Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Olen aina toiminut metsänhoidon rajapinnassa ja siitä on hyvät kokemukset. Aikoinaan 80 luvun lopulla tehty jk sulku (eriyttäminen) oli metsänhoidon kannalta huono päätös. Tällä hetkellä uudessa metsälaissa, muodollisesta hyväksymisestä huolimatta, eriyttäminen jatkuu. Vaihtoehto olisi ollut metsänhoidon vapauttaminen.
Auttaisiko tuo, jos pinta-alaa lisättäisiin, esim 10 ha tai 100 ha, jos hehtaarin alalle ei sovi kaikki metsänhoidon tavat. Ja olikohan sillä väliä toteutetaanko jaksottaista vai luontaista metsänhoitoa. Tai oliko kysymys luontaisesti uudistettavasta tai keinollisesti uudistettavasta metsästä. Olikohan silläkään väliä, pidetäänkö lähtökohtana keinollista vai luontaista uudistamista. Onhan näiden sovittava samaan metsään ja annettava mahdollisuus tehdä sitä, mikä kulloinkin on ajankohtaista. Jättäisin nykyisen metsänhoidon luokituksen pois, sillä se johtaa metsänhoidon eriyttämiseen ja kannustinjärjestelmänä verotus olisi nykyistä kannustinjärjestelmää tasapuolisempi ja kustannuksiltaan halvempi.
A.J. metsänhoidon riskeistä, myös metsänhoidon eriyttäminen voi olla sellainen vaihtoehto. Kannattaako metsänhoitoa eriyttää, sillä esim. suojuspuuhakkuu luokitellaan jaksottaiseen metsänhoitoon kuuluvaksi. Ennen jk sulkua metsänhoitoa ei eriytetty, metsiä hoidettiin kokonaisvaltaisesti eriyttämättä ja väittäisin, hyvällä menestyksellä. Sitä toivoisi tälläkin hetkellä. Nyt luvattuna aikana, kun metsänhoito on ohjattu jaksottaiseksi metsänhoidoksi. Sitä lisää uusiutumattomana käytännössä uuden lain jk vaihtoehto. Lisää entisestään avohakkuisiin perustuvaa jaksottaista metsänhoitoa. Sovelletaan myös muuhun metsänhoitoon, kuten metsien hakkuuta harvoiksi lakirajoille, olemme saattaneet huomata. Vaihtoehto metsien hävittämiselle voisi olla kokonaisvaltainen metsänhoito, ilman metsänhoidon eriyttämistä.
Visa olet kertonut omista kokemuksistasi. 60-70 luvulla leimuuporukoissa suojuspuuhakkuita tehtiin paljon ja olen pitänyt niitä toimivina, jos uudistumisen edellytykset ovat kunnossa. Aina on riskinsä, mutta kannattaako niistä väitellä? Logistiikka voi olla yksi.
Kovin levottomaksi menee, mutta uutta peitteistä metsää tulee tälläkin hetkellä. Uusiutuvaa ja hyvässä kasvukunnossa olevaa kerroksellista metsää. Nämäkin metsät ovat viranomaisen avohakattavaksi ja viljeltäväksi tuomitsemia metsiä? Parhaassa tuottokunnossa olevia uusiutuvia metsiä, jotka erirakenteisina ja kerroksellisina metsinä tuottavat hyvin ja uudistuvat, kun uudistumisen edellytykset ovat kunnossa. Ennen aikaan käytettiin paljon metsänhoidossa ja uudistamiseen, siemen, suojus ja verhopuustoja. Ohje on hyvä ja löyttyy tälläkin hetkellä kuukkelista, kuten kuusen väljennys/suojuspuuhakkuu, jolla tähdätään kuusen luontaiseen uudistamiseen.
Tuskin on tarpeen tehdä laskelmia 300 m3 pystymetsään 80 m3 jäävälle puustolle ja vielä niistää puunhinnasta ja korjuun kustannuksista.
Hintoja ei ainakaan kannata polkea, sillä jk metsistä maksetut hinnat eivät ole alempia. Aika huonosti tähän sopii myöskään pienet PPA arvot, jotka ymmärretään jollain tavalla väärin, sillä vajaapuustoiset metsät eivät tuota ja tasarakenteisena jk metsä ei toimi. Ei toimi myöskään jk ”moodit”. ”Välillä ollaan kasvatusmoodissa ja välillä uudistusmoodissa”. Ei sovi ainakaan jk metsään, sillä jk metsiä hoidetaan samassa moodissa. Erirakenteisina ja kerroksellisina metsinä jk antaa enemmän tilaa puustopääomille.
Olet tainnut kokea valaistuksen.
Ei ollut jk tai monikerrosmetsää ja ei ollut sitä myöskään käsittelyn jälkeen. Mehtäukko saa pokkuroida jk metsistä ihan omien mieltymystensä mukaan. Sitä ei sovi kieltämimen, jos kohteessa tavoiteltiin poimintahakkuuta (harsinta) lain sallimissa rajoissa. Pieleen meni.
<p>Puuki, mitä hyötyä pienestä PPA:sta on, jos hoito johtaa tuottamattomaan, uusiutumattomaan metsään. Kannattaako myöskään verrata ensiharvennuksen puustopääomaan. Jk metsässä se on esim. 200m3 ja poistuma päälle. </p>