Käyttäjän Juha Virtanen kirjoittamat vastaukset
-
Mielestäni tämä vierailuni täällä metsänomistajien luona ei ollut turha. Keskustelu oli nettikeskustelulle epätavallisen monipuolinen ja totuutta (jota emme voi löytää) lähestyttiin reilusti metsänomistajan näkökulmasta. Minun näkökulmani on vain itse ymmärtää, mikä on se maailma , jonka lastenlapseni joutuvat kohtaamaaaan.
Kurki Kirjoitti:
”Se on selvää, että fossiilisten CO2-päästö on luonnon nieluihin ja päästöihin nähden valtavan suuri.”
Anneli kirjoitti:
”Vaikka biomassan nielut eivät missään mielessä ratkaise peliä, mahdollisimman vihreän maapallon luonto ja ihminen kestävät paremmin”
Nuo loppulauseet osoittavat, että tämä keskustelu ei ollut turha. Olemme löytäneet kaksi hyvin oleellista näkökulmaa ilmastokeskusteluun. Nuo kaksi lausetta ovat mielestäni linjassa Taalaksen näkemysten kanssa, ja olen iloinen, että tuleva hallitus näyttäisi kuulevan juuri häntä (ja tuo pamfletti mustasta huumoristaan huolimatta tukee vahvasti juuri samoja asioita).
Itse vetäisin yhteen keskustelun hiilinieluista toteamalla, että pyrkimys biomassan lisäämiseen on tervettä, mutta se on perusteltava rehellisesti. Sen merkitys on tärkeä nimenomaan biodiversiteetin kannalta. Ilmastonmuutoksen kannalta sen merkitys on lähinnä sama kuin auton turvatyynyillä. Ne pienentävät vahinkoja ihmisen näkökulmasta katsottuna törmäystilanteessa. Mutta oleellista on jarruttaa kaikin voimin ennen törmäystä, sillä väistää emme enää voi (ilmaan nostettu fossiilihiili jää pyörimään biosfääriin, ja se on tuon pamfletin tärkein sanoma ilmaston kannalta).
Lupasin palata asiaan, kun olen tarkastellut pamfletin tuon Hesarin tiedeartikkelin valossa siten, että tarkastelukulma olisi metsänomistajan näkökulma. Urakka oli yllättävän vaikea, sillä tekijöillä on kyllä selkeä näkemys Suomen metsien käytöstä hiilinieluna, mutta se on sekundäärisenä asiana ripoteltu eri puolille kirjaa, niin kuin monet muutkin poliittisten ”shakaalien” juonittelut. Esimerkiksi tämän päivän iltalehdessä oli uutinen, jossa Fordin toimitusjohtaja myöntää hulluuden sähköautoistamisessa. Tuolla kirjan sivulla törmäsin seuraavaan tekstiin sivulla 114 ( vastaavia yllättäviä mukaansatempaavia ajatusleikkejä pamfletista löyttyy niin paljon , että jokainen lukukerta vie entistä enemmän aikaa):
”Jossain vaiheessa polttomoottoreiden valmistaminen oli kokonaan lopetettu. Mutta kun akkuteknologia ei ollutkaan kehittynyt niin kuin oli oletettu, oli haja-asutusten huoltoa varten pakko kehittää moottori, joka kävi biodieselillä. Tehtaan sarjat olivat pieniä, koska moottoreita tarvittiin vain Suomessa. Muualla maailmassa haja-asutusalueista ei piitattu, ja ne olivat autioituneet. Kaikki suuria valtateitä kulkevat kuorma-autot olivat lähinnä kuljetusrobotteja, jotka kulkivat pienen johtoauton perässä pitkinä ”maantiejunina” terminaalista toiseen. Valtateiden yläpuolelle oli rakennettu sähköjohdot, joista ajoneuvot ottivat energiansa. Sivuteillä raskaat ajoneuvot eivät kulkeneet, vaan liikenne hoidettiin siellä akkukäyttöisillä keveillä ajoneuvoilla.”
