Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Ovat luokituksessa jaksottaista metsänhoitoa, eikö kelpaa selvitellä omia sotkujanne?
Mm. Kyllä ne perustelut olivat ihan omianne, jäädä odottelemaan etelän varjopuita. Vaikeaa näyttää olevan hyväksyä teidän omia suosituksianna, taimettumisen ongelmasta.
Mitä sitten, jos valoilmasto ei riitä, on jäätävä odottelemaan etelän lauhkean vyöhykkeen varjopuita.
Tuskin kuitenkaan ympäristön tila on ostettavissa tai ettei taimien alkuperää ja menestymistä ole tutkittu. Enintään 100 km siirto etelään/pohjoiseen sallitaan.
Valoilmasto Keski Euroopassa, verrattuna tänne Pohjolaan on erilainen, siinä ei ole mitään kummallista. Metsänhoidon osalta tuppaa menemään niin; mitä suppeampaa hoidon mallia tarjoillaan, sitä enemmän suojellaan ja kiinnitetään huomiota ympäristön tilaan.
Hoitomuotoja voi yhdistellä ja on yhdisteltykin, ei vaan toimi sen mukaan. Toimitaan sen mukaan mitä lain ja hoidon ohjeissa suositellaan. Tiedä sitten jk:n osalta, on aika kaukaa haettu, yöttömässä yössä jk on aina toiminut.
Näin juuri Metsuri motokuski: ”Valuviasta” on ollut kysymys. Tästä avautuu aivan uudet maailmat metsänhoitoon. Ainakaan ei voida palata aikaan ennen ”sotia”, tarkoitan sulkua. Aikansa ottaa ennen kuin metsänhoito normalisoituu. Ehkä lähimpänä tässä on Perko, on aukomassa portteja ja väitän, ihan riippumatta siitä, toteutuuko metsänhoito hajautettuna tai voidaanko hoitomuotoja yhdistää?
Ovat epävarmoja, mutta eiköhän tilastojenkin mukaan metsistä suurin osa ole luontaisesti syntyneitä. Tuskin on tarkoituskaan kaikkia metsiä viljellä ja eiköhän tuo suhde tule säilymään jatkossakin. Paremminkin ympäristön paineessa luontaisia vaihtoehtoja tullaan vahvistamaan.
Jk metsä taimettuu ja uudistuu, siitä on keskusteltu ja tavoista on kerrottu. Valitettavasti taimettomuus ja uudistumisen ongelma, odottelu kuuluvat jaksottaiseen metsänhoitoon ja luokitellaan sinne kuuluvaksi (ks metsänkäyttöilmoitus). Ovat jaksottaista metsänhoitoa ja siihen ryhmään olisin viemässä myös poimintahakkuut ja pienaukot uusiutumattomina, silloin kun ne alat joudutaan viljelemään. Ei taida kovin suurta eroa olla sp ja kaistalehakkuisiin, paremminkin voisi pohtia sitä, miten taimettumisen ongelmasta pääsee eroon.
Jos tuo Visan hyvä tulos puolitettaisiin, joka on lähempänä keskimääräistä tulosta. Ei ole vaikeutta jatkuvan kasvatuksen opeilla päästä samaan ja tulos voidaan tuplatakin. Vaikeus voi olla miten päästä tasarakenteisesta metsästä eteenpäin. Eihän se tasarakenteisesta metsästä harsittu jk metsä ole vielä vakiintunut ja tuottava jk metsä. On tuhoille altis ja sopeumatonkin jk metsäksi. Vatii siirtymäaikansa ja kun näitä jk metsiä ei ole olemassa. Perko on täysin oikeassa jatkuvan kasvatuksen metsissään, käyttäessään luontaisen uusiutumisen ja kasvun elementit hyväkseen. Ei ole uhraamassa niitä jaksottaisen hoitomuodon (avohakkuut) hyväksi. Kysymys on jatkuvasta kasvatuksesta ja kun hoitomuodot ovat joka tapauksessa vastakkaisia. Jos voi luonnehtia, jaksottainen metsänhoito on luonnonvaroja tuhlaava ja jatkuva kasvatus on luonnonvaroja säästävä hoitomuoto. Siitäkin huolimatta, hoidetuissa metsissä molemmissa voidaan päästä samaan lopputulokseen.