinen syyttäjä ja vauhdilla sittenkin. Oliko yllätys!
Miten aikuiset miehet voi olla noin lapsellisia?
Palaan vielä Vänkärin tutun kantarelleihin. Vänkärin ei pidä ottaa tätä mitenkään hiostuksena, mutta mieltäni jäi askarruttamaan muutama kysymys.
Kesämökkiläinen siis vei kantarelliperkeet hoidetulle, tosin sammaleiselle pihamaalleen koivujen juurelle. Tekikö hän sen siinä vakaassa aikeessa, että kasvattaa sieniä? Vai johtiko se ehkä sattumalta uuden kasvuston syntymiseen?
Sienet lisääntyvät itiöiden avulla. Itiöt syntyvät heltoissa tai pillistössä (tatit). Itiöpölyn voi todeta sienestä pitämällä sitä valkoisella paperilla muutaman päivän niin, että pöly varisee paperille. Eri lajeilla on eriväristä itiöpölyä. Itiöt ovat siis mikroskooppisen pieniä partikkeleita. Itiöissä on myös ns. lepoitiöitä, jotka ovat kehittyneet kestämään ääriolosuhteita, esimerkiksi kuivuutta tai kuumuutta.
Kantarelli on sikäli helppo perattava, että siinä ei useinkaan ole mitään perattavaa, ehkä jalan tyveltä pitää rapsuttaa pois roskia. Jos sienet kerää jo metsässä veitsen kanssa, ei kotona juuri tarvitse enää nyhertää niiden kanssa.
Sitä vain tässä haarukoin, että millaistakohan jätettä sinne pihamaalle meni? Siis mitä sienen osia ja missä määrin? Tuoreitahan jätteiden ei tarvitse käsittääkseni ollakaan, jos jätteet sisältävät lepoitiöitä, jotka taas suotuisissa oloissa heräävät kasvattamaan uutta rihmastoa.
Jos ei muuta olisi kerrottu, niin luulisi, että jossakin Itä-Suomessa on tervaHaudan olinpaikka. Niin monipuolisesti suurpetoihin ei varmaan monella paikkakunnalla ole mahdollista tutustua.
Pedoista on joskus maaseutueläjille konkreettista haittaa. Sen tietävät ne, jotka ovat joutuneet tekemisiin petojen kanssa. Omettaa ei kuitenkaan ole vielä rikottu.