Käyttäjän kisi kirjoittamat vastaukset
-
Timpalle:
Ehkä nämä kysymykset ovat osittain myös, anteeksi nyt vaan, makuasioita. Tiedän, että metsänomistaja, joka tekee tiettyjä toimenpiteitä omassa metsässään, katselee jälkeä omanlaistensa lasien läpi. Ai missäkö Suomessa on tuollaista aiemmin kuvaamaani puupeltoa? Kyllä niitä vaan siellä täällä näkee – ehkä nyt ei useinkaan ihan niin siistiksi silattuina (vaikka se tuntuukin olevan tavoite?). Sen tietää siitä, kun menee metsään kävelemään: Liiaksi käsitellyssä, typistetyssä luonnossa tulee ärtynyt ja pitkästynyt olo. Luonnontilaisessa metsässä sielu ikäänkuin lepää, mieli virkistyy, vaikka ei tekisi muuta kuin katselisi ympärilleen.
Taasha myö tavattii, hemputtaja!
Sinulla on hieno loppukohotus:
”Luonnolla on oma järjestyksensä. Se ei muuksi muutu asenteilla ja mielipiteillä.” Kannattaa sinunkin miettiä tuota syvällisemmin.Miten minä sen sinulle valkaisisin? Monokulttuuri on monokulttuuria. Sitä leimaa monotonisuus. Tehokkaasti kaikesta ei-toivotusta siivottu viljelys, jossa yhden puulajin yksilöt seisovat tasavälein suorissa riveissä, häviää lajirikkaudessa kaikissa kehitysvaiheissaan mille tahansa luonnonmetsälle, myös kliimaks-vaiheen kuusikolle. Tämä on vahvaa kaitua (kaikista tuntuu). Kai sitä on tutkittukin, tiedätkö sinä paremmin?
Ja jos vaikka olisikin niin, että diversiteetti ei heikkene puupelloilla, niin mitä se auttaa siihen vaivaan, että näky on joka tapauksessa yksitoikkoinen, kyllästyttävä. Ei juuri löydy silmänruokaa ja vivahteikkuutta. Sairaalloisen taajana ja tasaisana kasvava esim. horsmikko saattaa hetken hätkähdyttää, mutta pian katse alkaa hakeutua toisaalle.
Tiedän, että sinun kanssasi on aivan turha punnertaa, mutta siun jutut on joskus hauskat.
tamperelaiselle:
Kaskiviljelyn jälkeen metsät saivat ymmärtääkseni kehittyä suurin piirtein omalla painollaan luonnon säätämässä järjestyksessä. Kaikki sujui kai kohtuullisesti, kun tätä upeaa maaperääkään ei suuremmin oltu ruhjottu. Toki se noin on, että luonto pyrkii aina uudistumaan omilla ehdoillaan, kun uudistumisen edellytykset ovat olemassa.
Tehoviljelyssä ihminen ottaa ohjat omiin käsiinsä. No… luonto pistää joskus jonkun kapulan rattaisiin. Keksikää esimerkkejä!
”Tehometsänhoito yksipuolistaa metsiemme eliölajistoa.”
Mikä valhe tai harhaanjohdatus sisältyy tähän lauseeseen?Jättäkäämme sana tehometsätalous rauhaan, koska sopivampaakaan ei toistaiseksi ole keksitty ja useimmat meistä tietävät, mitä sillä tarkoitetaan. No, sitten: yksipuolistaa eliölajistoa. Eikö tämä ole oikein sanottu? Kun keskimääräistä luonnontilaista metsää vertaa keskimääräiseen tasaikäiseen, siistiin yhden lajin puuviljelmään, niin koululainenkin huomaa eron jo pikkuekskursiolla – ei tarvita välttämättä vuosikymmeniä kestäviä kalliita tutkimushankkeita asian toteamiseksi.
”Tämä on myös maailmanlaajuinen ongelma.”
Mitä tiedämme metsille tapahtuneen ihmisen toiminnan tuloksena eri puolilla maapalloa? Nyt ei kannata lähteä liikkeelle maailman luomisesta lähtien; muutaman tuhannen vuoden perspektiivi on riittävä. Suuri osa Euroopan alkuperäisistä metsistä on tuhottu. Aavikot leviävät Afrikassa ja Aasiassa. Sademetsien, joita sanotaan maapallon keuhkoiksi, pinta-ala hupenee kiihtyvällä vauhdilla. Metsien surullinen kohtalo on globaali tosiasia, johon löytyy kyllä muitakin syntipukkeja kuin tehometsätalous. Se on totta se.
P.S. Hei hemputtaja, n-merkin sanamuoto tarkasti siteeraten on: ”Kisi, Leevi ja Hilux osaavat katsoa maailmaa laajemmalti kuin vain mitä omalta ”tehometsähoito” palstalta näkee.” Ei hän puhunut mitään ”maailman laajasta ymmärtämisestä”. Minä ainakaan en ymmärrä maailmaa kovin hyvin.
hieman
hemputtajalle (hyväntahtoisesti):
Vai että sellaisia hankalia falangisteja on vastassa – ja ihan paskanallien kanssa.
Hyi sentään!Oikeasti, olen ällikällä lyöty! Jotkut tahot terhentäytyvät takajaloilleen kuin talviuniltaan ravisteltu karhu, kun jossain vain vilahtaakin se sana. Miksiköhän? Kaikkialla, missä asioita on kehitelty toimivampaan suuntaan, sitä sanaa käytetään arastelematta: tehosekoitin, teholeikkuri, tehojumppa… Sehän on vain johdos adjektiivista ’tehokas’.
Siis koetaanko sana tehometsätalous tietyissä piireissä jotenkin halventavana? Eikö se kuvaa tarpeeksi hyvin nykyisin käytettyjä menetelmiä? Pitäisikö todellakin ottaa mallia Parangosta, ja puhua huippumetsätaloudesta? Kuten on huipputiedettä ja huipputeknologiaa ja huippupetoja ja erilaisia huippuyksiköitä..?
Lautakunnan biologian jaoksen puheenjohtaja Jorma Paranko osoittautuu sivistyneeksi mieheksi. Hän ei enää heittele sellaisia kapuloita, jotka saattaisivat saada aikaan älinää:
”Metsäväen olisi syytä katsoa peiliin. – – – – Hyvässä vastauksessa asiaa pohditaan biologian, ei huippumetsätalouden kannalta.”
http://www.hs.fi/kotimaa/Biologian+
vastaava+ylioppilastutkintokiistast
a+Mets%C3%A4v%C3%A4en+syyt%C3%A4+ka
tsoa+peiliin/a1364092826022linkki toimii nyt!
Olipa erittäin hieno tehtävä yo-kokelaille pohdittavaksi.
Vastauksessa on oltava tehometsänhoidon määritelmä avainsanoineen (mitkähän ne ovat?) sekä kestävän kehityksen määritelmä (neljä osa-aluetta, mitkä?). Vastauksessa on käsiteltävä niitä ominaisuuksia, joita metsässä on oltava, jotta kestävä kehitys toteutuu. Vastauksessa on muistettava maailmanlaajuinen ote: hiilinielut, veden kiertokulku, eroosion estäminen, kulttuuriarvot, moninaiskäyttö.