Käyttäjän Juniperus kirjoittamat vastaukset
-
Aikoinaan sai pystykarsinnalle kemeratukeakin ja karsinnasta sai piirimetsälautakunnasta todistuksen. Karsinta ei ole mitään hauskaa työtä, niskat siitä kipeytyvät. Noista silloin karsituista puista olen yrittänyt ostajilta saada parempaa hintaa, mutta ei ole luvattu. Mielestäni pystykarsintaa ei kannata tehdä.
Suunniteltu on siemenpuuhakkuuta tänä syksynä ja laikutusta, mutta vuosien kokemuksella totean. että miksi tekee turhaa työtä. Vaikka nyt onnistuisikin siemenpuuhakkuu hyvin, niin liiansuuri hirvikanta pitää siitä huolen , ettei kunnon mäntytaimikkoa näin saada kuviolle aikaiseksi.-
Lähes neljäkymmentä vuotta sitten harrastin mäntyjen ja koivujen pystykarsintaa, mutta kukaan viimeaikaisista ostajista ei ole karsituista puista tarjonnut lisähintaa, Olen kertonut ostajille, että niistä on Piirimetsälautakunnan antama todistuskin. Taloudellista hyötyä ei ole tullut, niskavaivoja kylläkin.
Visakallio ehdotti, että puhuttaisiinpa autojen sijasta vaikkapa puutaloista. Talojen teko puusta ja varsinkin hirrestä on suositeltavaa täällä Suomessa ja myös niiden vienti varsinkin maanjäristysalueille. Pystyvätkö siellä niistä sitten maksamaan onkin jo eri juttu. Myöskin talojen valmistus liimapalkkitavarasta on ehkä arveluttavaa, koska vuosien saatossa liimapalkkitavara ehkä alkaa aukeilla ja menettää lujuutensa. Ko. tavarasta ei ehkä ole vielä vuosikymmenien kokemusta. Tässäpä aluksi hieman pohdittavaa puutaloista.
Kanahaukka on suurimpia syyllisiä metsäkanalintujen vähentymiseen metsissämme.Muutamina viimevuosina olen seuroillut parin pienehkön teeriparven ruokailuja syksyisin koivikoissa.Molemmissa parvissa teeriluku alkoi väventyä yhdellä joka päivä.Parvien ruokailupaikat sijaitsivat toisistaan n.10 km etäisyydellä. Kun teeriä sitten tuli ruokailupaikoilleen enään kaksi aamulla, päätin että menen seuraavana aamuna aikaisin kyttäämään että tuleeko ne kaksi teertä vielä sinne. Menin ja odottelin ja odottelin, ei tullut.Kokeneena erämiehenä aloin matkimaan teeren ”suhauttelua” ja muutaman suhauttelun jälkeen läheiseen puuhun lensi kanahaukka.Astelin piilostani ja muutaman askeleen päästä lyösin mättäältä kuolleen lämpimän teeren, jolta oli syöty rintalihat.Toisen teeriparven kanssa tehin samallatavoin , ja kanahaukka tuli läheiseen puuhun, mutta en löytänyt kuollutta enkä elävää teertä.
Metsäkupsa on aivan oikeassa kertoessaan, että on paljon kansalaisia jotka olisi laitettava holhouksen alle ja että eräs pitemmän päälle tuhoisa rahareikä on alati paisuva asumistuki. Nämä asumistukia ym.tukia saavat ovat myös innokkaita avohakkuiden kieltäjiä. Jos joku avohakkuut kieltää, pitää se perustua pitkäaikaiseen kokemukseen ja ammattitaitoon metsien hoidossa ja jos näitä on tuskin kieltää avohakkuut ?
Kesän helteellä kuljin metsässä paitahihasillani ja astuin ampiaispesään, josta lähti
parvi perääni ja yksitoista ampiaisenpistoa löysin ylävartalostani. Ei ollut kyypakkausta
eikä muitakaan troppeja laittaa pistokohtiin. Ilmeisesti siedän pistoja hyvin koskapa
mitään isompia vaivoja ei tullut jälestäpäinkään. Hirvikärpäsen pistoille olen sensijaan
herkkä, ne syyhyvät ja vaivaavat jopa kuukausia.
Pöntön pohja ei kannata tehdä avattavaksi, sillä se joskus myöhemmin kuitenkin tipahtaa itsestään alas ja munat tai poikaset tuhoutuvat. Pöntön sivun voi mainiosti tehdä avattavaksi, Sen avauksen voi jokainen pöntöntekijä suunnitella parhaaksi katsomallaan tavalla.
Pöntön kiinnittäminen puuhun narulla tai rautalangalla on yksi vaihtoehto, mutta pitää vuosittain seurata ettei naru tai rautalanka kiristy liikaa puun kasvaessa paksuutta ja hirtä puuta kuoliaaksi. Vuosia sitten kiersin ja solmisin tavallisen pyykkinarun meko tiukkaan kahteen rinnankorkeudelta n. 20 cm haapaan ja vuosittain seurailin kuinka naru joka vuosi kiristyi ja upposi puuhun. Kesti n.5-8 vuotta kun haavat kuivuivat pystyyn. Lienee narun tai rautalangan kiertäminen ei toivottujen haapojen ympäri hyvä konsti hävittää ne.
1955 alkoivat moottorisahamyyjät kaupitella mm.erään suuren metsäyhtiön metsäkämpillä sahojaan. Oli mm. ”Raitti”- saha, jossa terä liikkui edestakaisin .Moottorisahan sai haltuunsa 50 markan käsirahalla. Monta sahaa jäi kämpille,ja seuraavana päivänä moottorisahan ostanut kulkujätkä lähti sahoineen jonnekkin kaukaisemmalle kämpälle. Vähän myöhemmin moottorisahan myyjät alkoivat kysellä ko. miesten olinpaikkoja , mutta niistä ei ollut mitään tietoa. Tuskin myyjät koskaan saivat näistä sahoista enempää kuin tuon käsirahan.