Käyttäjän Kantona kirjoittamat vastaukset
-
Vähän nuo teidän juttunne tuntuvat teorioilta ja arvuutteluilta. Eipä taida monellakaan olla tuntumaa esim suomalaisten sahojen arkeen, siihen tosiasiaan, minkä kokoista tukkia nykyään on saatavilla. Pienenee kuin pyy maailmanlopun edellä todellisuudessa, tilastot ovat asia erikseen.
Kovasti puolustellaan myös nykyistä valtamallia, jossa metsänomistaja joutuu muka vastaanhangoittelevalle massapuun ostajalle antamaan ropsit hinnalla, joka on ollut reaalisessa laskusuunnassa jo kymmeniä vuosia. Metsänomistaja on tyytyväinen kun ei sentään joutunut lähettämään rahaa ropsikuorman mukana paperitehtaalle.
Luulisi kustannustietoiselle, omissa metsissään kovasti touhuavalle puuhapetelle olevan edes jonkinlainen positiivinen viesti siinä, että hänelle tarjotaan mahdollisuutta itse vaikuttaa metsänhoitonsa kustannuksiin. Mutta ei mene perille.
Professorismiehiä myöden myöten ollaan jatkuva kasvatus tuomitsemassa siitä syystä, että se muka heikentää puuston perimää. Tässä ei ymmärretä sitä, että vastuullinen suomalainen metsänomistaja on aina poistanut metsistään ensin vialliset puut, tervarosot ym ympärillä olevaa kasvustoa heikentävät yksilöt. Näitähän ei motokuski poista nykymenetelmässä, nehän eivät ole ostajan mieleen.
Ja olisi mielenkiintoista tietää miten geenitietoisia ovat pojankollikat, jotka käpyjä taimenkasvattajille kesätöinään keräävät. Kyllä kerääjille takuuvarmasti kelpaavat kaikki kerättävissä olevat kävyt niiden lähtöpuiden geenivioista riippumatta
Räiskintäpelit tulee mieleen tätä palstaa lukiessa. Ihan tosi, niin kaukana te kaikki virtuaalimetsänomistajat olette todellisuudesta. Mutta se on ihan OK. Räiskintäpelit ovat nykyajan todellisuutta joten ytimessähän te olette. Monikohan teistä on käynyt metässä viimeisen vuosikymmenen aikana; no lenkkipolut toki vievät aika syvälle.
On varmaan hyvä mutta näyttää pahasti nuoleskelulta se, että vapaa suomalainen metsäomistaja on huolissaan savupiipputeollisuuden kannattavuudesta
Jos saan arvata niin on näiden huolehtijoiden joukossa oltu aika typeriä kun on investoitu ja otettu hallitsemattomasti lainaa. Ei ole ollut järkeä päätöksiä tehtäessä. Nyt ollaan puun ja kuoren välissä, ainoa keino on vielä yrittää mielistellä pohattaa ja usuttaa toisia metsänomistajia myymään halvalla tai antamaan ilmasiksi jotta oma moka tulisi toisten lahjoituksin korjattua.
Herätkää, lopettakaa itsenne häpäiseminen.
Puuteollisuus tekee 10 miljardin vuosiliikevaihdon ulkomaille.
Puuteollisuus maksaa ehkä 1 miljardin puusta.
Puuteollisuus maksaa ehkä 1 miljardin työstäLoput menee pisneksen pyöritykseen ja pohattojen perstaskuun.
Joten voitte heittää huolet omilta luisuilta harteiltanne. Jos omat juustohöylääjämme eivät moisesta taikinasta osaa kakkua leipoa löytyy maailmalta varmasti osaajia jotka leipovat. Vaatii äärimmäisen vähän viitseliäisyyttä selvittaa makroluokan kuviot, miksi se on useimmille suunsoittajille niin vaikeaa.
Voitte siis luottaa ja nukkua hyvin sen osalta, että sahaajia suomalaiselle tukille löytyy tulevaisuudessakin.
