Käyttäjän jpjulku kirjoittamat vastaukset
-
Molemmat mallit itsellä aktiivikäytössä. Pidän enemmän 490:stä, vaikka se vähän enemmän painaakin. 490:ssä voima riittää kaatamaan isojakin puita. Sitä moottorisahaa kun ei tule aina kanniskeltua mukana. Itsellä ollut paljon sellaisia kohteita, joissa suurin osa poistettavissa puista on selviä raivausahatapauksia, mutta joukossa kuitenkin myös paksumpia puita. 490 hyvällä terällä varustettuna sahaa oikeastaan niin syvälle kuin terä vain ulottuu. 460:een verrattuna 490 ei myöskään tarvitse niin isoja alkukierroksia, saha jaksaa kiihtyä vaikka terällä on kuormaa.
Petkeles, sen ylispuuston tiheyden saa tulevassa harvennuksessa säätää tarkoitusta vastaavaksi. Ylispuuston tarkoitus ei olekaan heinääntymisen estäminen, vaan yksinkertaisesti kahden kierron kasvattaminen samaan aikaan. Heinääntymisasia on tässä vain pikku nyanssi, joka on vaan taklattava niin kuin uudisaloillakin. Jos onnistuisi 200-300 paraslaatuista koivurunkoa kasvattamaan tukkirungoiksi päällä ja alla puskisi elinvoimainen kuusentaimikko 500-800 kpl / ha. Ja nimenomaan istutettuja, jalostettuja taimia tasaisin välein. Mukavaahan se olisi. Taustatietona tässä se, että kyseessä ostokohde, jossa siis oli valmiina kuuselle loistavasti soveltuvalla maapohjalla rauduskoivikkoa.
Ehkä tämä liittyy ketjun aiheeseen. Itsellä tulossa ensimmäiseen harvennukseen parin hehtaarin omt-pohjainen rauduskoivikko. Paikka on sellainen, ettei koivikon alle tunnu luontaisesti tulevan kuusentaimia. Onko kukaan koskaan istuttamalla yrittänyt synnyttää kuusialikasvosta? Silloin taimia saa haluamansa määrän ja tasaisin välein. Olisiko ylispuusto vielä ykkösharvennuksen jälkeen liian varjostavaa? Entäs kakkosharvennuksen jälkeen?
Tyhmyys on katsojan silmässä, vai miten se meni:) Piti ihan lukaista tämä ketju uudelleen läpi.
Pihkatappi, lähtisivätköhän nuo mitenkä kasvamaan jos paikalla on jo entuudestaan parimetrinen kuusentaimikko (uskaltamatta enää spekuloida taimien määrällä) varjostamassa. Voisihan ne lähteäkin.
Taneli, onhan sillä vaikutusta pituuskasvuun. Mutta vaikutus riippuu paljon myös mm. puulajista ja geeneistä. Tuntuisi, että kuusella runkomuoto kärsii vähiten liian harvassa kasvamisesta. Vai missä olisi pihakuusi, joka on metrinen tyveltä ja 12 metriä pitkä. Mottimasan tapauksessa taimia oli vähemmän kuin puolet ohjetiheydestä. Jos ohjetiheys on sen 1800 tainta / ha, niin jos vaikka tässä tapauksessa niitä olisi 800 / ha. Ohjetiheydellä taimien etäisyys toisistaan olisi 2,36 m ja 800:lla taimella 3,53 m. En jaksa uskoa, että tämä ero laadun kautta vaikuttaisi ratkaisevasti myöhempään tukkisaantoon.
GLA:n linjoilla. Tosin se oli uutta, että juurikääpä lisääntyy 50 % kierron aikana. Tässähän tosin edellinen polvi nimenomaan muuta puulajia. Jos on 600-800 tainta vähänkään tasaisesti jakautuneena, niin näillä taustoilla ehdottomasti jatkaisin luonnontaimilla. Kuusen osalta taimitiheyksien ohjearvot ovat lähinnä selluyhtiöiden lobbausta. Sen minkä harvennuksilta menetät, sen nopeampana lihomisena voitat. Ja jos koivikko on ollut jo viime ajat harvaa, niin taimet ovat kenties jo sopeutuneet lisääntyneeseen valoon ja lähtevät loppujen koivujen poiston jälkeen hyvään kasvuun. Enkä olisi kovin huolissaan oksaisuuslaadusta. Tuore oksa saa olla kuitenkin yllättävän paksu, jotta vielä tukiksi kelpaa. Ja harvassa nimenomaan oksat pysyvät elävänä. Jokaisen vihreän oksan kuivuminen on pois puun kasvupotentiaalista. Sekin on muistettava, että harvana kasvanut on vähemmän altis tuhoille. Tukin laatuasia on vähän niin ja näin. Laadukkaita tukkeja on kiva kasvattaa ja myydä, mutta kukaan ei niistä mitään extraa maksa. Se on joko tukki tai ei. Ehkä jos tulevaisuudessa rungot ”läpivalaistaan” ja kvantifioidaan ja kvalifioidaan jotenkin tarkemmin, tilanne voi olla toinen. Tänä päivänä ostajat eivät laadun kasvattamiseen ohjaa.
Puuki, jos metsätalouteen meinaa jotain kalustoa hankkia, niin kaivinkone, jopa pieni sellainen, on kyllä ainakin minun listalla ykkösenä. Jos ajattelee vaikka näitä pienajokoneita, niin ne ne vasta harrastelijalaitteita ovatkin. Jos olisi koneenrakentajan vikaa, niin pikkukoneen alavaunua kun saisi muutettua maavaraisemmaksi ja teloiksi 50:set rautalaput, niin siinä se olisi. Kone, jolla voisi mätästää ja laikuttaa ja jopa kaivaa ojaa. Parhaassa tapauksessa konetta voisi jopa vetää peräkärryllä (paino max 3000 kg), mikä ainakin minulle olisi tärkeää (etäisimpien palstojen etäisyys 200 km), Ainakin minun kokemuksen mukaan maat, joille kuusta istutetaan, ovat yleensä helppokaivuisia. Samoin maat, joille kaivetaan ojaa, ovat yleensä helppokaivuisia.
Ja mitä siihen Heikki Simolan päästötutkimukseen tulee, niin se kai on alan tutkijoiden keskuudessa aikalailla tyrmätty. Ja tuon pohtimisessa kysymys on siitä, pitäisikö maanmuokkausta tehdä lainkaan, ei siitä tehdäänkö se isolla vai pienellä koneella.
