Käyttäjän jpjulku kirjoittamat vastaukset
-
Taimien itämistä ja kasvua on myös ollut erittäin mielenkiintoista seurata. On tullut myös opittua aika paljon puun kasvatuksen varhaisista vaiheista, mistä ei ole haittaa käyttääpä kenen kasvattamia taimia tahansa.
Jollain haulla pomppasi esiin tällainen vanhempi keskustelu. Lukematta ihan koko ketjua kommentoisin, että hakkuun jälkeinen uudistamisvelvoite ei täyty vähillä taimimäärillä. Havupuilla raja taitaa olla 1500 tainta hehtaarille. Suomessa lainsäädäntö ja koko valtiollinen metsäkoneisto (kemerat, tapion hyvän metsänhoitotavan suositukset jne jne) on viritetty palvelemaan selluteollisuuden tarpeita. Tällä turvataan sellutehtaiden puuhuolto. Sinänsä tätä turvaa myös markkinatalous. Jos alettaisiin tuottamaan pelkkää tukkia, niin taitaisi mennä sekaisin koko ala. Koneisto vaatii, että isossa kuvassa kuitua ja tukkia syntyy suunnilleen jossain tietyssä suhteessa. Jos tavoiteltaisiin pelkkää tukkia, vaaditut taimimäärät lienevät aivan liioiteltuja. Ainakin jos oksaisuuslaatu pystyttäisiin pitämään ok:na jalostuksen avulla.
Täydennyksenä vielä, että siemenen luonnollisesti tulee olla parasta mahdollista siemenviljelyssiementä. Toiseksi minä pyrkisin mieluummin tekemään taimista vahvajuurisia ja tanakoita pituuskasvun kustannuksella. Taimitarhataimet ovat turhan ”heinämäisiä”. Kolmantena täydennyksenä vielä tuon Rikalan kirjan lukemisen jälkeen tulee pakosti fiilis, että antaapa olla, liian vaikeaa. Täytyy kuitenkin muistaa, että kyse on luonnonpuista, joiden taimet selviävät luonnossa itsestäänkin.
Keskustelun aloituksessa olisi hyvä linkittää alkuperäiseen juttuun tai muutoin taustoittaa. Itselläni menossa pienimuotoinen kokeilu rauduskoivun ja kuusen taimien kasvattamiseksi. Homman kannattavuus riippuu hyvin monesta tekijästä. Kasvihuone antaa tietenkin kasvukaudelle lisäpituutta. Itsellä sellaista ei ole ollut käytössä. Luulen, että toinen iso hyöty kasvihuoneesta on rikkaruohojen torjunnassa. Ilman suojaa taimilaatikot rikkaruohottuvat tehokkaasti ja itävä siemen tai taimenalku joutuu ensi töikseen taistelemaan rikkaruohoja vastaan. Etenkin koivun osalta pieniä taimia on vaikea erottaa joistakin rikoista ja kitkeminen on hankalaa. Kasvatuspaikalla on paljon merkitystä. Auringon tulee tietenkin paistaa. Hallantorjunnassa sijainti ison vesistön rannalla on iso etu. Kastelun suhteen sijainti luonnonveden äärellä on melkeinpä välttämättömyys. Kastelu kannattaa automatisoida. Automatisointi ei ole vaikea ja kallis harjoitus. Esim Gardenalla on hyviä järjestelmiä. Itämisvaiheessa kastelu on erilaista kuin taimivaiheessa (frekvenssi, pisarakoko, veden määrä kerralla). Lannoittamisenkin varmaan voisi automatisoida, mutta se ei enää ole iso työ manuaalisestikaan peruskasteluun verrattuna. Puulajeilla on paljon eroa. Kuusi on helpoin, koivu vaikein.
Omalla kohdalla näyttäisi, että melko pienillä kustannuksilla ja vaivannäöllä saa ”ihan hyvän määrän” taimia talvisäilöttäväksi. Minulla oli kokeiluun lähdettäessä paikka vesistön rannalla ynnä vanhastaan vesiautomaatti joka saa virran akullisesta aurinkosähköjärjestelmästä. Ostin keväällä käytettyjä Plantek 84 kennoja hintaan 1€/kpl. Siemeniin käytin n. 200 euroa, mutta niitä sitten riittääkin hamaan tulevaisuuteen. Kekkilän Professional turvealustaa ostin neljä 320l säkkiä, maksoivat 80€. Vajaa kaksi säkkiä meni nyt kasvamassa olevaan n. 50 kennoon. Kasvatus jatkuu ensi vuonna. Ensi vuodeksi laitan isohkon kasvihuoneen, jossa uudet taimet saavat olla kylvöstä noin heinäkuuhun asti, eli siihen saakka kun ns. herkimmät vaiheet on ohi. Jos kaikki menee suunnitellusti, niin ensi vuonna noin 10.000 tainta pitäisi saada kasvatettua kasvihuoneessa ja tämän vuoden istutukset jatkavat kasvuaan ulkokentällä. Tarkoitus on, että vain lannoitus on manuaalista.
Kokeilu on ollut ihan mielenkiintoinen. Sain vasta kesäkuussa käsiini Risto Rikalan kirjan ”Metsätaimien paakkutaimien kasvatusopas”. Sen luettuani olisin tehnyt monta asiaa toisin. Mutta ensi vuonna sitten viisaampana 🙂
Tuli hankittua Plantek84 kennostoja, halvalla. Samoin tilasin Metsä Forelialta siementä. Kokeilu siis alkakoot. Kuusta ja rauduskoivua meinasin kokeilla. Mitään muovihuonetta en ole ehtinyt pykäämään. Aloitan siis ihan ulkosalla lisäämällä sopivaa kasvualustaa kennoon ja siementä perään. Kuuselle 1-2, koivulle 3-4 per kenno. Kastelu- ja lannoitus sitten tilanteen mukaan. Kennot olivat käytännössä ilmaisia ja niin oli siemenetkin. 100 grammaan menee pirunmoinen määrä itäviä siemeniä. Tuosta lannoituksesta en osaa olla huolissani. Minun mielestä on pelkästään hyvä, etteivät kasva liian pitkiksi ja liian nopeasti. Parempi, että kasvattavat kunnon juuriston varren kustannuksella. Toki ravinteitahan se tarvitsee juurtenkin kasvatus 🙂