Ja energiantuottajia siitä suomalaisesta puuaineksesta, joka ei sahurille sovi.Vaan eipä taida tällä palstalla ollakaan muita kuin näiden pohattojen perstaskuun menevän rahavirran puolustajia
Jo nallen isällä buntalla oli vaivoja. No mitäpä niistä.
Suomi elää hyvin investoidaanpa tänne tai ei. Voimme hyvin lasketella muutaman vuosikymmemenen alamäkeä ja silti me hyvin varautuneet eläkeikää lähenevät Hiasella ajelevat perussitkuttelijat pärjäämme. Rikkaille voi tulla ongelmia mutta niitä me seuraamme ihan mielenkiinto korkealla.
Jotta kaikki nallet, tervemenoa vaan vaikka kuubaan. Teitä emme kaipaa, metsissämme riittää lämmityspuuta ja kaski kasvaa ruista ja sika lihoo samoilla eväillä, jotka kaupunkikansa heittää hukkaan.
Oottelemme täällä, meillä ei ole juurikaan kiiretä mihinkään
Kyllä aina kannattaa istuttaa mahdollisimman tiheään, ajourat ja kaikki. Eihä se taimentuottaja muuten pärjää. Meillä metsänomistajilla on niin paljon rahaa, että voimme tukea persaukisia taimentuottajia jotteivat tyystin ajaudu syvään ahdinkoon.
Joskus olen hetken pohtinut kahden metrin istututsväliä uudistuksessa. Muutaman vuoden kuluttua joudun kuuntelemaan metsäteollisuuden voivotusta kun eivät millään pysty maksamaan mitään.
Onneksi tulee rahaa oikeasta työstä niin pystyy tukemaan persaukista taimitaloutta ja uppoahnetta sellunpilausteollisuutta
Oma arvopohjani on sellainen, että ihailen kaikkia puulajeja, joita metsissämme kasvaa, yhtä paljon ja tasapuolisesti. Haapa on hyvä puu kunhan sitä ei nosteta erikoiselle jalustalle, samoin rauduskoivu. Hieskoivu on vähän parempi suomalaisen sisukkaan luonteensa vuoksi, samoin kuusi. Paremmuuteen vaikuttaa ilman muuta myös noiden uudistuvuus omatoimisesti!
Omaa metsänhoitoani ei ohjaa taloudellinen ajattelu mutta tykkään ottaa metsästä rahaa jos satun joskus ylimääräistä tarvitsemaan. Tykkään lämpimästä, suorista kutosista ja veekaseista.
Myöskään pankkiirit eivät ohjaa asumistani eivätkä kulutusjuhlieni viettoa vaan ne ohjailen ihan omavaltaisesti. En tiedä olenko esimerkilläni vaikuttanut läheisiini mutta vain pari lähipiiriin kuuluvaa, lähes kahdeksankymppistä ovat reilusti velkaa pankille, hekin kuitenkin velka/omaisuuspinnan yläpuolella ja talousoppinsa muualta saaneita. Muut ovat kaukana plussan puolella.
En ole perinyt edellisiltä sukupolvilta kuin hakkaamattomia metsiä, kaiken muun olen hankkinut omalla työllä ketään ryöstämättä pitkän ajan kuluessa säästeliäästi eläen ja järkevästi kuluttaen, elämästä ja omilla käsillä kaikenlaisestä tekemisestä nauttien ja onnekkaasti vain vähän ansiotöistä poissa ollen.
Viestini on: eläkää mutta älkää velkaantuko. Älkää uskoko metässä muuhun kuin komeisiin ja järeisiin, reilusti yli kuution tilavuuksisiin puihin. Antakaa touhuajien touhuta, vähemmälläkin pärjää jos on yhtään omaa järkeä. Mitä viisaampi metsäneuvoja, olkoon tutkija tai emeritus, sitä varmemmin metsänomistajaa käytetään hyväksi ja muut saavat hänen omistuksestaan ja työstään hyödyn.
Tuumailen joskus, paljonko tuo metän kasvatus oikein maksaisi jos sen kuuliaisesti tekisi oikein niinkuin nämä useat touhuajat tekevät.
Sen hyvän päätehakkuutilin jäleen on kuitattu vanhat velat ja aletaan tyhjästä.
