Käyttäjän kisi kirjoittamat vastaukset
-
Ai niin abietis haki tällä aloituksellaan uutta, kaupallisempaa asennetta tuoheen. Voin kai tässä sitten tunnustaa, että ihan samaa olen mielessäni muhitellut. Idea lähti tuluskukkarosta. Väsäsin sellaisen nahkasta ja täytin siroilla tuohirullilla. Oli alunperin tarkoitus antaa se hyvälle ystävälle lahjaksi, mutta aloinkin omia sitä itselleni (ihme hamsteri!), ja nyt se seisoo huutomerkkinä kaapin päällä. Kävi mielessä, että moni varmaan maksaisi vaikka mahlaa, että saisi sellaisen pussukan – se on nätti ja ajatelkaa nyt: tuohella täytetty tuluskukkaro. Mikä myyntivaltti!
Hyvin syttyy.
Hella, siis puuhella (hellanlettat miten hellyttävä sana; enpä ole ennen huomannutkaan!) taitaa olla niitä Hemputtajan kaipaamia alakautta vetäviä liesiä. Omani toimii useimmiten käsittämättömän sähäkästi, sen kun vaan pistää sopivan OHUTTA koivupuuta alussa. Paras sytty tietysti tuohi, mutta kuiva sanomalehtikin kelpaa. Hellanpesä on matala niin että siinä ei kyllä oikein tiedä että syttyykö se päältä vai alta, mutta aina siinä rystyset nokeentuu, ei auta mikään. Romantiikka siis hakusissa.
e.uron selostus pirtin uunin sytytyksestä on täydellinen. Noin minäkin sen aina teen. Luukussa olevat pystyraot saa tietysti olla aivan auki alkuvaiheessa, mutta kun tuli on vakiintunut, luukun voi sulkea kokonaan ja sitten vähitellen pienentää niitä vetoaukkojakin.
Annelin yltäpäältä-tekniikkaa pitää vielä tutkistella lähemmin ajatuksen kanssa. Alustava arvioni on, että hänen tapansa sytyttää saunan uuni vaatii aikaa, erityyppistä tarpeistoa, vakaata kättä ja täsmällistä sommittelutaitoa.
Muistan hyvin ”Petotutkijan” poikkeavat kirjoitukset. Minulle, totisena torvensoittajana syntyneelle, teki ihan pahaa, kun niitä pidettiin silloinkin vitsinä.
No niin, mitäs minä sanoin! Tiedonnälkä on valtaisa. vänkärin hienoa löytöä ei ole saatavilla suomalaisesta (2.painos loppu kustantajalta!).
Ja huuto.netin yksi kappale oli myyty elokuun alussa (8,90 €)
Kiitos kyllä kiinnostaa.
Tosiaankin ilmeisesti kansalaisopistoilla on huonosti tuohityötaitoisia opettajia palkkalistoillaan. Tuossa itärajan takana kyllä perinne elää vahvana. Kesällä oli Savonlinnan torille tullut pahkatöitä myyvä venäläinen pappa, jolla oli joitakin tuohestakin tehtyjä rasioita – tuohi oli kuulemma Sipirjasta.Älä nyt sexemtree-ressu rasita itseäsi tämän asian kanssa liikaa. Telot vielä itsesi siellä ullakonrapussa ja sitten tosiaan voi olla kättä pitempi, siis kainalosauva tarpeen.
En ole hirveesti setvinyt kirjaston valikoimia vielä tältä osin. Korvan takanakin on tungosta. Mutta sellainen alustava aavistus on, että kovin huonosti löytyy perusteellista kirjallista opastusta tuohityöstä. Ne vanhat mestarit ovat jo menneet punomaan taivaan tuohta, ja opukset jäi heiltä julkaisematta.
Suurkiitos sexemtree! Ehkäpä löydän sen kirjastosta. Nuo ikivanhat ohjekirjat ovat askartelijan paras tavara. Zechlinin Ruthin ja Oljen Maryn muuten mainioissa 1950-luvulla julkaistuissa vihkosissa (Nuoriso askartelee) ei tietääkseni ollenkaan käsitellä tuohitöitä.
Olisi hienoa, jos Metsälehden monituhatpäisestä keskustelupiiristä löytyisi 6 m3:n lisäksi joku tuohityöhön perehtynyt persoona, joka haluaisi jakaa tietoaan ja kokemustaan. Meitä kiinnostuneita on uskoakseni enemmänkin.
jees h-valta mellastaa tuolla edellisellä sivulla ja vaatii Metsänvartijaa pysymään sanassaan, joka on lausuttu jhv:n näkemyksen mukaan Metsänvartijan Lukijoiden kuviin lähettämän 50-vuotiasta kuusta esittävän kuvan yhteydessä käydyssä keskustelussa. On tainnut vaihtua Jees h-vallalla Metsäkupsa Metsänvartijaksi.
Metsäkupsa mainitsee siellä kuvakeskustelussa (ensimmäinen kommentti) seuraavasti:
”Kokemukseni mukaan kyyskymppisenä laho alkaa lisääntyä,etenkin nopeasti kasvaneissa kuusikoissa.”
EDIT sitaatti korjattu sanatarkaksi
Gla on oikeassa. Ei historiaa voi hävittää mikäli on joku, joka MUISTAA. Legendat on erikseen.
Jotkut läpsii hyttystä toistuvasti – kärpäslätkällä?