Totta kai autoteollisuus on kriisisssä ja tämä oli ennakoitavissa, kun vihreässä kiimassa olleet poliitikot kuvittelivat että melkein jokainen auton ostaja ostaa seuraavaksi täyssähköauton. Kuplautuneet, tavallisten ihmisten elämästä vieraantuneet hyvin ansaitsevat poliitikot luulivat että kaikilla on siihen varaa.

Ja heikko sähköautojen kysyntä vaikuttaa totta kai akkuteollisuuteenkin negatiivisesti.

Kun sanotaan että metsänomistajilta on salattu heidän metsissään olevat suojeltavat kohteet, niin on hyvin yksinkertainen keino purkaa tuo salaus, ja senhän te tietysti tiedättekin, eli tekemällä metsänkäyttöilmoitus. Tietenkin vain sellaisesta kohdasta, missä itse epäilee suojeltavaa olevan. Eihän metsänkäyttöilmoituksen jättäminen nimittäin velvoita tekemään tosiasiallisesti ilmoituksessa mainittua hakkuuta/hakkuita. Itselläkin on jäänyt muutama ilmoitettu omatoimiseksi suunniteltu harvennushakkuu tekemättä, mutta sen takia etten muiden kiireiden takia päässyt lainkaan toteuttamaan harvennusta,  vaan ne lykkääntyi 4-5 vuoden päähän.

Vahvasti on nyt tilanne se, että suomalaisista poliittisista puolueista <b> PERUSSUOMALAISET </b>on ainoa, joka oikeasti puolustaa suomalaisten yksityismetsänomistajien etuja tässä sairaalloisessa ja järjenvastaisessa suojeluhysteriassa.  He ainoana puolueena eivät hyväksy 50 m suojakaistan määräämistä lakiin.

Jopa perinteisen metsänomistajapuolueen kepun edustajat on olleet hipihiljaa, enkä ihmettele, sillä mielistelyinnossaan ja tarpeessa saada 10-12% gallupkannatusluvut nousuun, he eivät nyt uskalla puolustaa yksityismetsänomistajia, kun pitää saada kannatusta kaupunkilaisväestöltä.  Kepu taas kerran pettää peruskannattajansa,  niin kuin se petti ollessaan Marin hallituksessa ja siellä  mukana ajamassa alas turvetuotantoa, eikä saanut myöskään poistettua itä-suomen viljelijöitä kiusaavaa valkoposkihanhiongelmaa, kun piti taas jälleen kerran nöyristellä vihreitä.

Itse kannatan perussuomalaisia, monesti heitä olen viime vuosina äänestänyt ja nytkin olen  ylpeä siitä että persut ainoana puolueena puolustaa yksityisiä metsänomistajia.

Tässä tiukkaa asiaa persumeppi Sebastian Tynkkyseltä X:ssä:

https://x.com/SebastianTyne/status/1833909753241571602?t=OQW7HqCY0Y4vQzjSbAiQTg&s=19

Sahateollisuudessa sentään järjen valo ei ole vielä onneksi  sammunut:

https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/metsa/f256703a-687b-4c1c-bd5e-2146c2adb8cc

Jos ette pääse lukemaan, niin kopioin jutun tähän. Sorry MT.

Sahateollisuus ry on eri linjoilla kuin isot metsäyhtiöt 50 metrin suojavyöhykkeestä raakkuvesistöjen hakkuiden yhteydessä. Itsenäisten sahojen etujärjestö ei anna suojavyöhykkeestä ehdotonta ohjetta sahayhtiöille.

”Yhdistyksemme ei tee päätöksiä koko toimialan puolesta, vaan tässä asiassa tehdään tapaus- ja yrityskohtaisia ratkaisuja. Jäsenemme ovat hyvin erikokoisia, ja ne toimivat paikallisesti. Siksi emme tee koko toimialaa koskevaa sitoumusta. Tämä ei silti tarkoita sitä, etteikö asiaa käsiteltäisi huolellisesti”, sanoo toimitusjohtaja Tino Aalto Sahateollisuus ry:stä.

Ympäristörikkomuksista maksettavissa vahingonkorvauksissa Sahateollisuus ry pitäisi nykyisen tason.

”Pk-yrityksillemme miljoonaluokan korvaukset olisivat todella isoja rahoja jo nykyisellään. Niitä ei pidä noin vaan korottaa. Pitäisi huomata sekin, että Suomessa on paljon metsäalan yrityksiä, joiden liikevaihto ei ole miljardiluokkaa. Useampi jäsenyrityksemme on ollut tästä huolissaan”, Aalto toteaa.

”Jos luontoarvokaupasta halutaan tuottaa lisäkustannus alan yrityksille, niin se heikentää kilpailukykyä.”

Jos suojavyöhykkeiden käyttö lisääntyy, niin miten se mielestänne pitäisi korvata metsänomistajille?

”Sahateollisuuden yrityksille puun hinta on 75–80 prosenttia kokonaiskustannuksista. Jos luontoarvokaupasta halutaan tuottaa lisäkustannus alan yrityksille, niin se heikentää kilpailukykyä. Se on uusi kustannus”, Aalto sanoo.

Aallon mukaan uutta kulua ei pystyttäisi vyöryttämään ulkomaisille asiakkaalle.

”Kyllä siitä tulee paljon huolta tilanteessa, jossa puun hinta on jo nyt ennätystasolla.”

Niinhän tässä sitten käy, että kun tunne menee järjen edelle poliitikoilla, viranomaisilla ja oikeastaan lähes kaikilla jotka asiaan liittyvät jollakin tavalla ja myös meillä jotka vain sivusta seuraamme tätä juttua, niin sitten seurauksena tunnepitoisesta reagoinnista on irrationaalisia ehdotuksia ja lopulta jopa päätöksiä. Irrationaalinen, eli järjenvastainen päätös olisi kaikkien vesistöiksi laskettavien rannoille määrättävät leveät monen kymmenen metrin suojakaistat.

Kun nyt on syötetty jyrkimpien luonnonsuojelijoiden  lapaan, niin nehän tekevät maalin väittämällä että suojelua on radikaalisti lisättävä, vetoamalla siihen ettei kehenkään

metsätalouden ja -teollisuuden edustajaan ja osapuoleen voi enää luottaa.  Jos vastustetaan lisäsuojelua,

järkiperusteisiin vetoamalla, niin vastassa on tunnemyrsky: HALUATTE TUHOTA LISÄÄ LUONTOA,  OLETTE LUONNON VIHOLLISIA.