Raivataan hakkuuaukea. Laikutetaan, mätästetään ojitetaan. Kauempana asuen ostetaan taimet ja istututetaan istutusurakoitsijalla.
Poletutetaan taimien ympäriltä heinät urakoitsijalla.
Raivautetaan taimikko hieskoivuista ja haavoista urakoitsijalla.
Raivautetaan taimikko metsurilla, että koneet pääsee töihin kun jotain hakattavaa on odotettavissa.
Kuunnellaan valitusta siitä, ettei näistä voi mitään maksaa vaan pitää laittaa vähän rahaa mukaan kuorma-autokuskille tehtaalle vietäväksi, että vuorineuvos jotenkin pärjäisi.
Odotellaan ja harvennetaan nollasummapelillä ja velkaannutaan lisää.
Myydään päätehakkuuleimikko ja muistellaan alkuperäistä metsänomistajaa, joka alkoi velkaantua sata vuotta sitten kun oli saanut edelliset laskut maksettua.Tai tehdään niinkuin minä. Annetaan metän kasvaa, ei tehdä mitään mistä ei tule tiliä ja nautitaan luonnosta. No tämä kysyy vähän panksuunia mutta on kivaa eikä aiheuta stressiä. Isot, järeät puut näyttävät metsältä ja ovat komeampia katsella kuin metsänraivaajan hieltä ja pankkiirin pelolta haisevat taimikkoraiviot
Lehtipuut, esim hieskoivu, eivät todellakaan ole vähenemässä muuten kuin massiivisten joukkotuhontojen vuoksi. Koko maamme arsenaali on varustettu juuri hieskoivun torjuntaan, varmaan tuo hikisyyteen viittaava nimimuoto aiheuttaa tuon hyljeksimisen, mikäpä muu voisi olla syynä, jollei Kullervon oppi yhä muhi joidenkin alitajunnassa.
Hieskoivu on hyvä vaihtoehto kuusen ”pilaamille” alueille, kanta syntyy luonnostaan ja ainoa sen huono puoli on se, että se kasvaa isännälle edullisesti. Mikään muu taho ei sen myötä pääse rahastamaan metsänomistajaa ja se juuri on hieskoivussa se paha juttu.
Halkopuuna mainio, energiapuuksikin nykyään taitaa sopia vai menevätkö kiljotiinin terät hieskoivun tyvellä tylsiksi.
Uskomatonta, miten haapaakin ihannoidaan yli muiden. Se on puulaji muiden joukossa, tosi kiusallinen puu jos siitä haluaa päästä jostain syystä eroon, vielä kiusallisempi kuin hieskoivu, joka ylivuotisena, hyvin kuivaneena klapina niin somasti, kipinöimättä roihuaa keskuslämmitysuunissa ja saunan kiukaan alla. Ulkona voi sytytysvaiheessa tuntea sen hyvän savun hajun, joka vain koivusta lähtee. Sen tuoksun olen jo vuosikymmeniä sitten ottanut tupakin hajun tilalle ja uskon, ettei se minua ihan heti tapa. Siitä saa kutenkin siten niin harvoin nauttia, että vain sopivalla tuulella ja sopivassa paikassa sen nenäänsä saa aistittavakseen.
Elekee hyvät immeiset tappako itteenne noin myrkyllisillä asenteilla vai ootteko te kaikki kaupunkilaisia
Maamme luonnonsuojelijat ovat isojen kaupunkien keskustoissa majailevia käenpoikia joita maaseutu syöttää ja pitää hengissä. Siitä huolimatta ja siitä syystä he haluavat kaikki samaan jamaan.
Siksi luonnonsuojelijat eivät ole uskottavia, he lentävät lentokoneella mielellään ja elävät juuri niin saastaisten alueiden keskellä kuin elää voi. Heidän kaupunkinsa laskevat valtavat määrät käsittelemätöntä ihmisulostetta luonnonvesiin syksyin keväin luvan perästä. Maalla asuvat osaavat elää luonnon kanssa vouhkaamatta, heidän tuliltaan ei avaruuteen näy jälkiä.