Käyttäjän kaller kirjoittamat vastaukset
-
A.Jalkanen kyseli tuosta kasvista.
Onnistuikohan linkin luominen, mutta tuolla on nyt ottamiani kuvia aukolta, minkä on vallannut kyseinen piikikäs kasvi. Osista kuvista näkyy, kuinka suuren kasvuston ne muodostavat.
Kaksi vuotta, korkeintaan kolme se on aukolla ja sitten tulee vatun vuoro. Nyt vadelmat ovat hyvin pieniä, 10senttisiä alkuja, joitakin isompia toki seassa.
Ja ilman heinimistä kuuset ei selviä tuolla.
Tällainen yksi hyvin voimakas ja tukahduttava rikkakasvi rehevien uudistusalojen alkuvuosina, 1-2 vuotta hakkuusta, sen jälkeen häviää. Onkohan laji peltopillike tai kirjopillike? Se on loppukesän kasvi ja nyt äskettäin tuli taas taisteltua näiden piikikkäitten ja v-mäisten kasvien kanssa.
Yhdelläkin mättäällä ei ollut istutuskuusen kanssa mitään muita kasveja kuin yksi tälläinen. Ja tämä oli kasvattanut yhden haaransa kuuseen ja kuristanut sen kuoliaaksi. Tämä on sitä kasvien välistä kilpailua, eloonjäämistaistelua, tämä piikkikasvi olisi voinut kasvaa mihin muuhun suuntaan tahansa, niin oli kasvanut juuri kuusta kohden! Sitten pitää muistaa, niin valtaan päästyään kuusi itse on muun kasvuston tukahduttaja, alkuvuosinaan näin avuton ja muut vielä pärjäävät.
Eli tämä veemäinen kasvi on piikikäs, nelihaarainen ja voimakasrakenteinen yksivuotinen kasvi, muodostaa kasvustoja mitkä tukahduttaa kaiken alleen. Aiemmin olen luullut joksikin ohdakkeeksi, takiaiseksi tai karhiaiseksi, mutta laji on ilmeisesti tuo peltopillike. Onko tuttu tai tietääkö muut enemmän?
Eräs isäntä oli toteuttanut vuosi sitten varpuisella rämeellä uudistamisen, isolta rämealueelta oman palstan rämeosuus avohakkuuseen, siemenpuuhakkuu, ja ei ollut 50 puuta hehtaarille vaan 10. Koneella ajaminen hakkuun yhteydessä rikkoo pintaa ja ajojälkeen on mahdollista nousta taimia.
Alikasvostureikkoa säästettiin, rimpulaiset hieskoivut ja pirunkeppi-männyt, joilla oli jo ikää useita kymmeniä vuosia, pituutta vain metri tai kaksi.
Uudistamisvelvoite on aika löyhä, 20 vuoden kuluttua pitäisi jonkinlainen metsä olla syntynyt. Jos ei, niin on sitten sen ajan murhe ja pitää alkaa tehdä ”temppuja”, niin kuin isäntä sanoi.
Kyllä sinne ajojälkeen nousee taimia, oli jo tämän vuoden männyn sirkkataimia ja hieskoivun alkuja kun kyykistyi katsomaan.
Tämä menetelmä on kustannustehokas, mutta tulevan metsän kontrasti vanhempaan on suuri. Hakatun hyvälaatuisen mäntypuuston tilalle kehittyy ehkä sadassa vuodessa jonkinlainen, mutta ei vastaavaa kuin entinen metsä.
Nimimerkki Näädällä hyvää pohdintaa ja itse olen ollut samoilla linjoilla monesti kuin mitä Näätä kirjoitellut. Itselläkin lähtökohta, että kannattava metsätalous on kustannusten minimointia. Jatkuva kasvatus kuuluu kannattavaan metsätalouteen, mutta se vaatii praktiikkaa enemmän. Ammattimiesten hommaa.
Esitin aiemmassa viestissäni, miten mielestäni tulisi toimia parhailla metsäpohjilla. En tosiaan vielä tiedä, ja haluaisin tietää, voisiko OMT-pohjan uudistaa jollakin halvemmalla keinolla kuin mätästys, istutus, jumalaton heiniminen ja raivaus. Ja sitten tuon keinon pitäisi tuottaa enemmän tuottoa +30 vuotta uudistamisesta.
Jätkä: ”Nyt on paras aika lehtipuun vesottumista ajatellen. Aamulla, kun alkaa nähdä kunnolla, nykäistä raivuri käyntiin ja vilua karkoittaen liikkua vaikkapa hieman ripeämmin. Kolmen maissa kun aloittaa ja lakaisee risua nurin yhdeksään asti, eli ruotsalaisella ammattisahalla kolme tankillista viilauksineen, niin onkin jo mukava hetki vaikka pulahtaa raikkaaseen järviveteen huuhtomaan hiet pois.
Voi kuvitella, että työrupeaman jälkeen koko päivä on vapaa-aikaa.”
