Käyttäjän kisi kirjoittamat vastaukset
-
Seipäät, jota minä lonkkasin, olivat hyvin suoria.
Pahkeinen, miten siitä vanhasta heinäseipäästä erottaa, että onko se kuusta vai mäntyä? Patinoitunut pinta on, ja pihkainen poikkileikkaus. Tuoksu.. hmm.. tervaksinen, havupuun tuoksu.Kyllähän kuusipuu yleensä on kevyempää kuin mänty…
Ahaa, U-arvo. Tahtoo sanoa, että nopeampikasvuisella puulla on parempi lämmöneristysominaisuus. Sitähän minä sanoikin, että joskus näkee melkein styroksilta näyttävää puumateriaalia. Eli sitten ei tarvitse talonrakentaja satsata niin paljon erilliseen eristykseen?
MaalaisSeppo, kun otin asian puheeksi, tarkoitin nimenomaan puun laadun (luonteen/olemuksen…) merkitystä puurakentamisessa. Eli että kun kaikin keinoin tavoittelemme myytäväksi järeää tukkipuuta, niin tarjoamme rakentajille vähemmän kestävää laatua. Kostautuuko se kenties aikanaan kysynnän vähenemisenä, kun puumateriaalit eivät täytä vaatimuksia, joita puulle on kuitenkin opittu asettamaan?
Aika jännä, että puusta maksetaan nimenomaan tilavuuden perusteella. Tilavuus ei vielä kuitenkaan paljasta kaikkea puun laadusta.
j-h-v, mitä tarkoitat kelvällä?
Äkkiäkuuklaten se on kylä jossain Lieksassa päin.Kiitos Gla. Ystävällisesti tehty.
Lieneekö tämä niitä ikuisuuskysymyksiä, joissa eri koulukunnat pysyttelevät omissa poteroissaan?
Tuli vaan taas mieleen, kun noista kasvunopeuksista puhuttiin tuolla kuvissa. Että mikä on totuus.
Nostelin taannottain vanhoja heinäseipäitä ja huomio kiinnittyi kepakoiden yllättävään painoon. Puuaines oli kuitenkin läpikuivaa. Kiinnostuneena sahasin yhden seipään poikki keskeltä ja laskin vuosirenkaat. Niitä oli valtavan tiuhassa, oli hankala erottaa kunnolla, mutta ainakin 37 rengasta siinä oli (ja on edelleen, minulla on tässä hyppysissä talteen leikattu pikkukakku, halkaisija 60 mm). Kuusta sen täytyy olla.
Joskus taas näkee styroksinkaltaista puuta, melkein yksittäiset solut erottuvat. Jos pitäisi valita, kummanlaisesta puusta tekisin kainalosauvat, niin ottaisin mieluummin tuollaista tiheäsyistä, vaikka se sitten vähän enemmän painaisikin. Onko valintani päin jotakin?
g –> G
Jep japine, minä pidän kiinni alkuperäisestä oravaideasta.
Kiitos tuesta. Ja pahoitteluni sen lepakon surullisen kohtalon vuoksi!Hämäläinen ei taida olla niitä kuuluisia hitaita hämäläisiä. Rekisteröityminen ainakin kävi sähäkkään!
Työmiehen tilitys vaatii tarkennuksia:
– mitä ”kaikkea” oli nakerrettu? tekstiileitä, penkkejä, hyllyjä..?
– oliko oravanpaska ongelmallisempaa kuin muiden pienempien jyrsijöiden jätökset?
– mikä oli oravaparin kohtalo, karski häätö vai ihan nirri pois?Kutsumattomat vieraat ovat tietenkin harmillisia; pitäisi olla huolellinen ja muistaa sulkea ovet, että metsän asukkaat eivät joudu kiusaukseen päästä helpompaan elämään. Käytöstapojahan niille on varmaan vaikea opettaa? Ajattelin kyllä tässä omassa oravakuumeessani, että ottaisin sen kesyn vekkulin vapaaehtoisesti joku kerta sisälle ja katsoisin sitten, miten pärjätään. Saattaisihan se toistuvasti luunapin saadessaan alkaa tajuta, mikä on soveliasta ja mikä ei. No, annetaan hautua.
Olisikohan orava siivoton kaveri sisällä? Joskus on käynyt mielessä, että kutsuisi kesyn otuksen yöksi lämpimään. Se nukkuisi soffannurkassa ja aamulla söisi pähkinää pöydänkulmalla. Ei varmaan tarvitsisi niin kamalan paljon puputtaa kuin ulkona pakkasessa!
Jos elämä maapallolla monista synkistä ennusteista huolimatta jatkuu hamaan tulevaisuuteen, niin puulle on näkyvillä kaksi järkevää käyttökohdetta:
1. Fossiilisten polttoaineiden vääjäämättä ehtyessä puuta käytetään yhä enemmän energiantuottoon.
2. Puurakentamista lisätään.Paperinvalmistus puusta on tietenkin mahtava keksintö ihmiskunnan historiassa, monestakin syystä. Mahtavuus ei kuitenkaan ole kaikin puolin positiivista (saasteet, ryöstöviljelyt…jne). Paperinvalmistuksen tyrehtyminen tai minimoituminen ei välttämättä merkitse maailmanloppua – voi jopa olla, että se siirtää sitä.
Minusta puu on niin mielettömän hieno materiaali, että on melkein synti hiertää ja jauhaa sen rakenne rikki, sekoittaa siihen monenlaiset mömmöt ja saattaa sen näköiseen muotoon, mikä ei mitenkään vihjaa sen alkuperään.