Vaikka tuo on mustan huumorin sävyttämää tulevaisuuden kuvaa, luin jostain lehdestä, että Sakassa on jo testiratoja, joilla moista systeemiä jo testataan. Taustalla (toisaalla pamfletissa) on kerrottu se tosiasia, että akkujen tarvitsemista harvinaisista maametalleista käydään tulevaisuudessa säälimätön taistelu, jonka ensimmäinen uhri on luonto. (Siksi vetytalous on tekijöiden mielestä se pelastava tie).
——————–
Mutta palataan tuohon pääasiaan.
Muutama vuosi sitten oma näkemykseni ilmastoasioissa oli lähellä tuota Kurjen näkemystä, koska se näytti selkeältä. Sitten luin tuolta Kysyilmastosta.fi palstalta tuosta hiilenkierrosta säätöpiirinä. Siellä tohtori Sihto-Nissilä totesi ykskantaan, että säätöpiiriajattelu on vallan mainio keino pelkistää systeemin ydinajatus. Hän perusteli siellä keskustelussa kantaansa niin hyvin, että en pystynyt vasta-argumentoimaan . Kun sitten luin tuon pamfletin, luulin aluksi, että sen pääasia on ilmastonmuutos. Ja sen suhteen aloin ymmärtää pamfletin tekijöien näkemystä, vaikka he ihan aluksi varoittivat, ettei kysymys ole tieteellisestä dokumentista.”
Olin kauan jo lueskellut ”ilmastofoorunin” keskustelupalstoja ja siellä tämä kirja ilmestyi jälleen eteeni, kun siellä taitettiin peistä ”Ollilan termdynamiikasta”. Siellä taas tuo pamfletti käsitettiin vetytalouden uskonkappaleeksi, ja minun oli luettava kirja uudelleen. Ja yllätys yllätys! Eihän se ollutkaan ilmastonmuutoskirja vaan saarna vetytalouden puolesta, joka oli saamassa uutta myyvämpää nimeä ”Power to X”.
Sitten tuli vaihe, jolloin uskoin ,että kyseessä olisi jonkinlainen profetia ydintuhosta: menihän maailman meno aika tarkkaan tuon pamfletin piirtämän vision mukaan. Keskusteluni tuon vanhan ystäväni kanssa sai sitten minut ymmärtämään teoksen sillä tavoin, kuin sitä täällä olen esitellyt, vaikka täällä en ole paljoa puhunutkaan pamfletin syvemmistä filosofisista näkemyksistä.,
Mutta yhtä kaikki. Kun Osmo Soininvaara avasi keskustelun turpeen uusiutuvuudesta, päätin kokeilla ja ottaa osaa keskusteluun ihan itse. Ajattelin, että testaan ymmärtämiäni asioita muiden kanssa, ja yllätyin kovin, kun ei oikeastaan kukaan halunnut vasta-argumentoida näkemyksiäni, jotka olin poiminut tuolta pamfletista. Itseluottamukseni kasvoi, ja huomasin, että tällä palstalla löytyi samoja keskustelijoita kuin tuolla Osmon palstalla, joten ajattelin heittää täälläkin kommenttejametsää koskien. Sillä vielä kun pystyin liikkumaan, oli metsä se, jonne aina karkasin pahaa maailmaa pakoon.
Pamfletista avautui siis jälleen aivan uusi näkökulma! Ja tällä kertaa tämä Metsälehti on ehdottomasti se oikea foorumi asian käsittelylle.
Jokin aika sitten Anneli tuskaili kun keskustele ei etene. No eihän se voi edetä, kun keskustelu käy lillukanvarsitasolla, ja keskustelijat miekkailevat havunneulasilla toisiaan pistellen.
