Eikö ole aika erikoista, että joidenkin ”kotieläimet” kulkevat ja kaapivat toisten omistamissa metsissä!?

Kaupungeissa ei kovinkaan usein kärsitä susien aiheuttamista pelkotiloista, koska susia ei tule kaduilla vastaan. Ihminen, joka haluaa irtautua illuusionomaisesti luonnon kahleista, pakkautuu asumaan lähelle toista ihmistä ja rakentaa ympäristönsä ”turvalliseksi” = eliminoi luonnon taholta tulevat uhkat.

On myös ihmisiä, jotka haluavat asua ehdoin tahdoin lähellä luontoa, ehkä ihan itsessään luonnossa. Näiden ihmisten on osattava suhtautua luonnon asettamiin haasteisiin realistisesti ja elettävä niiden kanssa. Ei voida lähteä sille tielle, että joka paikka maapallon pinnasta putsataan pedottomaksi, jotta ihmisellä olisi helpompaa. Se nyt on vaan niin, että luonnossa asioilla on oma järjestyksensä ja siihen pitää ihmisen tyytyä. Jos ei tyydy, menee metropoliin.

Miisu kirjoitti taas asiasta, jota ei ollut hyvä painaa villaisella (edes p:n pökkimällä!).

Olen ihan samaa mieltä, että keventävä huumori on tarpeen puisevien juttujen joukossa. Erityisesti silloin, kun hauskuus syntyy tilanteessa omaehtoisesti, se on hauskaa. Muutamat vääntävät hiki otsalla vitsiketjuja kilometrikaupalla, eikä siihen tarvitse puuttua, jos se on Metsälehden profiilille ok. Mutta näyttää siltä, että jos vaikka Miisu ja kisi vaihtavat vain pari viattoman vallatonta kommenttia, niin silloin aukeaa jostain outo paskahana. Anteeksi ruma ilmaisu, en keksinyt parempaa.

Miisun kaipaama priva olisi hieno asia. Sellaisiakin ihmeellisiä keskustelupalstoja on olemassa, joissa voi esimerkiksi sulkea pois näkyviltään sellaiset profiilikuvat, jotka jostain syystä ärsyttävät tai jopa kokonaan sen tietyn kommentoijan kommentit ( = ignorointi).

.

Leppähalkoakin on tullut poltetuksi uuneissa eikä siinä sen kummempaa. Lämpöä irtoaa tietysti vähemmän kuin koivusta. Kesäsauna muunmuassa on kevyt lämmittää lepällä. Leivinuuniakaan ei aina ole tarvis porata helvetilliseksi pätsiksi, joten leppä on kelpo kapula siinäkin.

Muistelen, että nimimerkki Metsänvartija tiesi jotain omakohtaista lepän siementen keruusta ja kylvöstä.