Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Kokonaisvaltaisista eduista on kysymys, missä määrin koituu sitten puunmyyjän eduksi. Palveluista maksetaan ja onhan tilanne vuosiin ilmeisesti parempi. Ei ole kerrottu enää korjuun tappiollisuudesta. Marginaalit riittävät korjuuseen, mutta niin riittävät myös hankintakaupassa. Mieluummin kierrättää oman kirstun kautta. Se on vähän kuin hatelikot Suomen metsissä, hallitsevat jk metsiä, vaikka niitä tilastojenkaan mukaa ei ole kuin muutama prosentti. Mistä niitä kymmenessä vuodessa on ehtinyt metsät täyttymään. Se on tuo hyväveli tuottaa ihmeellisiä tarinoita. Siinä sitä on urakkaa, viiden vuoden välein hoitaa ja pitää metsät kunnossa.
Eräänlainen hyvävelijärjestelmä se on korjuun kustannuskin. Hinnasta sovitaan urakoitsijan ja yhtiön välillä ja korjuun kustannus peritään puunmyyjältä (puunhinnasta). Mo ei ole suoraan sopimusosapuoli tässä, mutta kauppatapaa muuttamalla pääsee sopimusosapuoleksi ja se on eduksi jk metsänhoidossa ja puukaupassa.
Että, maksetaan jk puusta alempaa hintaa ja tottahan se on, niin maksetaan ja ei perustu mihinkään viralliseen sopimukseen tai luokitukseen. Siihen ei ole pakko suostua, voi ottaa puukaupan omaan ohjaukseen ja maksaa palveluista. Sekin sopii puuta ostavalle yhtiölle, maksavat tarjottavasta puusta, eivät mistään ”hyvävelijärjestelmistä”.
Täytyy olla tyytyväinen, että on säästynyt pahimmalta. On tullut tehtyä hyviä tekoja, mutta myös niitä huonoja tekoja. Pahinta oli kun tuli kaadettua töyhtötiaisten elinpiiri, raitaryhmä. Syvä hiljaisuus oli seurauksena ja se hiljaisuus oli niin syvää, että sen olisi kuullut mehtäukkokin paksukorvaisena. Hyvää tietenkin on ollut jk metsänhoito luontaisena hoitomuotona. Siitä on syytä pitää kiinni ja ei ainakaan uhrata tai luovuttaa jk:ta suojelun ja ympäristön alttarille (museoida). Sillä se on ikään kuin hukkaan heitettyä, kun jk hoitomuotona tekee sitä työtä joka tapauksessa ja kaiken aikaa. Mehtäukon on raivattava se viimeinenkin risu, ettei vaan jää haitoiksi ja häiritsemään lajittelulinjastonsa jatkuvaa ”häiriödynamiikkaa”. (Korj.)
Ei kuitenkaan pidä antaa väärää tietoa jk hakkuiden hinnoista tai jk hakkuissa hakattavista kuutiomääristä tai aiheutetuista luontaisen metsänhoidon ”häiriöistä”. Ajourat ja vapautettavat taimistot eivät ole metsää uudistavia häiriöitä, sitä ei myöskään ole avohakkuuala säästöpuineen, ainut kokonaan metsää uudistava häiriö. Mutta, jos niitä sellaisena pidetään, sehän voisi hyvinkin olla kombo ja siihen suojelun ja ympäristön vaatimukset sovitettuna. Voisi olla toimiva ratkaisu, mutta ei kuitenkaan yhdenkään näiden kolmen vaihtoehdon kustannuksella. (Korj.)
Niin se valitettavasti on, tuottoon ohjattu jk metsä tuottaa tukkipuuta kymmenessä vuodessa, kaksikymmentä vuotta antaa jo tuplat ja loppua ei ole näköpiirissä. Tämä on ihmeellistä väitösta täällä, jossa vastausta haetaan ikään kuin jostain muualta. Kyllä ne vastaukset ovat täällä. Eivät taida jk puun alemmat hinnatkaan korjuussa ja puunhinnassa perustua kuin puheisiin (hyväveli). Ei tee oikeutta hoitomenetelmälle.
Ei pitäisi metsän ulkopuolisten tuottojen antaa määrätä, jos metsän tuotto pilataan avohakkuulla. Parhaassa arvokasvussa olevan metsän edelleen kasvatus on eri asia. Yli 25 cm siemenpuita ei vielä ensiharvennuksilta tavata ja jos tavataan, on kyseen alaista hyväksyä ensiharvennusmetsää siemenpuumetsäksi. On siihen kriteerit aikanaan olleet olemassa.