Minulle tuo Kurjen toteamus ilmaston lämpenemisen syy-seuraus keskustelusta sai palaamaan tekijöiden filosofiseen maailmaan. Tajusin välähdyksen omaisesti, että pamfletin on kirjoittanut joukko suomalaisia itsenäisyystaistelijoita luonnon puolesta ja kyseessä on historiallinen itsenäisyysjulistus.
On siis tarkasteltava suomalaista monituhatvuotista historiaa. Sen ajan suomalaiset ovat eläneet täällä metsien suojassa metsästä elantonsa saaden. Ja tuhansien vuosien ajan on metsä ollut aina Suomen kansan itsenäisyyden lähde.
Jos tarkastellaan viimeistä kahtatuhatta vuotta, niin ensimmäisestä vuosituhannestahan me emme juuri mitään tiedä, koska valloittajien historia vakiintui totuudeksi, ja meidän historia hävitettiin. Viikinkien ryöstöretkien saaliit hiipuivat, joten laajennettiin ryöstöretkiä aina Hämeeseen asti. Samalla kulttuuri tuhottiin ja tuotiin jostain kristinusko. Kristinusko oli jo jakautunut Rooman hajotessa ja viikingit toivat katolista oppia ja venäläiset sitten Konstantinopolin oppia, ja raja piirtyi sitten Itä-Suomeen, joka nyt on muodostumass idän ja lännen ”vedenjakajaksi”.
Mutta suomalaisuuden pelasti metsät. Syvällä metsissä luotettiin myös Ukko- ylijumalaan tai Metsätonttuun ja muihin vastaaviin. Metsien suojassa säilyi ikimuistoinen suhde metsään. Kukaan ei omistanut metsiä ennen ruotsalaisten tuloa. Metsä jaettiin erä-alueiksi, eli kullakin perheellä ja suvulla oli omat eräalueensa, mikä tarkoitti heidän oikeuttaan metsästää ja kalastaa kyseisellä alueella. Se oli käyttöoikeussuhde, ei omistussuhde. Tämä suomalaisuuden kaukaisesta historiasta tuleva ikiaikainen ajatus metsästä näyttäytyy vielä tänä päivänä ulkomaalaille käsittämättömänä asiana, eli jokamiehen oikeutena. Vielä tänäkään päivänä suomalaisella niin sanotulla ”metsän omistajalla”, ei ole omistusoikeutta sanan varsinaisessa mielessä, vaan hänellä on käyttöoikeus ja huolenpitovelvollisuus metsissään ihan niin kuin muinaissuomalaisilla oli omilla eräalueillaan.
Tämä ajattelutapa on suomalaisuuden selkäytimessä, ja siksi olemme voineet paeta metsiimme, milloin mitäkin rosvolaumaa idästä ja lännestä. Nyt meitä uhkaa rosvolauma etelästä. Aikovat muuttaa meidän ikiaikaisen turvapaikkamme ja hyvinvoinnin lähteen hiilidioksidin kaatopaikaksi. Ovat pirulaiset saamassa yliotteen, joten on kirjoitettu kirja ”Tulevaisuuden lyhyt historia”, jossa kutsutaan kaikki kynnelle kykenevät puolustamaan ikiaikaisia suomalaisia oikeuksia.
Valitettavasti maailma on päässyt niin pahaan jamaan, että maailma on jakautunut, kahteen leiriin, ja ne alkavat tuhota toisiaan. Sellaisen kuvan tuo kirja piirtää, eikä maailmaa tuhoa ilmastonmuutos vaan reilu ydinsota. Mutta arvatkaapa mistä löytyy se pieni sisukas kansa, jonka keskuudesta onnistuu pakenemaan pienen pieni ryhmä. Metsät on tuhottu, mutta ikiaikainen kyky piiloutua metsiin, auttaa tuota ryhmää löytämään pakopaikan syvältä maan uumenista. Ja niin ikiaikainen suomalainen viisaus pelastaa ihmiskunnan, ja kun ei noissa luola-asukeissa sattunut olemaan yhtään räyhähenkisyyden geeniä kantavaa, uusi uljas ihmiskunta rakentui luonnon kanssa sopusointuisesti eläen rakkauden täyttämässä maailmassa.
