Käyttäjän juha.m.leppanen kirjoittamat vastaukset
-
Pystyy.
Oleellisin kysymys lienee se, mikä on istutuksen tavoitteena? Hehtaarin kuviolla luonnollisesti ei mistään huimista taloudellisista tavoitteista vielä puhuta, joten istutettavien puiden rooli on ilmeisesti ennemminkin joku muu, kuin metsätaloudellinen tuotto.
Kun sitten miettii puulajivaihtoehtoja, pitää huomioida kohteen sijainti. Tammella on olemassa jo Iisalmen korkeudella ihan hyvin menestyviä alkuperää. Vaahtera kärsii herkästi pakkasesta ja lumesta, mutta se toki luo maisemaan hienoa väriä. Myös haapa antaa upeaa väriloistoa maisemaan, mutta hybridihaapa kyllä kasvaa edelle kaikista muista puista. Hybridihaapa vesoo vähintään yhtä tehokkaasti, kuin oma metsähaapamme. Yksi keino lisätä väriskaalaa on istuttaa eri alalajien lehtikuusia (siperian-, euroopan-, kanadan-, yms.). Niissä nimittäin esimerkiksi ruskan ajoittuminen ja väritys poikkeavat jonkin verran toisistaan.
Jaloille lehtipuille kannattaa koettaa valita ne kaikkein parhaat istutuspaikat, jotta ne menestyisivät, mikäli vain ollaan vähänkään kauempana aivan lounaisesta Suomesta. Taloudellista hyötyäkin niistä luonnollisesti voi olla, mutta se selviää sitten useiden kymmenien vuosien päästä. Maiseman elävöittäjinä ja piristyksenä arjen vihreän männikön ja kuusikon seassa toimivat upeasti.
A. Jalkanen pohti, että ulottuuko maatalouden SPV huojennus muihinkin kiinteistöihin, kuin vain siihen, jolla huojennuksen edellyttämät pellot sijaitsevat. Vastaus on, että kyllä ulottuu. Mikäli jatkaja on oikeutettu PerVL 55 § ja 56 § mukaisiin huojennuksiin, niin huojennus koskee koko siirtyvää maatilavarallisuutta, johon lasketaan mukaan kaikki luopujan metsät riippumatta siitä, kuinka monta kiinteistöä siirtyy ja millä kiinteistöllä pellot sijaitsevat.
Kun verohallinnolla kuitenkin on laajat valtuudet tehdä ratkaisujaan, tiedän tapauksia, joissa verohallinto on tulkinnut esimerkiksi Lapissa sijaitsevien metsien metsätalouden harjoittamisen erilliseksi esimerkiksi Etelä-Savossa sijatsevasta maa- ja metsätilakokonaisuudesta, vaikka omistaja on sama ja rajannut nämä Lapissa sijaitsevat metsät SPV huojennusten ulkopuolelle.
Omassa kommentissani toin lähinnä esiin sitä, että jos vaikka kaksi henkilöä sopivat keskenään esimerkiksi metsäyhtymän käytännön järjestelyistä, niin vaikka sopimuksella sovittaisiin mitä tahansa, niin sopimuksesta voi aina irtautua. Tällaisella sopimuksellahan pyritään nimenomaan varautumaan niihin tilanteisiin, kun asiat eivät etene ihan sovussa ja yhdessä puhumalla. Mikäli yhteisomistuksen osapuolet ovat yksimielisiä ja kaikki toimii, niin mitään sopimuksiahan ei tarvita. Vastaavasti sitten siinä vaiheessa, kun homma ei toimikaan ja aletaan vetoamaan yhtymäsopimukseen, niin sellaisen lainvoima on hyvin heikko. Vaikka sopimukselle olisi kirjattu esimerkiksi se etuosto-oikeus, niin ei sillä ole mitään todellista merkitystä, vaikka kuinka koetettaisiin sopimukseen vedota ja jokainen voi myydä oman osuutensa kiinteistöstä ihan kenelle itseä huvittaa. Tietenkin ostajakunta kiinteistön murtolukuosuudelle on usein hyvin rajallinen.
Kannattaa muistaa, että yhtymäsopimus on vain henkilöiden välinen sopimus asioiden hoitamisen periaatteista. Sillä ei lopulta ole kovinkaan vahvaa lain voimaa, mikäli välit menevätkin solmuun ja sopimuksesta voi kuka tahansa osapuoli irtautua. Millään etuosto-oikeus -pysäkillä ei ole kehenkään mitään sitovuutta. Omaisuuden suoja on Suomessa niin vahva, että omaisuutensa saa myydä ihan kenelle itseä huvittaa, ilman että sitä on pakko myydä ensisijaisesti jollekin toiselle, vaikka kuinka johonkin sopimukseen niin olisi kirjattu. Ne ovat lopulta vain sanoja paperilla ilman lain voimaa. Tästä poikkeuksena tietenkin ovat esim yhteismetsäosuudet, joihin yhteismetsän osakkailla voi olla etuosto-oikeus tietyissä tilanteissa, tai kunnan etuosto-oikeus kiinteistökaupoissa joissain tapauksissa.
Yhtymäsopimus on kuitenkin usein hyvä olla olemassa, sillä se että asioiden hoitamisesta on sovittu kirjallisesti, turvaa usein yhteisomistuksen sujuvamman toimimisen. Kaikkein paras tietenkin olisi, kun yhteisomistuksia ei alunperinkään muodostettaisi, mutta joskus se on käytännössä väistämätöntä.
Koivun siemenet kannattaa kylvöä varten sekoittaa jonkin muun aineksen kanssa, jotta itse kylväminen helpottuu. Samanlainen yksittäisten siementen ravistelumenetelmä kuin männynkylvössä ei oikein toimi. Esim sahajauhoon, tai hienoon hiekkaan sekoitettuna koivun siementen kylvö helpottuu, eikä tule pelkästään klimppeinä siemeniä viskottua, vaan siemenet on helpompi saada leviämään tasaisesti.
Punaisella kuitunauhalla merkitään yleisesti leimikon raja. Kaksinkertaisella punaisella nauhalla merkitään tilan raja. Sinisellä nauhalla merkitään hakkuutavan muutos, esim kun avohakkuukuvio rajautuu väljennykseen. Oranssi on yleisesti ollut merkkaamassa ajouraa ja keltainen varastopaikkaa. Raidalliset (kasiväriset) nauhat merkitsevät yleisesti erityiskohteita, kuten säästöpuita.
Käytännössä kuitenkin nauhoja laitetaan tänä päivänä pääosin tilan rajoille ja leimikon rajoihin silloin, kun on oleellinen vaara siitä, että hakkuu voisi helposti vahingossa ulottua viereiselle kuviolle, esimerkiksi jos hakataan kahdesta vierekkäisestä päätehakkuukuusikkokuviosta vain toinen. Selviä puustosta erottuvia leimikonrajoja ja tilan sisällä olevien harvennuskuvioiden rajoja ei ole järkeä nauhoitella.
Käpysonnin palstalla on todennäköisesti käyty ottamassa otantaperusteisesti havaintoja. Kyseessä on voinut olla metsän inventoija, metsäkeskuksen tarkastaja, tai mikä tahansa taho, joka on otantaperusteisella tarkastelulla halunnut käydä katsomassa, miten on istutus toteutettu. Inventointipisteet pitää merkitä, jotta ne voi tarvittaessa joku toinenkin käydä samasta kohtaa tarkastamassa, jos tulee erimielisyyksiä.
