Tolopainen, hankalasti hoidettava alue siitä tulee, mutta se on mitä on. Ajatus on, että tätä välialueen jäljelle jäävää puustoa on tarve käsitellä seuraavan kerran samaan aikaan kun tämän metsitettävän turvesuon kohdalla on ensiharvennus. Eli ei ihan hetkeen.

A.Jalkanen, täytyy tuota vielä miettiä. Toki se ajoura söisi aika paljon tuota muutenkin kapeaa kaistaletta. Ja kun paikka on itselle uusi (tuli omistukseen marraskuun lopussa), ihan tarkkaa rajan paikkaa voi olla joka kohdassa vaikea määrittää. Maastorajankäyntiä on vaikea tehdä kun ehti tuota lunta tulemaan aika reippaasti. Olisi ollut suureksi avuksi, jos edes raivaussahan kanssa olisi ehtinyt käymään rajat läpi. Nyt ei ollut siihenkään tilaisuutta. Ostin paikan sen takia kun vieressä on entuudestaan metsätila. Sille tilalle oli puolestaan hakkuu sovittuna, ja tämä tuli ad hoc lisänä siihen. Ehkä tässä lisähakkuussa olisi puuta sen verran, että se onnistuisi myöhemmin erillishakkuuna. Saisi rauhassa merkitä rajat ja suunnitella hakkuuta. Mutta toisaalta tarkoitus on alkaa metsittämään turvealuetta heti ensi keväänä (jos nyt saavat metsitystukihakemuksen käsiteltyä talven aikana), eikä siihen sen jälkeen mieluusti konetta enää päästä.

Metsolan videolta viiltokaatokolo vaikuttaa kätevältä pienempiin puihin.

Millähän tavalla esittämääni kysymykseen liittyy se, miten tuo leimikko on sellainen kuin on, tai miten tilanteeseen on tultu? Nyt on kyse siitä, miten tuosta mitä on, otetaan ns. kaikki irti taloudellisessa mielessä?

Vierastan harvennuksen tekemistä tuon ikäiseen puustoon. Yksi kunnon Maija-myrsky, niin ne laatupuut ovat nutullaan.