On vain niin katoavan lyhyt aika tämä, kesäinen valoisa ja pitkä päivä. Vaikka sahaisi 12 tuntia päivässä, niin tuntuu että vapaa-aikaa on yllin kyllin. Tuottavaa työtä on mahdollista tehdä niin kauan kun lämpätila ei ylitä +15 astetta.
Jos jollekin on siunaantunut tai on ostamalla hankkinut hyviä metsäpohjia, MT+ tai OMT kankaita, niin tuollaisilla kuviolla kannattaisi käyttää aikaa ja rahaa, että saisi viljellyn metsän perustettua. Noilla edellä mainituilla metsäpohjilla jalostettu taimiaines kasvaa huimaa vauhtia. Alikasvoksella aikaansaatu metsä vaati ensin odottelua 10 vuotta, ennenkuin ollaan tilanteessa missä pottiputkella istuttu taimi on. Sitten tämän jälkeen luontaisella taimella kasvu on 10-20% hitaampaa kuin jalostetuilla taimilla, joku osaisi laskea kannattavuuksia tarkemmin. Uudistaminen on ilmaista aliskasvoksella, mutta hyvän metsäpohjan potentiaalin hukkaaminen on huomioitava asia, Puulajista riippumatta, ei ole pakko olla kuusta aina. Eli koivu tai kuusi, visakoivu, tammi tai joku muu erikoisuus, aina kannattaisi hyvä maapohja viljellä keinollisesti.
A.Jalkanen: ”vastine luonnonmetsän uudistumisesta, avohakkuulle myrsky tai metsäpalo”
Tämä suomalaisen avohakkuun luonnonmukaisuuden selittäminen myrskyllä tai metsäpalolla on metsäalalle juurtunut fraasi, käytetään mm. puolustelemaan luontoväelle avohakkuun luonnonmukaisuutta. Että on luonnollista laittaa kymmenen hehtaaria kangasta aukoksi, koska metsäpalot.
Pohjois-Amerikassa metsäpalot saattoivat vetäistä valtavia alueita paljaaksi. Mutta Suomen ja Venäjän puoleisten lähialuiden osalta parhaimmillaankin metsäpalot tuhosivat vain noin hehtaarin kokoisia metsiä, ja näin kävi äärimmäisen harvoin, vaihteluvälinä 200-1000 vuotta. Ja lisäksi vain kuivimmat mäntykankaat saattoivat palaa metsäpalossa. Ei siis todellakaan OMT-kuusikot palaneet viiden hehtaarin alalta.
Yleisimmin metsäpalot jäivät pintakuloiksi, eli kenttäkerros paloi ja puut jäivät henkiin. Tai sitten hyvin pienialaista tuhoa, kun muutama puu vaurioitui palossa, mutta yleisimmin myrsky aiheutti vastaavan tuhon, ja niiden tilalle aukolle nousi uusia puita. Tutkitun tiedon mukaan merkittävimmät metsänuudistajat olivat myrsky, lumituhot ja hyönteistuhot, sekä puiden biologisen iän loppuessa sen kaatuminen maahan. Näin hyvin pienalaisesti tapahtui uudistumista. Todellakaan metsäpalot eivät olleet yleinen tai merkittävä häiriö luonnonmetsien kierrossa.
Näiden tutkittujen tietojen mukaan lähinnä luonnonmukaisuutta on nykyinen jatkuvan kasvatuksen malli, tai pienaukkohakkuut, kooltaan 0,5ha.
Lainaukset metsänhoitajien Petri Keto-Tokoin ja Timo Kuuluvaisen ”Suomalainen aarniometsä kirjasta”
Tämä seuraava asia on fakta, joka on hyvä tiedostaa: Ensin keksittiin talouden sanelemana aukkohakkuu, sitten piti keksiä sitä puolustamaan tieteellistä faktaa. Ja nämä metsäpalofaktat tietenkin olivat K.Kuuselan, Lihtosen ja muiden metsäteollisuuden vaikuttajien faktoja.
Makasiinissa MTK:n elinkeinojohtaja kirjoitti kyllä itse aivan höpinää. Luultavasti itse käynyt ylemmän korkeakoulututkinnon ja tietää tutkimuksenteosta ja hyvästä argumentoinnista.
Tuossa kirjoituksessaan hän asettaa mustavalkoisesti kaksi vaihtoehtoa, metsät museoidaan ja metsätalous lopetetaan. Tai sitten se oma mieleinen vaihtoehto, että suojelulle ei ole sijaa ja kaikki mahdollinen hakataan.
Tuon tasoinen kirjoittelu on joko tyhmän ihmisen tekemää, mutta tässä tapauksessa tämä ihan fiksu MTK:n johtaja tarkoituksellisesti kirjoittaa tuollaista lapsellista vastakkainasettelua. Kenen leipää syöt sen lauluja laulat, niin pakko puolustaa kaikin keinoin omiaan ja hyökätä tutkimustuloksia vastaan.
