Käsiteltävä aihe on tärkein ja tila on se mitä annetaan. Kieltämättä kielteistä on ollut, niin ovat aiheetkin ja paljon toisarvoista kirjoittelua, mutta tuskin mitään lopullista on kerrottu. Eiköhän metsänhoito ole kestoaihe ja siitä keskustelu muodossa tai toisessa tule jatkumaan.  Hyvää itsenäisyyspäivää!

Raivaukset ovat olennainen osa myös peitteistä metsänhoitoa. Ajankohta on korjuun jälkeen ja poikkeaa jaksottaisen ennakkoraivauksesta. Poikkeaa myös hoitomuotojen puuston välisestä erilaisesta tilajärjestyksestä. Peitteisessä metsänhoidossa ennakkoraivaus ei yleensä ole tarpeellinen.

Tuskin on tarpeen kehuskella jaksottaisen parhailla tuloksilla. Se paremmin kuin peitteisen vastaavilla tuloksilla. Valtakunnan tasolla mennään jo tuplaten alemmalla tasolla ja peitteisessä senkin alle. Tilanne on sekava ja ehkä päivittämiseen on tarvetta. Voi olla , että peitteisen metsänhoidon osalta on tehty vääränlaista tilannearviota. Veikkaisin, että lisää vertailevaa tutkimusta tarvitaan, jos entiset eivät riitä. Ja nimen omaan luontaisen kiertoon soveltuvista metsistä. Eli peitteiseen metsänhoitoon soveltuvista metsistä.

Sopimusurakoitsijat ja kumppanit asettavat sulkua keskusteluun, se on poikkeuksellista ja aiheet vastenmielisiä heille. Ennakkoraivaukset sopisivat paljon paremmin ja isännyys korjuun ja hoidon markkinoilla   meittin metsässä.

Eihän keskenkasvuista puuta lasketa kassaan, mutta vaihtoehtoisen jk lasketaan. Joskus 70 luvulla rauhoitetut metsät tuottavat vielä tänäkin päivänä, ovat uusiutuneet ja tuotto jatkuu edelleen. Jotain on tehty oikein ja oliko kysymys suuremmasta riskistä, kun väitetään, ”että uudistaminen on epävarmempaa luontaisessa uudistamisessa ja jk:ssa”. Tuskin näin voidaan määritellä, ollaan kuitenkin aika paljon äärellä, sillä luontainen vaihtoehto katsotaan onnistuvan ja on suhteellisen riskitöntä, siellä missä edellytykset ovat olemassa. Mutta jos jk:ta käytetään yleismenetelmänä ja tavoitellaan suunnilleen kaikkialle, ilman tarkempaa määrittelyä, epäonnistumisen riskit ovat olemassa.