Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Myös Perko on kertonut kasvattamistaan puustopääomista ja on kertonut metsien uusiutumisesta. Eihän tässä muuten mitään järkeä olisikaan, kasvattaa vajaatuottoisia ja uusiutumattomia metsiä. Mehtäukon omin sanoin: ”Yli kymmenen vuoden odotus on ollut turhaa, hukkaan mennyttä puun kasvuaikaa”.
Onhan näissä huomauttamista. Suorittavan sanoin: ”tuleeko yhtiö enää kohteelle jk:n valmistavan vaiheen voimakkaiden hakkuiden jäljiltä toista kertaa”. Tuskin tulee ja usein siihen ei ole edes tarvetta, avohakkuu on seuraava. Näin kuitenkin toimitaan lain suositusten mukaisesti. Perustetaan vajaatuottoisia ja uusiutumattomia metsiä, alle 100 motin puustopääomalla ja alle 10 pohjapinta-aloilla. Kun pitäisi metsien tuoton kannalta olla tuplat, niin kuin tutkimus, esim. Pukkala ja heidän viiteryhmänsä on osoittanut.
Visan omin sanoin: ”nykyään jk:ssa ei edes edellytetä valmiin taimiston olemassa oloa”. Eli kun ei uudistu ja sitä ei edes edellytetä, ovat käytännössä avohakattavia ja keinollisisesti uudistettavia metsiä. Sitä vastoin jatkuvaan kasvatukseen kuuluvat uudistuvat metsät, sitä myös tutkimus edellyttää. Toivon mukaan metsän alle syntyvät taimistot ja nuoret metsät, kuten siemen, suojus, kaistalehakkuut, kuuluvat myös uusiutuviin metsiin. Nekin kuitenkin luokitellaan avohakkuisiin ja jaksottaiseen metsänhoitoon. Mitä sitten jää jäljelle jatkuvaan kasvatukseen, sitä sopii pohtia. Visa jaksottainen metsänhoito ei ole luontaista metsänhoitoa. Luontaista metsänhoitoa voidaan ja pitääkin seurailla, mutta ei jaksottaista luontaisena metsänhoitona voida pitää. Ohje voisi olla, luontainen on luontaista ja keinollinen on keinollista, jos erillään on pidettävä. Muussa tapauksessa voisi yhdistää ja toimia samassa metsässä, kuten ilmeisesti esim. Pukkala tutkimuksissaan edellyttää.
Lukuja tänne on annettu, niin tutkimuksen kuin käytännön tasolla, ne vaan eivät kelpaa. Kysymys voi olla jostain muusta. Urakoitsijat pitävät puolensa, se on heidän tehtävänsä ja onhan heillä vastuu puunkorjuusta. Puuhuollon logistiikasta ja metsänhoidon tavoista ei voi luopua. Ei voi joustaa, mutta ei voida myöskään yleistää. Sen kuitenkin muutamat huipputuottajat tekevät ja vaativat lukuja vastineeksi. Eivät ota huomioon metsissä vallitsevaa tilannetta, joka on aivan toinen mitä annetaan ymmärtää. Niinköhän tuottovertailut pitävät paikkansa, jos jaksottaisen huipputottoja verrataan jatkuvan kasvatuksen ”nollatuottoihin”, joita täällä tarjoillaan. Ovat valitettavasti jaksottaisen omia tuotoksia. Jaksottaisen metsänhoidon hoitorästejä ja avohakkuisiin rinnastettavia uusiutumattomia poiminta- ja pienaukkohakkuita esimerkiksi. Eivät kuulu ja eivät kelpaa jatkuvaan kasvatukseen. Niiltä tiimoilta jaksottaisen kannattajien toivoisi lopettavan kintuilleen kuseksimisen ja selvittävän omat sotkunsa.