Tosi kaunis satu, jos jaksaa katsoa sen synkän mustan huumorin takaa.
Mutta minusta alkaa tuntua, että tuo pamfletti on todellakin elämää suurempi, sillä ei noihin aiheisiin kukaan uskalla tarttua.
Luulisi, että ainakin tuota suomalaista eräoikeuteen perustuvaa ajattelua metsistämme puolustettaisiin lujemmin. Eihän sitä lähes tuhatvuotinen ruotsalaiskausikaan saanut murrettua, ja venäläiset eivät tuoneet tänne maaorjuuttaan, niin miksi me antaisimme metsämme Euroopalle? Kai Metsänomistajien joukosta luulisi löytyvän myös filosofiseen ajatteluun pystyviä.
Annanpa tässä pientä välikommenttia tuosta viimeisimmästä Puttosen tiedeartikkelista Hesarissa.
Pitikö todella tehdä noin valtava tutkimus todistaakseen arkijärjelle ilmiselvän asian (sen verran tieteen periaatteita tunnen, että piti toki).
Tehdäänpä ajatustasolla seuraavanlainen skenaario. Tehdään niin kuin Ollikainen, Eu komissaarit ja vihreän puolueen gurut vaativat ja lopetetaan hakkuut Suomessa. Me pelastumme 7 miljardin sakoilta. Kaikki ovat iloisia. Ollikaisesta tulee presidentti! Vihreiden tuntemattomasta puheenjohtajasta tulee pääministeri (kaikki tunnetut olivat jo oivaltaneet tulevan umpikujan ja hiipineet takavasemmalle piiloon). Kesärannasta tulee… (enpä uskallakaan sanoa), mutta Soininvaarasta tulee ympäristöministeri, ja Käärijästä vihreine takkeineen kulttuurimnisteri.
Seuraa huumaava ilo kun hiilinielut kasvavat seuraavien vuosien aikana huimasti ja olemme hiilineutraaleja vuoden 2029 syyskuussa.
Joku Pelle Peloton sitten tulee kertomaan, että mitenkäs nyt suu pannaan kun se hiilinielu onkin täynnä. Se kuuluisa derivaatta onkin nolla. Uudelle kasvulle tulee tilaa vain, jos vanha puu lahoaa metsässä. No mutta ei huolta, onhan biodivesiteetti hyvällä mallilla!
Taloustietäjät valittavat, että konkurssi uhkaa. Mutta ei hätää. Kutsutaan Väyrynen presidentiksi; olihan Paasikivikin yli 80 vuotta vanha, kun hänet kutsuttiin pelastamaan Suomen kansaa.
Väyrynen saa sitten asian kuntoon, kun hän säätää asetuksen, jonka perusteella metsän vanhimman puun saa kaataa edellyttäen, että se käytetään rakentamiseen siten, että vesikatto ja perustukset täyttävät normit tuhat vuotta. Jos puu pysyy kuivana, se kyllä varastoi hiilensä sen tuhat vuotta, koska lahottajaeliöt eivät elä ilman vettä. Ja metsään kasvaa uusi puu, eli hiilinielu kasvaa jälleen. Vanha puu varastossa suojassa lahottajilta ja uusi puu metsäsä. Kuka uskaltaa väittää ettei hiilinielu toimi! Ja Väyrysen patsas nousee Mannerheimin patsaan viereen metrin korkeampana!
No vitsit sikseen, mutta olen pysähtynyt tuon pamfletin lukemisessa aivan uuden tulkinnan ääreen. Tämä metsäkeskustelu avasi tuohon pamflettiin taas uuden näkökulman, josta sitten palaan kertomaan, kunhan pääsen sen loppuun ja saan jäsenneltyä asian tekstimuotoon.
