Käyttäjän kisi kirjoittamat vastaukset
-
Tämä nyt ei mene käsiteltävän asian kirkkaimpaan ytimeen, mistä pahoitteluni, mutta sivuan hetken aikaa tuota Himasen oivallisesti käyttämää avainärsykettä. Juuri se kertoo HYVIN paljon.
Ja se, miten itsekukin meistä reagoi siihen avainärsykkeeseen, paljastaa karulla tavalla mahdollisen keskeneräisyytemme.
Himasella, niin lahjakas kuin onkin, on nykyaikaan huonosti istuva hidas ja tahmea suullinen ulosanti. Tulee mieleen jopa eräänlainen piilevä afasia. Eikö se ole aika tyypillistä sellaisille erikoisneroille, jotka tekevät työtään valtaosin oman pääkoppansa sisällä?
Niinhän ne uurastavat ahkerasti jälkikasvunsa eteen, lintuemot.
Voit huoletta ajatella ainakin miljoonan ötökän katoavan linnunpoikien masuihin – ei se emo nimittäin yhtä kappaletta kiikuta pesälle kerrallaan, vaan kerää vähän isomman satsin, sen mikä nokkaan mahtuu, ja sitten kiiruhtaa viemään saalista poikasille.
Puun takaa: ” Vielä Kisille: Pienillä yksiöillä on ollut metsässä vuodesta toiseen erittäin hyvä kysyntä! Tyhjäksi ei ole jäänyt yksikään. ”
Et kertonut, millaiselle alalle nuo parisataa pönttöäsi olet ripustanut. Vaikuttaa siltä, että lisä ei edelleenkään tekisi pahaa!
Siis lisää pönttöjä, tarkoitin. (Lisämaatakaan ei tietysti koskaan ole liikaa.)
Gla 15.4.2013: ”Anteeksi tyhmyyteni, mutta mitä vikaa on muovipintaisessa kuparilangasta (sähköjohto)? Sitä on miellyttävä käsitellä ja kestää vuodesta toiseen”
Linnunpöntön ripustukseen käy hyvin mikä tahansa kestävä ripustusmateriaali: muovinaru, rautalanka, muovipintainen kuparilanka, notkea alumiini jne. Oleellista on, että ripustuksen tilaa pidetään silmällä säännöllisesti ja höllennetään tarvittaessa. Olen nähnyt kerran sellaisen lähes kuolleeksi kuristuneen puun, johon muovinen ripustusnaru oli hirttynyt tiukasti osittain kuoren alle puristuen. Puun (mänty) menehtymiseen voi olla tietenkin jokin muukin syy, mutta en viitsinyt silloin ruveta arvuuttelemaan. Ei ollut oma puu eikä myöskään minun pistämä naru!
Nimimerkillä ’Puun takaa’ on näppärä systeemi, ihan pitää ihailla. Määrällisestikin pönttöjä kuuluu olevan kelpolailla. Miten pönttöjen huolto ja puhdistaminen sujuu? Käytätkö tikkaita vai nostatko pöntöt alas pystykarsintasahalla suursiivousiivusta varten? Oletko pitänyt silmällä, miten iso osa pöntöistäsi on ollut asuttuna?
Timpalle:
Luonnontilaisia metsiä olen käynyt ihailemassa luonnonsuojelualueilla, viimeimmäksi taisin käydä Patvinsuon kansallispuistossa, josta löytyy suoluonnon lisäksi vanhaa metsää mahtavine keloineen. Suojelualueiden metsät ovat monesti niin hienoja, että tekisi mieli kyhätä joku kömmänä ja jäädä elelemään sinne metsän elävien seuraksi.
Kyllä hienoja metsiä löytyy vielä luonnonsuojelualueiden ulkopuoleltakin. Sanoisin, että jos metsässä ei ole hakattu pahemmin viimeiseen 120 vuoteen, se on kutakuinkin luonnontilainen. Ulottuvillani on onneksi ollut paljonkin tällaisia metsiä – monesti tosin talven jälkeen saa todeta, että nyt sekin on muisto vain. Uutta kasvaa tilalle, sanotte te. Niin minäkin toistelen.
Lopuksi:
jees h-valta on saanut tähän provokatiiviseen aloitukseensa todellakin paljon kommentteja. Nuorison kohtalo koskettaa monia! Ai niin, tamperelaisen viesteihin viitaten: Tämän ketjun aiheena oleva yo-tehtävä ei ollut ylioppilasaineen aihe, vaan biologia-oppiaineen tehtävä. Taisi olla jokeritehtävä.