Tutkijajoukko on vain ”tieteentekijöitä” ja raivaussahaan tarttumalla oppisivat. Toki myös tuolla tutkijapuolella änkyrälle metsäväelle vitsaillaan ja katsotaan heitä alaspäin juntteina, kun heti hyökkäävät tutkittua faktaa vastaan.
Kun tutkimustulokset eivät satu olemaan mieleisiä, hyökätään niitä vastaan tällaisilla lapsellisilla perusteluilla. Tuollaiset populistiset perustelut toki uppoavat jo asenteellisesti suojeluun kielteisesti suhtautuviin, ja metsäalan julkaisuissa tuollaisen kohderyhmän tavoittaa.
Metsäkustannuksen julkaisemassa ”Suomen metsien käytön historia” kirjasarjassa on koottu vaikuttava määrä tietoa eri aikakausien metsien käytöstä. mm. Metsää, puuta ja kovaa työtä- kirjassa kerrotaan tästä järeästä puusta eri aikakausina.
”Järeä puu” tarkoitti teollisen puunkäytön alkuaikoina eli 1800-luvun lopulla latvaläpimitaltaan yli 30cm petäjää. Sitten noista alkoi tulla pula, kun lähimmistä metsistä harsittiin parhaat pois. Järeän puun vaatimuksia laskettiin tasaiseen tahtiin ja pienemmillekin tukeille löytyi käyttöä. Nykyinen latvaläpimitta on puolittunut sadassa vuodessa, ja ”järeää puuta” voidaankin ilmoittaa olevan metsät täynnä.
Nykypäivän ”järeä puu” saadaan hyvällä metsänhoidolla kasvatettua aika nopeasti. Eiköhän parinkymmenen vuoden kuluttua tuo latvaläpimitta ole 10cm. Lasketaan vaatimuksia tasaiseen tahtiin, niin että biotalousbuumissa voidaan aina sanoa, että metsää ja järeää puuta on enemmän kuin ikinä missään.
Gla: ”mitä on kestävä selluntuotanto?”
Siihenhän minulla ei ole vastausta metsäammattilaisenakaan, näkökulmia ja mielipiteitä kyllä. Ja tuntuu niitä mielipiteitä löytyvän täältäkin nimimerkeiltäkin, mutta löytyykö tietoa. Vastaukset tähän olisi mm. näillä Luken tutkijoilla ja heitä kannattaisi kuunnella. Puolueetonta tutkimusta tarvitaan ja Metsäntutkimuslaitoksella on hienot perinteet ja tietotaitoa Suomen metsien tutkimuksessa.
Rane2: Kyllä, aina on peloteltu ties milläkin, ja aina Suomen metsät ja luonto ovat selvinneet monenlaisista eri aikakausien voimallisista käyttömuodoista, ja olleet selkätuki Suomen taloudelle ja työlle. Eiköhän metsät taivu vielä tähän biotaloushullutteluun.
Mutta pahimmassa skeenariossa metsänomistajatkin kärsivät tästä, sillä eihän siitä puusta tulla maksamaan välttämättä nykyisiäkään summia rahaa. Ilmaiseksi tai jopa metsänomistajan omakustanteella ne puut tullaan haalimaan sellupannuun. Jollakin pakkokeinolla tai veropainostuksella saadaan puuta liikkeelle #biotalousbuumi
Järeän puun kysyntä ja hyvät hinnat tukeille ohjaisivat kasvattamaan metsiä hiukan pidempään. Toivottavasti tuohon tullaan panostamaan.
Viestini saattaa näyttää metsätalousvastaiselta, en vain osannut kirjoittaa vähemmän kärkevästi ja neutraalisti.
Gla: Biotaloudelle ja sellunkeitolle on paikkansa Suomessa. Selluksi vain puuta mutta kestävästi.
Halusin vain tuoda ihmettelyni ja huoleni, kun biotalouden lobbaus on niin näkyvää ja hakkuumahdollisuuksien lisäämistä puolustellaan. Ihmettelen myös, kuinka tuon asiantuntevan tutkijajoukon julkilausuma kiistetään ja tyrmätään paskapuheena. Metsätaloutta ymmärtämättömät uskovat sinisilmäisesti kaiken lobbauksen.
Sitten on tällaista joko-tai vastakkainasettelua. Yksi esimerkki, kun Metsähallituksen tiedottaja omalla nimellään Maaseudun Tulevaisuudessa riensi puolustamaan suuria hakkuumahdollisuuksia, ja esitti tyypillisen vastakkainasettelun, että metsiä joko käytetään, tai ei käytetä. Ikäänkuin esitetään, että on vain kaksi vaihtoehtoa, kaksi ääripäätä, valitse puolesi, ja ne ovat:
-Ei lainkaan metsätaloutta, kaikki metsät suojelussa.
-Metsätalous ja hakkuut edellä, kaikki Suomen metsät utilistisessa käytössä talouden rattaita pyörittämässä.
Tästä välistä unohtuu aika paljon. Tasapaino pitäisi vain löytää hakkuiden ja suojelun osalta. Mopo ei saa karata kumpaakaan ääripäätä kohti liiaksi.