Pakko kommentoida myös noita Kaapon näkemyksiä.
Sain langan päähän tuon opppineen ystäväni ja hän kertoi seuraavaa noista Aron näkemyksistä.
Aro käy kivaita keskusteuja palstalla, jossa näkemyksiään esittää myös Anrero Ollila. Ollila ei kiistä hiilidioksidin vaikutusta kasvihuonekaasuna, mutta hän näkee sen vaikutuksen vähäisempänä kuin IPCC.
Oppinut ystäväni kertoi tunteneensa Ollilan henkilökohtaisesti opiskeluaikoinaan 70 luvulla ja pitää häntä pätevänä tiedemiehenä. Vaikka Ollilalla on myös oma uskonnollinen vakaumuksensa, ei hän sotke sitä tieteelliseen työhönsä, Hän on siis vakavasti otettava toisinajattelija. Sensijaan Aroa ystäväni pitää uskomustieteilijänä.
Jotta voisin ottaa kantaa Ollilan ja IPCC:n väliseen kiistaan pitäisi minun hallita matematiikkaa ja teoreettista fysiikkaa paljon paremmin,
Kurki kirjoitti että ilmastonmuutos ei ainakaan johdu hiildioksidin lisäntymisestä, sillä hiilidioksidi seurailee lämpötilaa ei toisin päin.
Aioin olla nyt kommentoimatta vähään aikaan, koska tuo uusi tutkimus sai minut käymään uudelleen läpi koko tuon pamflettikirja, Tuo pamfletti on monitasoinen, ja joka kerta löydän siitä uusia tasoja ja haasteita,joten sen läpikäyminen vaatii aikaa vaikka olen sen jo monta kertaa lukenut.Olen nyt päässyt vasta vuoteen 2042, koska tuntuu uskomattomalta että vuosia sitten on kirjoitettu tarina joka tuntuu toimivan käsikirjoituksena tämän päivän tapahtumille. Kirjan tarina jatkuu pitkälle, ja edessä tiedän olevan tuhansia vuosia.
Tuo Kommentti, jonka Kurki esitti, on kuitenkin niin perustavaa laatua, että sitä ei voi ohittaa olankohautuksella. Ja varsinkin, kun olen juuri tuosta pamfletista lukenut seuraavan asiaa koskevan näkemyksen sivulla 9 :
”On siis vaikea sanoa tarkasti, kuinka suuri osuus hiilidioksidilla on kasvihuoneilmiössä, mutta varmasti tiedämme sen, että hiilidioksidin määrän kasvu ilmakehässä nostaa lämpötilaa
maapallolla. Hiilidioksidin määrä ei toki ole ainoa lämpötilaan vaikuttava muuttuja, mutta se on merkittävin niistä, joita ihminen aktiivisesti kasvattaa, ja siksi ilmastoskeptikot ovat väärässä. Meillä ei ole oikeutta jatkaa fossiilisten polttoa ja hiilitasapainon järkyttämistä biosfäärissä. Kaikki elämä maapallolla perustuu hiileen, jonka määrän lisääminen biosfääriin ihmisen toimesta panee liikkeelle vaarallisia ketjureaktioita. ”Tuo teksti kertoo minulle noiden takijöiden suuresta ymmärryksestä. He eivät kinastele siitä kuka on oikeassa, mutta selvästi silti tuovat esiin omat näkkemyksensä. Tällaiseen viisauteen minä luotan.
He eivät kinastele siitä onko hiilidioksidipitoisuuden nousu syy vai seuraus lämpötlan nousulle, mutta ovat toki sen näkemyksen takana , että se on syy. He sanovat siis selvästi, että vaikka se olisikin seuraus, ei asia miksikään muutu. Ihmisen ei tule käpälöidä luonnon mekanismeja, vaan pyrkiä elämään luonnon kanssa sopusoinnussa. Heitä ei siis kiinnosta olla oikeassa , vaan lisätä ymmärrystä. Se tekee tuon pamfletin niin mielenkiintoiseksi. Ainakin minusta.
