Niin tosiaan metsänkäyttöilmoitus on tehtävä, jos hakkuusta kertyy myyntituloa. Mutta liekö siinä joku limitti..?

Talvi tässä vasta käy kiristelemään otettaan – nyt on hyvä hetki muistella menneen kesän marjoja.

Jäi nimittäin vähän mieltä vaivaamaan se, että miten niiden vänkärin saunarannan mesimarjojen oikein kävi. Että tuliko kukkiin marjat? Ja jos tuli, niin miltä maistuivat marjat?

Mesimarja ei taida kuitenkaan olla sukulaisensa suomuuraimen (lakka) tavoin kaksikotinen, jolloin kukkien esiintyminen ei välttämättä tiedä marjasatoa? Tämä seikka pitääkin vielä varmistaa.

Vänkäri hei, kuvaosastolla oli jotain puhetta naavoista ja luposta. Kuvan otsikko oli ”Kuuseen upotettu fudis”. Joskus ennen joulua, syksymmällä, Päde oli kuvan lähettäjä. Kehtaatko etsiä..?

Joo, se on 7. sivulla kuvissa. Tarkistin juuri. Pahka kuusen kyljessä!

A.Jalkasella oli hauska termi: ”luppojatkumo”. Varmaankin itsekeksitty ja siitä hyvästä annan kymmenen pistettä ja lisäksi konkreettisen papukaijamerkin, jos joskus tapaamme… AJ mainitsi myös, että ”itiöitä lähettäviä PUITA olisi säästettävä”. Lunttasin hieman luppotietoutta.

Lupot ovat jäkäliä ja niillä on ns.sekovarsi, jossa on sieniosakas ja yhteyttäviä leväsoluja tai syanobakteereita. Ne ovat siis symbioottisia eliöitä. Lisääntyminen käy kahdella tapaa: suvullisesti sieniosakkaan muodostamien itiöiden avulla tai sitten kasvullisesti erikokoisten murusten ja palasten (soredioidit, isidiot) avulla. Tämä kasvullinen, suvuton lisääntyminen on jäkälillä tavallisempaa kuin itiöiden avulla tapahtuva lisääntyminen, koska itiöstä kasvavan sienirihmaston on vaikea löytää tarvittavaa leväseuralaista kehittyäkseen tietyksi jäkälälajiksi. Uusi luppoyksilö voi lähteä kasvamaan pienenpienestä, tuulenkin mukana kulkeutuvasta sekovarren murusesta. Ihmeellistä!

Kannattaa säästää siis luppopuita, jotka lähettävät lupon soredioita ja isidioita. Tietenkin ne lähettävät myös lupon ITIÖITÄ, jotka nekin saattavat joskus kokea täyttymyksen.