Käyttäjän käpysonni kirjoittamat vastaukset
-
Kesäkuussa tein kaupat..,nyt moto puimassa toista päivää..Ensi vuonna sitten koivua ja mäntyä tilalle..,elikkä tämä vuosi jää viimeiseksi kun pärjää alle 100 litralla tricoa..,heh..
Nopeaa toimintaa, tein maaliskuussa kaupat kesähakkuukelpoisesta mäntyleimikon päätehakkuusta, mutta vielä ei ole käyty edes nauhoittamassa hakattavaa aluetta.
Naapurini muuten joutuu nyt kulkemaan meidän tien kautta talolleen, koska suojelualueen läpi kulkevalle tielleen kaatui laho lehtipuu, eikä sitä uskalleta poistaa, ennen kuin saadaan lupa korkeammalta taholta. Se taas tahtoo näin kesälomien aikaan hieman viipyä.
Terveen järjen käyttöä ei ole toistaiseksi kielletty, eli työntäisi vaan traktorin etukuormaajalla tuon puun tien sivuun, niin kukaan tuskin sanoisi yhtään mitään. Ei siitä tule kellekkään mitään haittaa muutaman metrin siirrosta.
Viitaten tuohon A.J.:n linkkaamaan HS:n Erkki Lähteen kirjoitukseen, niin tuntuu erikoiselta väite että kaksi kolmasosaa Suomen metsistä oli yli 100 v. sitten, eli 1900-luvun alussa luonnontilaisia, eli ihmisen koskemattomia. Eikö kuitenkin tuolloin puu ollut yleisin energianlähde, eli puuta kyllä varmasti hakattiin isommalta kuin kolmasosalta koko metsäpinta-alalta, vaikka teollisuuskäyttö oli pientä nykyiseen verrattuna. Toki rakentamisessa puu oli yleisempää kuin tiili tai betoni.
Tosiaan, tällä kuluneella viikolla olen repinyt itsestäni irti 3 punkkia, ne pirulaiset on tarttuneet minuun juuri taimikoiden tarkastuskierroksilla.
Seppo Vuokolta, tuolta luonnonsuojelun toisinajattelijalta, taas erinomainen mielipidekirjoitus Maaseudun Tulevaisuudessa 8.7.
Vuokon pääpointti kirjoituksessa oli että luonto kyllä ennallistuu itsestäänkin, ilman ihmisen apuja ja eniten ennallistamisesta hyötyvät kaikenmaailman konsultit.
Jos ajatellaan vaikkapa perinnebiotooppeja, niiin nehän ovat syntyneet ihmistoiminnan seurauksena, kun on laidunnettu eläimiä. Laidunnus muuttaa kohdaltaan luontoa, lajisto monipuolistuu, mutta kun laidunnus lopetetaan, luonto siinä kohdin vain palaa hiljalleen laidunnusta edeltäneeseen tilaan, mitään ei siis varsinaisesti tuhoudu.
Luonto on jatkuvasti muuttuva prosessi, miksi pitäisi huolestua esim. lehtojen kuusettumisesta? Antaa kuusettua. Tuo kuusettumisen estäminen hakkuilla on taas sitä, että haluttaisiin ikäänkuin pysäyttää luonnon normaali muutosprosessi tiettyyn ihmisiä miellyttävään kohtaan.
Miksi ihmiset tuntevat tarvetta puuttua luonnon prosesseihin myös ennallistamisen ollessa kyseessä, kun aiemmin on ensin puututtu niihin käyttämällä luontoa hyväksi ihmisten tarpeiden tyydyttämiseen?
Ovatpahan jotkut varoitelleet että tuollaisesta kiireellä tehtävästä väkisin ennallistamisesta saattaa olla jopa enemmän haitttaa kuin hyötyä luonnolle.
A.J.: lle tiedoksi:
Artikkeli ”Pieninä palasina” on tällä viikolla ilmestyneessä MT Metsä- lehdessä, kirjoittajana MT:n toimittaja Henrik Hohteri, jutussa haastateltu asiantuntijoita, mm. Annika Kangasta ja Timo Kuuluvaista. Seppo Vuokkoa ei mainittu.
Lehden etusivulla juttua mainostetaan sanoilla ”Elonkirjo näivettyy”
Millainen on paahdeympäristö? Jos se on sellainen kuin luulen, niin mitä ”ennallistettavaa” sellaisessa on, eihän sellaisessa muutenkaan koskaan mitään toimenpiteitä tehdä, koska siinä on niukka kasvillisuus, riittää kun sen antaa olla rauhassa eikä temua siinä päällä mitään millään koneella yms.
Tolopainen:
On hyvin jäänyt mieleen, kun rakensin mökin 2020. Naapuri hakkuutti viereen 2ha aukon, ja nyt siinä on n.15m pitkä kuusimetsä, jos kasvua ei olisi siinä olisi edelleen aukko, voisi jo tehdä ensiharvennuksen.
Tulikohan Tolopaiselle nyt virhe? Tarkoitat ehkä vuotta 2010? Ei neljässä vuodessa voi Suomessa kasvaa mikään puu 15 m kuin ehkä paju korkeintaan.
Kuusikon kasvattamisessa 100 vuotiaaksi ottaa isoja riskejä, kirjanpainajat, juurikääpä ym. riesat saattaa iskeä ennen kuusikon 100 vuotisjuhlia.
Mänty kestää paremmin 100 vuotiaaksi ilman sanottavia uhkia.
Nuakka:
kun vasikoille niitattiin lappuja korviin ennenkuin oli kerennyt emästään maahan pudota, ettei vaan tule sanktioita. Tilavierailulla käyneet ranskalaisisännät nauroivat meidän touhuille, sanoivat laittavansa laput jos viitsivät.
Jos suomalaiset ja ranskalaiset maatalouden valvontaviranomaiset vaihtaisivat työskentelymaitaan keskenään, niin kyllä tulisi ranskalaisjusseillekin kiire laittaa ne laput. Tottahan on että virkainto on kova suomalaisilla viranomaisilla.