Varsinkin Kurjen kannattaa lukea tuo pamfletin alkusivut ajatuksella ja kiihkottomasti pohtien, sillä sanoma joka sieltä löytyy on syvällsen tiedon lisäksi hyvin filosofinen. Mutta kun tuon johdanto-osan on lukenut ja ymmärtänyt, alkaaa varsinainen filosofinen ilotulitus tuon satuosan muodossa. Ihmisknta jakautuu totalitarisiseen Kiinan johtamaan itään ja USA:n johtamaan liberaaliin länteen ja yltiöpopulistit kaappaavat USA:ssa vallan ja päästään tuhoamaan koko sivilisaatio niin, että jäljelle jää vain tenologiauskovaiset ydinsodan kestävään sukellusvenetukikohtaansa, ja luontoon luottava pikkuinen populaatio syvälle kaivoskuilun pohjalle. Sitten hyvä ja paha ottavat mittaa toisistaa ja niinkuin saduissa aina , hyvä voittaa. Kaivoskuilusta nousee uusi uljas ihmiskunta, jonka pienessä populaatiossa oli sattuman oikusta käynyt niin, ettei sinne paenneista ihmisistä yksikään kantanut väkivaltägeeniä. Näin uusi yhteiskunta oli mahdollista perustaa Ranskan vallankumouksen aatteiden Ja Russoun filosofian mukaiseti. Ihmiskunta otti teknogian hyvät puolet käyttöön, mutta eli luonnon säätämän järjestyksen mukaiseti onnelliseti sellaista elämää, kuin luonto on meille tarkoittanut.
Kerrassaan mainiota luettavaa.
Anneli kirjoitti:”Joka tapauksessa tulos hiukan haastaa EU:n ilmastopolitiikkaa, jonka yksi kulmakivi on että metsiin sidotaan ihmisten päästöjä”
Näin on. Ja minua hätkäyttää jälleen tuo pamfletti. Pamfletithan kirjoitetaan keskustelun pohjaksi kiistelyä varten asioita kärjistäen, jos oikein ymmärrrän.
Tuo pamfletti on kirjoitettu joskus viime vuosikymmenen lopulla, mutta keskustelua sen en ole huomannut herättäneen paljoakaan. En osaa sanoa onko sitä sitten käytetty pienten piirien suljetuiss kammareissa . Vetytalouden osalta näyttäisi siltä.
Joka tapauksessa on hätkähdyttävää huomata, miten paljon aikaansa edellä nuo tekijät ovat olleet, sillä tuo nyt julkitullut tutkimus on linjassa tuon pamfletin näkemysten kanssa. Tämä seikka, ja se tosiasia, että pamfletin kuva hiilenkierrosta on ilmestynyt vuotta aikaisemmin kuin Lawrence M Kraussisin (Amerikan Kari Enqwist) vataavat tiedot sisältävä kuva kirjassaan” The Physics of the Climate Change” , antaa luvan olettaa, että tekijät ovat jossain yhteiskunnan salatun tiedon ääreltä.
Jorma ollila eilisessä TV-haastattelussa sanoi, etttä hän Shellin hallituksessa sai jo kymmenen vuotta sitten ne tiedot, joilla inmastokysymyksiä nyt käsitellään! Ajattelin heti kuultuani tuon, että ”kas kun et tullut kertomaan”. No eihän hän tietenkään tullut, koska businesmaailma ei pätkääkään ole kiinostunut yhteisestä hyvästä, Se tekee vain rahaa aina kyynisesti. Jos ilmastopoliitikot antavat rahaa se otetaan, mutta maailman pelastaminen ei siellä ole kuin imagokysymys!
