Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Alvit ovat edelleen kohdillaan ja kaikki metsät eivät ole luontaisesti uudistuvia ja eihän metsänhoito kiellä käyttämästä apukeinoja. Ennen käytettiin jopa risukarheja. Tuskin on kuitenkaan syy väittää, ettei jk metsänhoito toimi ja tuota tulosta. Se kyllä toimii, mutta edellyttää myös toimia sen hyväksi. Jaksottaisessa raivataan altapäin ja peitteisessä säästetään. Eihän altapäin raivaaminen palvele jk metsänhoitoa, ei sekään, jos tarjotaan kehityskelvotonta ainesta jatkoon. Ennen aikaan tätä ongelmaa ei ollut, olivat enimmäkseen jk metsiä, joissa elementit olivat kohdillaan ja kasvatusta voitiin jatkaa. Ero oli nykyisiin metsiin verrattuna, oli säästettävät taimistot ja nuorta metsää, joita nykyisissä alta päin hoidetuissa metsissä ei ole. Niinpä nykyisin suositellaan avaamaan jk metsää jopa pystymetsään…
Tiedä mistä keskustelusta tuossa on kysymys, jaksottaisesta metsänhoidosta siinä kerrotaan, mutta hyvin vähän yhtymäkohtia peitteiseen metsänhoitoon on. Korkeintaan väitetyistä hintaeroista ja hoidon kustannusten kattamisesta siinä kerrotaan. En tuota kiistä, mutta tuskin näillä on tekemistä jk metsänhoidon kanssa. Ei taida Timpalla sen paremmin kuin monella muullakaan olla jk metsiä, joihin voisi verrata. Hyvin vähän niitä on tämän hetken metsissä muutenkaan, mutta siihen aikaan kun niitä vielä oli, ei jäänyt epäselväksi, minkälaista metsänhoitoa peitteinen metsänhoito oli. Ja mitä tulee tuohon kustannusten kattamiseen, siihen aikaan meni päin vastoin. Hyvin vähän tuli uudistamisen kustannuksia ja niin väitän, tulivat metsien hoidolla katetuiksi. Tarpeeton avohakkuu, avohakkuun välttämisellä säästää aikaa jopa vuosikymmeniä ja hoidetussa moodissa jk metsät kasvavat siinä kuin jaksottaisen metsät.
Timppa, puiden arvo kasvaa sen 70 % prosenttia, vaikka puita olisi enemmän. Timppa, on olemassa myös toisenlaista metsänhoitoa. Kerrot ettei sinulla ole jk metsiä, niitä kuitenkin tarvittaisiin, jotta voisit perustella Luken Lapinjärven metsillä. Metsäsi ovat julkilausuman jälkeisiä pilalle harsittuja (ilmeiseti määrämittaan harsittuja) metsiä, joita hyvin hoitaen olet päässyt hyvään lopputulokseen. Sillä ei kuitenkaan ole tekemistä jk metsänhoidon kanssa ja metsäsi eivät siinä mielessä ole rinnastettavia jk metsään. Sen sijaan Pukkalan tutkimustoiminta ja kokemus omista metsistään kertoo toista. Kertoo metsänhoidosta ajalta ennen jk sulkua, jolloin jk metsänhoito oli vielä voimissaan ja tehtiin tulosta. On myös läpileikkaus sen ajan metsänhoidosta, jossa kaikki luontaisen metsänhoidon elementit olivat käytössä. Samoin kuin keinollisen metsänhoidon elementit, kuten meraohjelmat jne. Siihen aikaan ei kuitenkaan käyty rajankäyntiä, tehdäänkö aukkoa vai eikö tehdä. Se ei ollut kynnyskysymys siihen aikaan, vaan perusteltiin metsänhoidollisilla syillä. Ilmeisesti Pukkala ei ole tehnyt tätä rajausta, avohakkuuttoman metsänhoidon puolesta, vaan perustelee metsänhoidollisilla syillä.
