Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Metsuri motokuskin kirjoituksessa on paljon perää. Jos puhutaan kuusen kierrätyksestä, noinhan se menee, kuusi varjopuuna ehtii myöhemminkin. Valopuilla tekee tiukempaa ja eihän aloituksessa aukossa välttämättä kiertoa kuusella tarvitse aloittaa.
On tullut paljon uudistettua vanhoja metsiä ja kaikki ovat olleet vanhoja kuusikoita. Ja yhtään aukkoa ei ole tullut uudistettua kuuselle, vaan männylle ja lehtipuulle, kuusta satunnaisesti. Kuusi on ollut vanhoissakin metsissä valtapuustona. Tuskin kuitenkaan sen aikaisissa metsissä viljeltynä, vaan kierrätettynä. Tyyli on muuttunut tähän päivään, nyt tehdään valtaosa aukkojen uudistamisesta kuuselle. Siihen auttaa kuusen viljelyn helppous, mätästys ja hyvä onnistuminen. Myös hirviongelma on pitkään valunut kuusen hyväksi. Viimeistään kirjanpainaja jättää nyt luokalle ja ilmastonmuutos, sillä on vaikutuksensa.
Toivottavasti narratiivista käy tämäkin. Voi olla, että kannattaako syyllisiä etsiä. Jättääkö oma kehu puutteen puolella tai tuottaako järjestemä huonoa tulosta, jos on huono järjestelmä. Voi olla niinkin, että metsänhoidossa on saavutettu pohjanoteeraus. Hatelikot kelpaavat metsäksi ja pian samaan huutoon avohakattavaksi. Valitettavasti vapaaehtoisuus ja vaatimustason lasku vievät samaan suuntaan.
Mitähän mehtäukko kuvittelee saavuttavansa, puolustaa narratiivia, joka on muutospaneiden alla. Siitä on monestakin tuutista kerrottu.
”Niin menivät metsien rauhoituikset omista syistään”, mutta mehtäukon olisi syytä muistaa, että sieltä alkoi myös vuosikymmeniä jatkunut jatkuvan kasvatuksen sulku ja PEFC sertifikaattiin vaikuttanut ajanjakso, jossa kerrotaan jatkuvan kasvatuksen osuudeksi vain noin 3%. Se on erittäin valitettavaa metsänhoidon kannalta.
Tämän hetkisessä tilanteessa riittää kyllä vatvomista metsänhoidossakin. Yhtiöt sen paremmin kuin Mhy:n korjuupalvelu eivät lupaa urakoitsijaa metsänomistajan hakkuille. Urakoitsijat on hommattava itse ja jo siinä mielessä yhtiöt valvovat tiukasti korjuun ja metsänhoidon vaatimustasoaan. Vaatimustasosta voidaan poiketa.
Mehtäukko: Siitäköhän oli aikoinaan kysymys, kun metsänomistajat eivät suostuneet avohakkuisiin, vaan olisivat jatkaneet metsän kasvatusta. Haastettiin käräjille ja metsä rauhoitettiin. Kysymys oli hoitohakkuista ja lievistä sellaisista, siihen nähden mitä tällä hetkellä sallitaan. Mennään jopa lakirajoille ilman kehittyvän tai valmiina olevan taimiston tai nuoren metsän vaatimusta. Mistä johtuu kun näistä hoidon malleista päätetään. Olisi kohtuullista mainita myös koneurakoitsijat, joilla on, sanoisinko rajoittamaton vaatimustasonsa toteutettavaan metsänhoitoon.
Mehtäukko näyttää tekevän hyvää tulosta ”vanhan liiton” puilla, vaikka sitä kovin moittiikin. Siitä ei kuitenkaan kannata olle huolissaan, sillä tavan metsänomistaja voi tehdä tulosta molemmilla ja kasvussa ei huomaa eroa. Pääsee toden-näköisesti edelle uuden liiton puilla, kun jatkaa kiertoaikaa. Sillä avohakkuuta ei kannata tehdä, se ei tuota mitään ja kasvu päättyy siihen. Myös viljely aiheuttaa kuluja, kun sitäkään ei kannata huonoa tehdä ja sekin voi epäonnistua. Tulee tuhot ja taudit ja voihan se hyväkin taimikko mennä pilalle hoidon puutteessa.
Tarkoitin tamppaajien vuosikymmenellä 2014 alkavaa ajanjaksoa ja väitän myös jaksottaisen metsänhoidon olevan oikeassa, jos ja kun ovat metsistään huolehtineet. Sitä ei voi sanoa lain sallimissa rajoissa rajoittamattomista avohakkuista tällä hetkellä ja nuorien metsien hoidosta. Kohtalokasta oli aikoinaan alan tutkimuksen ja käytännön metsänhoidon lakkauttaminen. Nyt yritetään käynnistellä uudestaan ja eihän siitä oikein mitään tule. Vanhat opit eivät enää kelpaa ja ei uusimmat tutkimuksetkaan. Ei taida mehtäukollakaan montaa vanhan liiton puuta olla pystyssä, uusista puhumattakaan?
Mehtäukon näkemys on yksipuolinen ja sitä hän jaksaa toistaa. Valtakunnan metsien tila on paljon heikompi, mitä väitetään ja sen tämäkin keskustelu on osoittanut. Ei auta mehtäukon ja muutaman muun todistelu, vaikka oikeassa ovatkin. Ei voida yleistää, kun Suomen metsien tila on aivan muuta ja pahenee koko ajan. Sitä se vapaus teettää – karrikoiden. Suomen metsät ovat kymmenessä vuodessa tulossa putsatuiksi ja ovat hoidon puutteessa pusikoitumassa. Tätä vuosikymmenta voidaan pitää tamppaajien vuosikymmenenä, joka ei voi olla näkymättä valtakunnan metsien inventoinnin tuloksessa.