Selvitelkää vaan sotkunne, tuskin kannattaa sotkea jatkuvaa kasvatusta tähän. Voi olla hoitorästeistä ja vääränlaisesta lähestymistavasta jatkuvaan kasvatukseen. Tarkoittaa käytännössä avohakkuita, joilla vain lisätään metsänhoidon taantumaa. Pitää urakoitsijat tyytyväisenä ja kun uusiutuvia vaihtoehtoja ei kunnioiteta, aukeaksi vaan kaikki tuottamattomat ja uusiutumattomat.
<p>Sitä se on, hoitotöitä on vähän ja pääasiassa tukin tuottamisesta on kysymys. Yleiseksi malliksi kukaan ei ole ollut vaatimassa, mutta esim. kieroaikojen ja hiilinielujen lisäämistä on vaadittu. Siihen ja metsän uudistamiseen kotimaiset puulajit riittävät oikein hyvin. </p>
<p>Kalliiksi tulee metsänhoidon vapauttaminen. Ilmeisesti hyvää on tarkoitettu, mutta toimiiko toivotulla tavalla. Nuoria metsiä hakataan aukeaksi, harsitaan lakirajoilla, uudistamisvelvoitetta ei ole. Pistetään metsien hoitamattomuuden ja jk metsänhoidon piikkiin. Sitä tietenkin onkin, lain sallimissa rajoissa, mutta… Jopa vaaditaan kustannusvertailua metsänhoidon paremmuudesta. Voi olla vielä pitkä matka ennen kuin asettuu kohdilleen,</p>
Hyvä kysymys, sitä se varmaan pahimmillaan on, saa jopa laitteen toimimaan väärään suuntaan, mutta ei se myöskään välttämättä ole se toimiva malli. Tuskin kelpaa jäte metsät, joita mielellään tarjoillaan vaihtoehdoksi tai pilalle tai umpeen kasvaneet jaksottaisen metsät, joita myös tarjoillaan jk metsinä. Jää edelleen jaksottaisen hoitamattomien kontolle. Vaikea on kuvitella hyvää jk metsää, joka on parhaassa tuoton vaiheessa, että olisi jollain tavalla kelvoton hoidon tai korjuun osalta. Niitä metsiä vaan on kovin vähän. Millä aikaa niitä metsiä olisi voinut kehittyä, yhden puusukupolven mittaisen sulun aikana, tai nyt alle kymmenen vuoden mittaisen lain muutoksen jälkeen. Ei niitä metsiä ole, mutta jos kohdalle sattuu, tuskin on hylkäämisen paikka.
Kelvolliset puustolähtökohdat ne ovat myös jatkuvassa kasvatuksessa. Ei kelpaa mitä vaan tarjoillaan. Ei ainakaan ole syytä yleistää, sillä kelvollista puuta tuotetaan myös jk vaihtoehdossa. Jk on tietenkin haasteellisempi vaihtoehto, mutta kaikessa ei voida mennä logistiikan ehdoilla. Olennaista on myös hoitotavoissa, jatkuva kasvatus raivataan aina korjuun jälkeen, ei kuulu hoitotapaan raivata ennen korjuuta. Ei tietenkään palvele logistiikkaa, mutta ei tuoteta myöskään paskaa, ja eihän jatkuvassa kasvatuksessa ole niitä pusikoitumisen ongelmia.
Mitä eroa on siemenpuu-, suojuspuu- tai kaitalehakkuilla, ovat uudistushakkuita. Sen sijaan poiminta- ja pienaukkohakkuut luokitellaan kasvatushakkuisiin. On metsänhoidon tavotteissa ristiriidassa. Menettelee tietenkin näinkin, mutta laissa poiminta- ja pienaukkohakkuilta pitäisi edellyttää metsän uusiutumista. Ovat käytännössä uusiutumattomina avohakkuita. Tiedä sitten, tavoitellaanko nykyisellä menettelytavalla enemmän logistisia vai metsänhoidollisia tavotteita. Jos näin on, siihen on lanseerattu yksi metsien tuoton vajaatuottoinen vaihe.