Näin se on kuin Tolopainen kertoo, vähemmistö on hallinnut enemmistöä vuosikymmenet ja Ay-liike vasemmiston tuella pitkään. Instituutio instituutiossa ja jäljet näkyvät yhteiskunnassa, pääomat on syöty. Toivottavasti purku onnistuu tällä kertaa ja tasapaino taloudessa on se, jota kannattaa tavoitella.
Huonosti tavan metsänomistajat hyötyvät teollisuuden synergiaeduista. Hoitavat metsiään entiseen tapaan ja myyvät markkinahintaista puuta. Mikä sitten on se markkinahintainen puu, teollisuus pitää sitä kalliina ja pyrkii vaikuttamaan puunhankintaan ja metsien hoitoon. Tiedä sitten puolittuuko hinta, jos ostaa bulkkia ja ”jalostaa”, tai jos ostaa metsää ja saa puut ”ilmaiseksi”, jäähän vielä metsä taseeseen. SE ja UPM eivät ole poikkeus, tämän tyyppistä suunnittelua tehdään ja keskittäminen on yleistä. Sitä helpottaa lain suositus ”nolladoleranssista”. Toinen asia on, jos aletaan suitsimaan, missä määrin aavistushakkuut lisääntyvät.
Savolaisuuden kyllä kestää, sehän on suorastaan etuoikeus, mutta yhtä kaikki, (poistan tuosta asiatonta tekstiä klo 20:43). Vastakkainasettelusta on kysymys ja valitettavasti agenda (raati) kuittaa asiakysymykset henkilökohtaisilla ja henkilöön menevillä kuittauksilla, jopa puujalkaan kohdistuvina epäasiallisina viittausina. Toisaalta onhan siihen aihetta, puujalkaan kohdistuu valtavat synergiapaineet, mutta jos puujalkaa suhteutetaan esim. yhteiskunnan alijäämään, on peli aika tavalla menetetty. Puujalka ei riitä kattamaan yhteiskunnan velkaa ja tarkoittaa laskennallisesti 65 euroa velkaa, jokaista puujalan (metsien puustopääoma) kuutiometriä kohden (65/2.5/162.5).
Riittää velanmaksusta mehtäukollekin, se on 65 € jokaista puujalan kuutiometriä kohden.
Ei ole hyväntekeväisyyttä, mutta on tämä myös tulonjakokysymys, joka yhteiskunnassa on vialla laajemminkin. Kysymys on tulonsiirroista, jotka ovat merkittäviä, ei muuten valtavista synergiaeduista keskusteltaisi. Puujalka ei enää riitä lähellekään kattamaan alijäämiä ja vaikea sieltä on enempää irrotella. Mutta voihan sitä elätellä hurskaita toiveita, jotain muuta pitäisi löytyä.
Niin tekisin, ostaisin ja tulouttaisin yhtiölle ja yhteistyökumppaneille. Metsänomistajat jättäisin ilman, näin toimivat myös metsäyhtiöt. Mutta olisitko sinä valmis, hoitaisit ne riiston kohteeksi joutuneet metsät ja laskuttaisit niistä metsänomistajaa. Tai laatisit älyttömiä hoidon suunnitelmia ja laskuttaisit niistäkin metsänomistajaa.
Tulonjaosta on kysymys ja puujalasta, tällä hetkellä myös metsänhoidosta. Ei tunnu kelpaavan muut kuin hoidetut metsät. Hoitamattomat miljoona hehtaaria tarjoillaan jk metsiksi, niin myös jk korvet, jk naverot ja jk suunnitelmat metsäalueiksi. Jk metsät voidaan toteuttaa ihan normaalin metsänhoidon puitteissa, tuskin siihen tarvitaan mitään normaalista poikkeavia suunnitelmia. Aitoja jk metsiä on ollut, omiakin ja niitä löytyy metsäluonnosta, niin myös jk metsiksi soveltuvia metsiä metsäympäristöstä.