Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
<p>Ei voi olla puuttumatta tuohon Timpan vedätykseen. Timppa on siinä onnellisessa asemassa, että on voinut myötävaikuttaa monien metsäalan ammattilaisten työllistymiseen ja onhan hän sen hyvällä metsänhoidollaan osoittanut. Mutta sekään kun ei riitä. Suomen metsät ovat paljon huonommassa hoidon tilassa. Tuskin monomuotoisuudenkaan kannalta, hyvä metsänhoito edistää myös monimuotoisuutta. Metsät kärsivät hoidon puutteesta, kuten mittavista hoitorästeistä ja voi olla lepsusta kysymyksen asettelusta. Tuskin kuitenkaan suojelun lisäämisellä voidaan korvata sitä, mitä metsänhoidossa menetetään. </p>
Tarkoitan, ettei keskenkasvuisia metsiä hakattaisi aukeaksi, se on tukkisaannon kannalta turmiollista.
Herkällä korvalla tätäkin palstaa seurataan, tuskin kannattaa lähteä punostelemaan. Lukija on sittenkin se taho joka päättää ja toisaalla on ne pöydät, jossa päätökset tehdään.
Määrämittaharsinnat koettiin tumiollisena. Toisaalta harsinnassa mentiin vielä pidemmälle. Läpimittaluokat poistettiin kokonaan.
Riittää kun lukee aloituksen ja etusivun, mitään ei mennytkään pieleen?
Tehotuotannossa suomen metsät ovat aina olleet. Keitettiin tervaksi, kaskettiin ja loput määrämittaan, mitä vielä otettavissa oli. Kovin on lyhyt tuo ihmisen muisti. Tällä hetkellä putsataan jälleen, ei riitä metsien tuotoksi, ei hiilinieluiksi.
Kaiketi luonnostaan harsuuntuneet ojitetut suot voidaan inventoida, ellei sitä ole jo tehtykin. Näkyvät ilmakuvista ja voidaan maastokäynnillä varmistaa. Näitä tallaisia luonnostaan ennallistuneita harsuuntuneita soita on ainakin keskisessä suomessa runsaasti. Tuskin kannattaa tuottokunnossa olevia soita, joissa ojitus vielä toimii, lähteä ennallistamaan. Aina ojitus voidaan laittaa kuntoon, saadaan metsänkasvulle lisää pinta-alaa ja hiilinieluja lisättyä. Tähän metsänhoidon ja hiilinielun taantumaan voi olla monenlaisia syitä. Esim. metsälaista ja mh. suosituksista, puustopääomia lisäämällä, ns.”vapaalla kasvatuksella” on vedätetty päinvastaiseen suuntaa. On eräänlaista metsäkatoa sekin.
Tuo Kurjen 1.0 m3/ha/v vaikuttaa jopa turhan vaatimattomalle. Näitä tällaisia luonnon ennallistamia ojitettuja rämeikköjä on ainakin keski-suomessa runsaasti ja riittänevät soiden ennallistamistarpeeseen. Jos katsoo puuston kasvua tuon ojien umpeen kasvamisen ajalta. Uutta tuottavaa puuta ei ole ja vanhan puuston kasvu, riittääkö edes lähtötilanteen kasvuun. Eri asia on, jos toteutetaan riittävän tehokas ja toimiva ojitus, miten suhtautuu sitten ennallistamistavotteisiin ja hiileen.
Siellä jossain, missä kulkee se raja, missä luonto ennallistaa itsensä, kuten ojitetut rämeet. Ja missä ajassa, voisiko olla esim. 50-70 vuotta. Luonnon ennallistamat rämeet näkyvät kyllä hyvin tämän hetken ilmakuvista. Kuvissa puusto on harsuuntunut ja maastossa ojat ovat kasvaneen umpeen ja suotyypin voidaan katsoa palautuneen tai olevan palautumassa alkuperäiseen tilaansa. Niin myös tämän hetken marjapaikkoina, suomarjat lakka ja karpalo ovat palanneet ja löytyvät näiltä harsuuntuneilta alueilta. Mikä sitten voisi olla luonnon ennallistamiselle asetettava raja. Luonto näyttää huolehtivan myös metsän kasvulla olevista rämeistä ja virtaavista korvista, niissä ojikot kestävät paremmin auki. Voi jossain olla se rajakohta metsän kasvussa (myös hiili), kannattaako ainakaan keinolliseen ennallistamiseen mennä, siihen saatiin joustoja ja alkuunsa arvioituihin kustannuksiin.
En tunne ostopalstojen historiaa ja onhan kerrottu hoidon kuvaus hieman ontuva, mutta periaate kuusen kierrätykselle on oikein. Jos kuusen valta-asemaa halutaan rajoittaa, luonto tekee sen avovaiheen kautta ja antaa tilaa valopuille. Niin se menee muussakin metsänhoidossa ja vaikea se on peitteisessä metsänhoidossakaan (jatkuva kasvatus) muuten toteuttaa. Valopuiden ja avovaiheen kautta se on mentävä. Pohjoisessa on erilaiset olosuhteet ja parempi valoilmasto.