Käyttäjän käpysonni kirjoittamat vastaukset
-
Vaikeaa nähdä että saavutetaan samalla kertaa monimuotoisuushyöty ja ilmastohyöty soiden ennallistamisella. Väkisinhän suosta tulee vetinen kun ojat tukitaan.
Onnittelut Kärkkäiselle! Ojitushankkeelle (14 km) onnellinen loppu. Syyte luonnon turmelemisesta kaatui syytyäjän saatua riittävästi tarkentavaa tietoa ja luovuttua syytteestä.
Media useinkin yksityiskohdista tietämättömänä toimii monissa, varsinkin metsä- ja luontoasioissa sekä syyttäjänä että tuomarina, niin kuin tässäkin tapauksessa.
Kiitos A.J. vinkeistä.
Nyt on pakastimessa 6 kg hirvenlihaa, vaikka en metsästystä harrasta, ne on metsästysseuralle vuokraamiltani mailta ammutuista hirvistä saatua ”vuokratuloa”
Nyt vaan pitäis keksiä mitä noista lihoista voisi valmistaa, ollaan vaimon kanssa sen verran huonoja ruuanlaittajia, ettei osata tehdä niistä muuta kuin hirvikeittoa.
A.J.:
Mut eikös jossain tutkimuksessa päädytty siihen että harventaminen vähentää hiilensidontaa, sillä harvemman puuston nopeampi kasvu ei riitä kompensoimaan suuremman biomassan hiilensidontaa, oliko se Metsälehdessä kerrottu kerrottu tästä tutkimuksesta?
Metsänhoitomuodit vaihtelee sen mukaan mitä tutkijat ja markkina sanoo, joka vuosikymmenellä tuntuu olevan oma muotinsa. Tieteeltäkään ei koskaan saada lopullista vastausta mihinkään, koska relevantti tiede on itseään korjaava. 1970-luvulla vallitsi koivuviha, isänikin sovelsi metsänhoitoon tunnettua raamatunlausetta: joka koivua vihaa, se metsäänsä rakastaa. Oli myös muotia istuttaa mäntyä sille soveltumattomille, liian reheville kasvupaikoille, koska mänty oli SILLOIN arvokkaampi puu kuin kuusi, eikä hirvetkään vielä kiusanneet männyntaimikoita. Oliko ne sen ajan ihmiset sitten tyhmempiä kuin nykyihmiset? Mene ja tiedä. Ehkä 50 vuoden päästä silloin elävä sukupolvi pitää meidän aikamme sukupolvea ihan tyhmänä?
Kuten niin monesti todettu, niin trooppisen alueen metsissä ne todelliset lajikato-, metsäkato- ja monimuotoisuusongelmat ovat. Boreaalisen alueen metsissäkin toki Kanadan ja Venäjän laajat metsäpalot ja keski-euroopan hyönteistuhot. Nuo niitä todellisia ongelmia ovat, Suomen luonnon ongelmat on noiden rinnalla minimaalisia
Vieraslajeista vouhottaminen on yksi turhimpia vouhottamisen aiheita. Kautta aikojen on ihmiset muuttaneet maista ja mantereilta toiseen ja kuljettaneet mukanaan kasveja ja niiden siemeniä ja samoin eläimiäkin on siirrelty maista ja mantereilta toisiin, se on siis ihan luonnollista että lajeja siirtyy toisiin olosuhteisiin. Kun hyväksytään että ihmisiäkin siirtyy maista ja alueilta toisiin,niin pitää hyväksyä myös vieraslajit, kyllä ne sopeutuu siinä missä ihmisetkin. Turhinta työtä maailmassa on tuo yritys hävittää vieraslajit.
Ja risuparta ei näe horsmaa, vattua, mesiangervoa ja ruohoa pienempiä kasveja ja eläimiä aukolla ja taimikossa.
Monimuotoisuuskeskustelu on keskittynyt vanhoista metsistä jankkaamiseen, niitä varmasti tarvitaan, mutta tuppaa unohtumaan että monimuotoisuus tarvii myös avohakkuita, koska aukoilla ja nuorissa taimikoissa viihtyy lajeja, joita ei peitteisissä varttuneemmissa metsissä enää ole. Joten monimuotoisuudesta huolehtiva metsänomistaja tekee metsiinsä myös avohakkuita ja siten runsastuttaa lajikirjoa.
Kumma että luontokatokeskusteluissa ei tätä näkökohtaa kovin usein tuoda esille, onko se vastoin jotain ”virallista oppia”?
Oikeastaan vain Seppo Vuokko on tuota näkökohtaa tuonut ansiokkaasti esille kirjoituksissaan, mutta kun hänet on tutkijapiirien toimesta julistettu näissä luontoasioissa kerettiläiseksi eli harhaoppiseksi, ei metsäaiheiset mediat pelkuruuksissaan enää uskalla Vuokon kirjoituksia juurikaan julkaista, mikä on sääli.