Tuo pamfletttihan loppuu tilanteeseen, jossa tuhansien vuosien päästä tulevaisuudesta palaava kertoja minä saapuu nykyaikaan ja antaa ohjeeksi meille etsiä ”totuutta”. Hän tosin sanoo, että sen löytäminen on mahdotonta, koska totuus riippuu näkökulmasta. Mutta valheen löytäminen voi onnistua ja se on jo paljon se.
Olen monta kertaa tämän kahden vuoden aikana saanut uusia näkökulmia tuohon pamflettiin ja aina luettuani sen uudelleen avautuu uusi näkökulma. Aivan kuin Orson Wellesin elokuvassa ”Citizen Kane” päähenkilö muuttuu aivan toisemlaisksi kun siitä kerova ihminen vaihtuu.
Nyt tuo tiedeartikkeli pakottaa minut jälleen lukemaan tuon pamfletin uudelleen ajatuksen kanssa, sillä tuo tutkimus antaa minulle taas uutta näkökulmaa näihin asioihin.
Vie siis jonkin aikaa ennenkuin palaan taas asiaan!
Jo takakannen alkulause sanoo: ” Tämän päivän mantra on ”hiilinielu”. Tässä teoksessa hiilinieluja ja ilmastonmuutosta katsotaan uudesta näkökulmasta ja osoitetaan kansantajuisesti, että niiden avulla voidaan korkeintaan vain hieman hidastaa maapallon lämpenemistä.”
Taitaa olla niin, että pamfletin tekijät on syrjäytetty tieteen valtataistelussa, Ovat kai olleet liian kriittisiä markkinatalouden lobbareita kohtaan, ja suututtaneet ideoligiset vihreät. Ovat sitten nähneet tarpeelliseksi dokumentoida näkemyksiään jälkipoville.Vaikka kyllä minä ymmärrän tuon tekstin vihreänä, ehkä jopa Linkolalaisena, Mutta päinvastoin kuin Linkola he luottavat vetytalouden kautta tekniikkaan. Raamatusta taitaa olla peräisin sanonta: ”Totuudenpuhujille ei ole tilaa majatalossa”
No kas vain!
Tuo tutkimushan sanoo ihan samaa kuin tuon pamfletin tekijät!?
Jatkan hieman tuota hiilidioksidin talteenottoa omalla näkemykselläni.
Bipoltttoaineen poltosta syntyvä hiilidioksidei on kyllä hyvä raaka-aine sitten kun vetytalous pääsee vauhtiin, mutta on hyvä muistaa, että hiilidioksidin talteenoton kustannuksiin on sitten lisättävä tuo vedyn valmistuksen kustannukset (n. 300kJ/mol ). Sitten fisher-Tropsch menetelmällä hiilvedyksi. Sitten ollaan jo lähes samalla vivalla raakaöljyn kanssa. Eli kallista tulee olemaan, Kyllä rikkaat kansantaloudet selviävät tästä, mutta miten muu maailma?
”...se estäisi energiankäytön yhteydessä piippujen päässä syntyvien hiilimolekyylien pääsyä ilmakehään.”
Tuolla pamfletin sivuilla esitetään asiasta seuraavanlainen näkemys sivulla 14:
”Biopolttoaineita käyttävien voimalaitosten savupiipuista on mahdollista ottaa fotosynteesin sitomaa hiiltä kohtuullisilla kustannuksilla talteen. Kunhan vain joku keksii keinon, miten saamme sen tungettua taas takaisin biosfäärin ulkopuolelle niin, että se myös pysyy siellä! Valtamerien syvänteet tietysti ovat tällaisia paikkoja. Hiilidioksidin poistaminen elonkehästä merkittävässä määrin on ihmiskunnalle toivoton tehtävä, mutta sitä tehdessämme
ymmärrämme paremmin rikoksemme suuruuden.”