Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Tuosta AJ:n ”tilannekuvasta”, pidetään vaan avohakkuu marginaalissa ja laajennetaan metsänhoidon käsitys laajasti luontaisen metsänhoidon puolelle. Tuo Sikarin 5% on hyvä, voisi olla enemmänkin. Kieltämättä varttuneiden metsien vajaapuustoisuus aiheuttaa kasvutappioita ja toimii myös sen puolesta, että hiilen sitoutuminen jää vajaaksi. Uusiutumattomat vajaapuustoiset ja tuottoiset metsät on ongelma, on sitä myös jk metsänhoidon osalta. Myös jk metsänhoito tuottaa, kun sen uusiutumisesta ja puustopääomista huolehditaan.
Sopii oikein hyvin mehtäukon aivopieruihin, vaikka hoidatkin omat metsäsi esimerkillisen hyvin. En pidä uuden metsälain toimimatonta tulkintaa jatkuvasta kasvatuksesta sopivana. Että, jatkakaa vaan tamppausta, tampattavaa kyllä riittää ja hoitorästejä, eivät pääse loppumaan.
Hoitomuotoa voi lähestyä monella eri tavalla. Kuten esim. jaksottaisessa voi varmistaa tukirahojen saannin. Tamppaamisen jälkeen maksetaan taimikosta ja nuoresta metsästä. Hävitetystä metsästä tukea ei kuulu maksaakaan, sillä tukea maksettaisiin nousevan ja kehittyvän metsän hävittämisestä. Toki uudessa Metkassa jatkuva kasvatus on tulossa tuen piiriin. Onhan se tapansa metsänhoitoa tämäkin, kun maksetaan rahaa energiapuusta. Hoitomuotona jatkuvaan kasvatukseen ei kuulu nämä jaksottaisen metsänhoidon taimistot ja nuoren metsän ropleemat. On siinä mielessä hoitovapaa.
Lähtökohdat voivat olla erilaiset. Visa toteuttaa jaksottaista metsänhoitoa ja hänen tuotto-odotukset ovat sen mukaiset. Jo edellisissä harvennuksissa olisi voitu suunnata jatkettuun kasvatukseen – kiertoon. Visa ottaa tuoton kertarysäyksellä, mutta häneltä odotettavissa oleva tuotto jää uupumaan ja on otettavissa seuraavan kerran seuraavan puusukupolven jälkeen. Etunsa on molemmissa?
Alemman kuvan kuitumetsällä on hoidettuna odotusarvonsa. Jos se nyt laitetaan aukoksi, saadaan hädin tuskin uudistamisen ja hoidon kustannukset katettua. Menetetään aikaa ja menetetään metsä, joka on varttumassa arvokasvuvaiheeseen.
<p>Eihän luontaiselle kuusikolle puutteena voida pitää yli-ikäisyyttä tai puuston vaihtelevaa pituutta tai puuston kokoa, myös kasvatustiheys vaihtelee. Hoito ja korjuu menee sen mukaan ja toimenpiteillä voidaa ylläpitää metsän rakennetta. </p>
<p><p>Hyvää ei ole kumpaakaan, ylempi kuva näyttäisi olevan tilan rajalta. Kuvan oikea puoli on riittävän puustoista, mutta hoitamatonta ja vasen puoli hoidettua, mutta pilalle hoidettua ja vajaatuottoista metsää. Oiskoon siinä toteutettu hatelikoille ominaista aukkoista ensiharvennusta. Oikean puoleinen kunnan metsä on vielä hoidettuna ja riittävillä puustopääomilla edelleen kasvatettavaa. Visa laittaisi sen aukoksi ja tamppaisi. </p></p>
<p>Luontainen kuusikko on usein pituuksiltaan ja etäisyyksiltään epätasaista, voi olla monikerroksellista ja voi olla mosaiikkia, jossa on avoimia kohtia, kuten tuossa ylemmässä kuvassa on. Relaskoopista on apua ja voi olla kepakosta, mutta tähdellistä kuitenkin on seurata kuutiosisältöä, että tuotetaan puuta optimi puustopääomilla. Se voi vaihdella, esim. 150-250 tai 200-300. Alle 150 ja kun mennään 100:n kahtapuolta, ollaan jo lakirajoilla ja vajaatuottoisen puolella. </p>
Metsuri motokuski, sinähän puhut kuin jatkuvasta kasvatuksesta. Samat puustopääomat ja metsänhoidon lainalaisuudet ne ovat jatkuvassa kasvatuksessakin. Mikä ero sillä on jos, yläharvennetaan tai tehdään harsintaa, jatketaan kiertoaikaa tai ollaan jatkamatta, uudistetaan avovaiheen kautta tai jatketaan kasvattamista. Ennen aikaan näitä kaikkia kyllä tehtiin, siemen-, suojus- ja verhopuustot olivat yleisiä metsän uudistamistapoja. Tällä hetkellä kun metsänhoito eriytetään ja luokitellaan erikseen, on eriyttämistä pidettävä omituisena ohjeena. Sen perusteella edellä mainitut luokitellaan uudistushakkuisiin ja jatkuva kasvatus eriytettynä kasvatushakkuisiin. Pitäisin luontaisen metsänhoidon luontaisena metsänhoitona, jos on tarpeen eritellä? Tuskin harsintajulkilausuman anti oli, että metsänhoito eriytetään tai että toteutetaan vain toista hoitomuotoa, jaksottaista metsänhoitoa.
Visa: Jatkuvan kasvatuksen menestyminen on myös metsän sulkeutumisesta kiinni, ei välttämättä sen avaamisessa. Valitettavasti nykyään jatkuva kasvatus ymmärretään liiallisena metsän avaamisena. Niistä kokemuksista kerrot 80 luvulta. Tuli myrskytuhot, tuli taudit, heinettyminen ja vesakoituminen. Sitä samaa, mitä valitetaan tänäkin päivänä. Hakataan liian avoimeksi ja liian pienillä puustopääomilla. Metsän peitossa on usein jk:kin salaisuus, kuusettuminen ensisijaisesti, mutta myös sekametsissä, sitä alkua luontokin hakee avovaiheen kautta. Vielä joskus 50-70 luvulla metsät olivat avoimia, ei ollut metsissä nykyisen kaltaista ”tamppaamista”. Voi verrata vähän kuin aikoinaan herkkupöytään, joka oli myyrille katettuna. Aukkoa aukon viereen, kyllä siitä myös pintakasvillisuus tykkää ja se oleellinen, puuntaimet jäävät uupumaan.