Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Aivan kuten, jos sukkessio ei liity metsänhoitoon, myös kliimaksi on tarpeeton. En tavoittele luonnon metsiä, riittää metsänhoidon luokitus. En kaipaa samoja puita samaan metsään, sillä metsänhoito on aina toiminut, ilman erilleen luokitusta.
Luontaista metsänhoitoa (sukkessio) voidaan toteuttaa tehostettunakin. Siemenpuualueet voidaan muokata mullokselle, kylvää ja vielä täydennysistuttaa. Mutta onko tarkoituksen mukaista ja onko jaksottaista vai jatkuvaa kasvatusta. Luetaan jaksottaiseen metsänhoitoon. On muuan vaihtoehto, poimintahakkuut ja pienaukot, jotka nekin usein kaipaavat muokkausta ja täydennysistutusta ja luetaan jatkuvaan kasvatukseen. Onhan tämä metsänhoito hupaisaa, samat puut jaetaan kahteen eri leiriin. Jaksottainen metsänhoito puolustaa paikkaansa, mutta osaa ne metsän puut kasvaa ilman tehokasta ohjaustakin. Ihanne tilanteessa ei tarvitse kuin pientä ohjausta.
Mehtäukko olet oikeassa, en tunne juurikaan eroa luontaisen ja keinollisen metsänhoidon välillä. Ovat aina sopineet samaan metsään.
Timppa jk metsä ei ole tasarakenteista, vaan on erirakenteista ja on luontaisesti uudistettuna/uudistuneena sekametsää. Isomman tuhon kohdatessa tai isompaan aukkoon uudistettuna, on erirakenteista ja on sekametsää. Ja ”mikä on pienialainen uudistuminen”. Olet asian ytimessä, ei voi olla metsälain ja mh. suositusten mukaista, uudistuuko vai eikö uudistu? Metsänhoito ei voi olla olettamusten varassa. Toimii tämäkin, mutta on kuitenkin syytä varmistua siitä, että kehityskelpoinen taimisto tai nuori metsä on valmiina. Tai varmistua ainakin siitä, että luontainen uudistuminen on mahdollista.
Myös luontainen metsän uusiutuminen, uudistaminen voi olla pienialaista.
Ei taida jk metsät ulottua kaupungin puistometsiin. Sopii tietenkin virkistysmetsäksi, miksei myös kaupunkilaismetsänomistajalle metsänhoidon mallimetsäksi. Jos olisi hoidettua talousmetsää, voisi olla jk metsää, mutta myös tampattavaa uudistettavaa talousmetsää.
Metsien biotyypit ovat väistämättä muuttumassa. Mitä se sitten tarkoittaa metsien hoidon ja metsien tuoton kannalta. Timpan kysymykseen: ”Voisitko Jovain esittää jonkun käytännön esimerkin väitteesi tueksi”. Asia on juuri niin kuin kirjoitat, metsät ovat aina uudistuneet sekametsiksi. Luontoa siihen tarvitaan ja luonnon tarjontaan voidaan myös vaikuttaa. Huonoa esimerkkiä ovat esim. metsänhoitoa rajoittavat sulut ja sekin, että kuvitellaan metsänhoidon toteutuvan vain keinollista metsänhoitoa, viljelytaloutta hyväksi käyttäen.
Edistysaskeleita voi olla monenlaisia, kuten esim. tukiehdoista pienaukkojen sulku poistuu. Se aukko voi olla isompikin ja kelpaa niitäkin katsella, jos on mitä katsella.
Kovin yksipuoliselta Visan kouluttautuminen vaikuttaa, vaihtoehdot on vähissä ja edistyminen on hidasta. Ei sitä ole Timpallakaan: ”Jatkuvan kasvatuksen metsässä uudistuu vain kuusi, jos sekään. Valopuut koivu ja mänty eivät uudistu. Sekametsän kasvatus on mahdotonta”. Metsänhoidolle on vain eduksi, että tutkimus sen osoittaa. Ei pidä herrojen olla myöskään siinä uskossa, että boreaalisissa havumetsissä metsän uudistaminen onnistuu vain keinollisen uudistamisen ja avovaiheen kautta.
Tuskin mahot vaihtoehdot riittävät avaamaan vastakkainasettelua. Olisiko riittänyt julkilausuman jälkeiset metsät, jos niitä olisi käsitelty uusiutuvina metsinä. Kovin kauan on kulunut aikaa, kun alan tutkimus hyllytettiin ja metsänhoito lakkautettiin. Ja kovin lyhyt on marginaali tällä hetkellä, se on alle kymmenen vuotta. Kelpaa katsella metsäviranomaisen avohakattavaksi määräämiä kuusikoita, joista olisi saanut muutaman tuhatlappusen ja uudistamiskulut päälle. Hyvässä kasvussa olevia ja sekametsiä, odottamassa seuraavia käsittelyjä.