Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Mitä muuta Suomessa on harrastettu kuin jatkuvaa kasvatusta. Kyllä jo 50 luvulla tehtiin aukkoja ja hoidettiin taimikoita, mutta periaate aukkojen tekemiselle oli erilainen. Luontaisesti uusiutumattomat ja edelleen kasvattamiseen sopimattomat metsät avattiin ja viljeltiin. Ei toteutettu avohakkuukulttuuria siihen aikaan, lähellekään siinä mitassa, mitä tällä hetkellä tehdään. Siihen aikaan edelleen kasvatettavia metsiä on edelleen kasvatettavina ja tuottavat hyvin.
Ne jotka ovat olleet mukana 50-70 luvulla, tietävät minkälaista ns. peitteinen metsänhoito siihen aikaan oli. Ei ollut määrämittaan harsintaa, se kiellettiin julkilausumassa. Ei ollut myöskään nykyisten suositusten mukaista metsänhoitoa. Oli kokonaisvaltaista metsänhoitoa, jossa nykyisiä erillään pidettäviä hoitomuotoja ei luokiteltu erikseen. Eriyttäminen alkoi vasta sen jälkeen, joskus 80 luvulla, jk sulkuun johtaneista tapahtumista. Peitteinen metsänhoito on hyvinkin ollut 40-50 vuoden takamatkalla, joten ei niitä tuloksia käytännön metsänhoidosta heti ole saatavissa.
Kuusi on poikkeus varjopuuna, se uudistuu peitteisen metsän alle, mutta se, että ovat valopuita (haapa,koivu, mänty), ei tee niitä uudistuviksi peitteisen metsän alle. Tarvitsevat hyvän valoilmaston, kuten siemenpuuhakkuut ja uudistaminen avovaiheen kautta.
Ei voi välttää, mutta myös valopuiden taimettumista peitteiseen metsään on pidettävä puutteellisena. Riittääkö nykyisessä mitassa ns. poimintahakkuu ja pienaukot valopuiden taimettumiselle, on pidettävä kyseenalaisena. Jos metsän edelleen kasvatus ja metsän uusiutuminen jostain syystä hiipuu, on mentävä avovaiheen kautta ja siinä, jos tavoitellaan peitteistä metsän kasvatusta, valopuut ovat eturintamassa.
<p>Jos hirvi nälkiintyy metsänhoidolla, mikä sen parempi vaihtoehto on. Ei peitteisessä metsässä ole hirville laidunnettavaa ja raivaajalle raivattavaa. Taimistoille hakeutuvat ja vaikeasti ovat sieltä torjuttavissa. Onnistuu sekin (triko/aitaus ym), mutta myös raivaamalla kaikki lehtipuu pois. Ei hirvikään niin tyhmä otus ole, kävelee ohi, mutta onhan se raivaus haitta erirakenteisten ja kerroksellisten metsien hoidon osalta. Kannattaisi mehtäukonkin säilyttää sitä raivuria tallin seinällä tai orsilla, ettei ole pahanteossa joka paikassa. </p>
Puurot kelpaavat aina kaksijalkaisillekin. Onhan tämä mielenkiintoinen kysymys, ettei hirvet menesty peitteisessä metsässä ja tekevät ”invaasion” avoimille alueille. Myyristä ei ollut hyötykäyttöön, mutta hirvet tuntuvat kelpaavan. Siitä on vaan se huomo puoli, että joutuu lihottamaan parhailla katteilla.
<p>Jos metsän avaaminen koetaan myönteisenä riistalle, on se sitä myös hirvelle ja muille sorkkaeläimille. Näin ei ollut aikoinaan, kun metsät olivat peitteisiä. Hirvi laiduntaa aukealla, jossa pintakasvillisuus, valitettavasti myös puuntaimet, tarjoavat runsaan ravintokatteen. Esim. juhannuskesällä koivun taimistot tuntuvat olevan haluttuja ja kysymys on menetetystä koivun taimistosta, jos hirvet pääsevät sen laiduntamaan. Ennen aikaan näitä ongelmia ei ollut, kun metsät olivat peitteisiä. Peitteisessä metsässä tuhot ovat huomattavasti vähäisemmät tälläkin hetkellä. On verrattavissa ”myyräinvaasioon” joskus vuosituhannen vaihteessa, kun veroleimikot (avohakkuut) saavuttivat huippunsa. </p>
Tiedä onko järkeä, mutta nuorena pittää ja virkeänä. Hyvät oli saannot uudistettavaksi määrätyistä metsistä ja tukkisaannolla jatkuu vielä pitkälle tulevaisuuteen. Tuli tuossa katseltua joskus 60 luvulla leimattuja metsiä, eivät ole muuttuneet miksikään. Sylen täyteistä kuusikkoa ovat edelleen, tiedä moneenko kertaan harvennennettuja. Oli se ”roikinaa” aikoinaan, kun niitä kirveellä leimattiin, kuului koko kylän alueelle. Sanottiin, että panee rahan äänellä ja sitä tarkoittaa vielä tälläkin hetkellä. Ei kannata laittaa katkolle, hyvässä kasvu ja tuottokunnossa olevia metsiä.
<p>Olen uudistanut kaikki vanhat kuusikot avon kautta ja sekasiemenellä kylväen. Syystä että, esim. kuusen suojuspuuhakkuu ei toimi. On tällä hetkellä vähän käytetty ja ei sovellu nykyiseen avoimeen ja huonosti tuulelta suojattuihin harvoihin metsiin. Sekakylvön tuloksena on muodostunut erirakenteinen kerroksellinen metsä. On jk metsää ja on myös tukikelpoista. Uudempi metsämies-sukupolvi pitää tällaista metsän käsittelyä harhaoppina. Heidät on sisään ajettu tähän nykyiseen malliin ja on opetettu tasaamaan. Kaikki lehtipuut on raivattava pois, on tukikelpoista sekin ja siitäkin maksetaan. </p>
Metsuri motokuski tarkoittaa ilmeisesti jk kasvatuksella jaksottaisen luontaisia vaihtoehtoja, niitä ei luokitella jatkuvaan kasvatukseen. Olisi mielenkiintoista selvittää 70 luvun rauhoitukseen päätyneitä harsintoja, olivatko puustopääomiltaan lähellekään nykyisen lain sallimia 10 m2/ha ja alle puustopääomia. Voi olla, että tällä hetkellä voidaan puhua jk metsien raiskaamisesta, ovat usein vajaatuottoisia ja uusiutumattomia.