On ollut poliittinen päätös vaatia yhä säävarmempia verkkoja. Siirtohintojen nousukin palautuu osittain äänestäjiin. Vai onko joku luullut maakaapeloinnin olevan ilmaista?  Tällä hetkellä omien off-grid järjestelmien rakentaminen on puhdasta haihattelua. Mutta jos tällainen ”vaihtoehtoelämäntapa” yleistyy, olemme mielenkiintoisessa tilanteessa. Sähköverkko ylläpidetään entisessä laajuudessa, mutta maksajia on pienempi määrä. No, eiköhän lainsäätäjä tule taas hätiin siinä vaiheessa!

Joo, kyllähän osingot voivat olla helposti 2-4 %. Ja sitten kun osakkeen arvo putoaa puoleen, niin osinkotuotto tuplaantuu 🙂

Ilman riskiä rahan tuotto on negatiivinen. Ja kannattaa miettiä mitä sana riski tarkoittaa. Se tarkoittaa riskiä.

Oikealla kohteella lannoitus on lähtökohtaisesti kannattavaa. Riippuu tietenkin myös tulevaisuuden puunhinnasta, jota kukaan ei tiedä. Lannoitteet ovat myös syklisiä maailmanmarkkinahyödykkeitä, joskaan en osaa sanoa ulottuuko heilunta kuinka voimakkaana suomalaisiin kuluttajahintoihin.

Käsin lannoittamista on tullut harrastettua mönkijän avulla. Tein itse mönkijään laatikot eteen ja taakse. Etulaatikkoon olisiko mennyt 30-50 kg ja taakse 50-75kg. Ajoin aina mönkijää x metriä eteenpäin ja kahteen mieheen viskeltiin lannoitetta täsmäkylvönä. Jokainen lannoiterae meni puiden tyveen. Tässä on varottava lannoittamasta liikaa polttovioitusriskin takia. Lannoitteita on erilaisia liukenemisnopeuden mukaan. Eri ravinteet myös liukenevat eri nopeudella. Eri ravinteet myös sitoutuvat maahan eri asteisesti. Fosfori esimerkiksi sitoutuu maahan tehokkaasti ja liikkuu maassa huonosti. Se on saatava lähelle puun juuria. Eri maalajeilla on erilaiset luontaiset ravinnevarat ja ravinteiden sitoutumisominaisuudet. Savimaissa ravinteiden pidättymispaikkoja runsaasti. Turvemaissa ja karkeissa kivennäismaalajeissa
pidättymispaikkoja ei juuri ole. Maan happamuus vaikuttaa myös ravinteiden liukenemiseen. Nämä kaikki vaikuttavat lannoittamisen mielekkyyteen sekä oman uskomukseni mukaan siihen, miten lannoittaminen kannattaa tehdä.

Hyvin ovat omat lannoituskohteet kasvaneet. Ei toki ole vertailukohtaa, miten olisivat kasvaneet ilman. Ainakin on ollut erittäin mukava liikkua toukokuisessa metsässä aurinkoisena päivänä kun ei ole itikat, paarmat tai hirvikärpäset vielä kiusaamassa.

A.Jalkasen mainitsemaa 30 sentin kriteeriä olen kuullut käytettävän. Asialla on merkitystä muun muassa metsälain 8a§:n tulkinnassa. Kyseisessä lainkohdassa mainitaan sana turvemaa, eli kyseessä on ns. legaalitermi.

Hienoa muuten, että A.Jalkanen kirjoittaa omalla nimellään ja vielä kuvan kanssa. Pitääpä muuttaa oma profiilikin nimelliseksi. Kuvaa en taida tohtia:)

En nyt näkisi jatkuvalla kasvatuksella kovin läheistä yhteyttä hyönteistuhojen lisääntymiseen. Joidenkin mielestä taitaa olla juuri toisin päin.

Hirviongelma on tietenkin todellinen. Lieneekö menisi perustuslain omaisuudensuojan piiriin jos alkaisi suojelemaan taimikoita hieman voimallisemmin itse.