Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Hoidon kannustinjärjestelmä voi olla pyrokraattinen ja metsänhoidon kannalta myös ristiriitainen. Pienaukkojen hoidolla (tuki) tuetaan metsänhoidon toteutumista ja toisaalta pyrkimys on isoihin kuviokokoihin. Pyrokraattista valvonnan kannalta, se pienikin aukko on erikseen valvottava yksikkönsä. Saadaan tietenkin yksityiskohtaista tietoa tilastointiin, suunnitteluun ja valvonnan (maksatuksen) pyrokratia täyttyy, mutta eikö löytyisi yksinkertaisempia, kokonaisvaltaisempia tapoja hoitaa, veroratkaisuja tmv.
Eiköhän vesistöjä pilaava vaikutus tule soiden ojituksen humuskuormasta, vähemmän mistään karikkeesta. Taka-aikoina myös turvesoiden kuivatuksesta ja turpeen korjuusta ilmalaskeuman kautta. Tilanne on korjautumassa, suot ennallistuvat luonnostaan ja turpeen nosto on päättymässä. Kirkkaita ja suohumuksesta mustaksi menneitä järviä ja vesistöjä kuormittava vaikutus on palautumassa alkuperäiseen tilaansa ja väriinsä. Miten tämä liittyy Metkaan, suo-ojien kunnostusta ei enää tueta ja tilalle on otettu suometsienhoidon suunnittelu.
Väittäisin että, metsänhoito valtakunnassa ennen harsintajulkilausumaa on vaihdellut merkittävästi. Esim. Rautalammin vesistöreitillä metsänhoito on ollut edistyksellistä jo siihen aikaan. Siihen on vaikuttanut sen aikainen teollisuus, kuten paikalliset sahat ja teollisuuden paikalliset puukompinaatit. Rautalammin reitillä on toteutettu edistyksellistä metsänhoitoa jo siihen aikaan ja sen jäljiltä ei ole jäänyt havaintoa pilalle harsituista metsistä. Hoitomuodot, joista käydään vatakkainasettelua tällä hetkellä, ovat sisältyneet sen aikaiseen metsänhoitoon.
Pessimisti ei tietenkään pety, mutta on tässä jotain hyvääkin. Pienaukot ja vastaavat alle 0.5 ha alat liitetään kannustinjärjestelmään eli tuettavien piiriin. Saavat kelpoisuuehtonsa, jota tähän asti kemeran ulkopuoleisena ei ole ollut. Lisää tietenkin valvontaa merkittävästi, miten sitten toteutetaankin, ei taida olla se oleellinen asia.
Pitäisi Visan tietää, jos jk taimistoja nuorta metsää otetaan tuen piiriin, niiltä vaaditaan myös kriteerit. On sekin metsänhoidon kannalta eduksi, jos vaaditaan kelpoisuusehdot. Tähän asti ei ole vaadittu ja jk metsille ei myöskään ole maksettu tukea. (Korj. 29/9 klo 20:56)
Perinteisesti luontaisen metsänhoidon (jk) nuoret metsät ja taimistot eivät ole kuuluneet tuen piiriin. Nyt Metkassa ovat tulossa, on merkittävä uudistus. Pienaukot ja muut vastaavat taimistot ilman pinta-ala rajoitusta (könttänä > 1 ha). Aktivoi kummasti metsänhoitoa, toivottavasti tarkoittaa samaa myös nuorien metsien hoidon osalta.
Visa metsänhoidon vapauttamisen, mutta myös metsänhoidon eriyttämisen jälkeen, suojuspuuhakkuut, kuten myös siemen- ja kaistalehakkuut, luokitellaan uudistushakkuisiin ja ovat jaksottaista metsänhoitoa. Sitä vastoin jatkuvaan kasvatukseen, eli kasvatushakkuisiin luokitellaan poiminta- ja pienaukkohakkuut. Eihän tässä ole mitään järkeä, luontainen metsänhoito luokitellaan kahteen eri leiriin, kun ajatellaan myös, että tarvetta eriyttämiseen ei ole. Eriyttäminen kuitenkin toteutetaan, uusiutuvat jaksottaiseen metsänhoitoon ja uusiutumattomat jatkuvaan kasvatukseen. Revi siitä sitten irti vertailut, vaihtoehtona on huonoja vaihtoehtoja. Lähtökohtaisesti jatkuva kasvatus on varttuneiden metsin kasvatusta, kuin myös jaksottainen metsänhoito on.
Niin se jatkuvan kasvatuksen tulkinta tekee tepposet, epäonnistumisia ja tarpeetonta tamppaamista metsänhoidossa riittää. Visa edelleen vertailet jaksottaista metsänhoitoa jaksottaiseen metsänhoitoon ja todistelet jaksottaisen metsänhoidon paremmuutta. Lähtökohtaisesti jaksottaisen metsät eivät ole jatkuvan kasvatuksen metsiä. Tällä hetkellä jatkuvaa kasvatusta toteutetaan jopa ensiharvennuksilla, harsitaan tarpeettomasti vajaatuottoisiksi, metsiä, jotka eivät ole edes siinä kasvatusvaiheessa. Visakin nautit hoidon vähäisyydestä metsiesi parhaassa lihotusvaiheessa. Voit toteuttaa metsänhoitoa vesakoitumisen ja heinettymisen, eli sulkeutuneisuuden kynnysarvon paremmalla puolella. Pintakasvillisuuden ongelma ei ole metsän sulkeutumisessa, se on avaamisessa. Jatkuva kasvatus on tasapainoilua siinä välissä, kuitenkin riittävillä puustopääomilla.
<p>Paljon riippuu siitä minkä laisia jk metsiä jatkuvan kasvatuksen metsillä tarkoitetaan. Visan jk metsät (suojuspuuhakkuut) ovat uudistushakkuisiin luokiteltavia ja ovat luontaisen uudistamisen jaksottaisen metsänhoidon metsiä. Eivät siinä mielessä jatkuvan kasvatuksen metsiin rinnastettavia. </p>
Täällä esiintyy asiantuntijoina tahoja, joilla ei ole jatkuvaa kasvatusta ja antipatiat ovat jaksottaisen metsänhoidon puolella. Siitäkin huolimatta metsänhoito alkaa uhkaavasti vaikuttamaan toimimisesta samassa metsässä. Uusi Metka on ulottumassa pienaukkoihin. Saadaan avattavat edelleen kasvatettavat taimistot tuen piiriin. Niin myös metsänhoidon suositusten mukaiset pienaukkojen taimistot. Tietenkin sillä edellytyksellä jos taimettuvat. Muussa tapauksessa on hurskastelua perustella niiden tuella ja sellaiset metsät pitäisi suosiolla jättää keinollisen uudistamisen piiriin. Jos metsänhoidon tukemista halutaan jatkaa, olisi tasapuolisuuden nimissä eduksi, jos löytyisi määritelmä myös jatkuvan kasvatuksen avattaville nuoren metsän tuelle. Kaiken kaikkiaan voidaanko pitää kielteisenä aikoinaan metsän uudistamisen vakuutta. Vapaamatkustajia löytyy aina, niin tälläkin hetkellä.