Käyttäjän jpjulku kirjoittamat vastaukset
-
Sitolkka, harvoin metsäasioissa täysin selvää ja tarkkaa jakoa on monen muunkaan asian suhteen, silti pitää johonkin kategoriaan luokitella.
A.Jalkasen mainitsemaa 30 sentin kriteeriä olen kuullut käytettävän. Asialla on merkitystä muun muassa metsälain 8a§:n tulkinnassa. Kyseisessä lainkohdassa mainitaan sana turvemaa, eli kyseessä on ns. legaalitermi.
Hienoa muuten, että A.Jalkanen kirjoittaa omalla nimellään ja vielä kuvan kanssa. Pitääpä muuttaa oma profiilikin nimelliseksi. Kuvaa en taida tohtia:)
Se ei ole ohi ennen kuin se on ohi. Valitusluvan saa tosin aika pieni osa luvanhakijoista. Ja jos tässä asiassa on kyse näytön arvioinnista niin kuin lehtijutuista päätellen olisi, valituslupaa ei tule.
En nyt näkisi jatkuvalla kasvatuksella kovin läheistä yhteyttä hyönteistuhojen lisääntymiseen. Joidenkin mielestä taitaa olla juuri toisin päin.
Hirviongelma on tietenkin todellinen. Lieneekö menisi perustuslain omaisuudensuojan piiriin jos alkaisi suojelemaan taimikoita hieman voimallisemmin itse.
Tämä on raju uutinen. Mitenkähän menee läpi sopimusasiakkailla. Jos ajattelee vaikka Tornatoria, jonka metsät valtaosin Itä-Suomessa, ja joka myy nimenomaan StoraEnsolle. Pohjois-Karjalan metsissä aika paljon päätehakkuumännystä menee 15-18 sentin väliin….
Mehtäukko, kyllä se raaka-aineen saanti on ”pussihousujen” varassa. Valtaosa puusta taitaa tulla yksityismetsänomistajilta. Heidän ongelma on, ettei ole kollektiivia pitämässä puolta. Toki firmojen pitää voittonsa tehdä, mutta tiettyjä kohtuuttomuuksia soisi puukaupasta poistuvan.
Siitä olisi pitänyt saada hinta, joka on jotakuinkin pystykaupan hinta lisättynä korjuukuluilla!
A.Jalkanen, isossa kuvassa ehkä noin, mutta jos Matti Meikäläinen myy yksittäiskaupalla isolle firmalle 400 m3, niin sen ei pitäisi paljoa varastointiongelmia aiheuttaa. Pääoma ei maksa tällä hetkellä isoille firmoille ”juuri mitään”. Ennemminkin isot firmat häviävät pääomakuluissa silloin kun tekeävät ennakkomaksuja jopa vuosia ennen hakkuuta. Tuo katkontakin kuulostaa vähän satuilulta. Sahatavarat ovat aikalailla vakiomittaisia. Jos iso saha ostaa tiettyä mittaa yhden hankintaerän, niin se voi halutessaan aivan hyvin balansoida ”mittaepätasapainoa” muussa puunhankinnassa.
Tuo tuhoriskin ”jakaminen” kuvaa metsäyhtiöiden ylivoimaa puhtaimmillaan.
Timppa, ymmärrän kyllä lukuja (nollien määrää ja pilkun paikkaakin) sen verran että voimasuhteet tiedostan. Iso sahuri tulee kysymykseen ihan yhtä hyvin kuin pienikin, kunhan myyjä ne puut sinne tienvarteen järjestää. Sen takia tässä hankintahakkuusta kirjoitellaankin. Uskon kyllä ettei ostajat ole kiinnostuneita jäätien teosta saati mistään riskin otosta turvallisuuden suhteen. Eikä riskiä pidä toki lähteä ottamaankaan. Puhuisin mieluummin joustavuudesta. Esim. että ajon saisi tehtyä jollain kevyemmällä kuten maataloustraktorilla. Taitaa isolla firmalla mennä jo tuossa vaiheessa pasmat sekaisin. Hieman vaan menee maalaisjärjen vastaiseksi, jos myyjä tekee puut ja kuljettaa tien varteen, ja ostaja maksaa vähämmän kuin mitä on normaali pystykauppahinta.
Menninkäinen, näin täytyy yrittää.
Minä olisin vähän taipuvainen asettumaan Korpituvan Tanelin linjoille. Puutteet laadussa on niin helppo sanktioida, ettei siitä pitäisi ongelmaa saada. Kyse on jostain aivan muusta. Markkinatalouden mekanismit eivät toimi siinä vaiheessa kun toimijat maksavat samasta puusta vähemmän tien varressa kuin pystyssä.
Tämä liittyy aiemmin avaamaani keskusteluun saarihakkuista. Jos firman hakkuuketju ”ei uskalla” mennä saareen, niin hankintakauppa on ainoa vaihtoehto päätehakkuussakin. Erittäin järeää mäntytukkia 400 m3. Haluaisinpa nähdä mistä ostajat saavat parempilaatuista puuta. Ja mittoja saavat tarvittaessa mieleisiään.