Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Kannattaa verkostoitua, kannattaa myös katsoa kenen kanssa verkostoituu. Ainakaan vastustajien (keskustelussa aidanseipäiden) kanssa ei kannata verkostoitua. Törmää hyvin pian kuningas ajatukseen kansanvallasta ja feodaaliseen vaatimukseen saavutetuista ja vielä saavuttamatta olevista eduista. Ja niitähän riittää talonpojan maksettavaksi. Maataloudessa mennään jo äärimmäisillä rajoilla, sinnitellään tukien varassa, kun varsinainen tuotto on syöty jo moneen kertaan ahneuksissaan. Niin se on metsätaloudessakin. Vaatimus saavutetuista eduista rasittaa, niitä riittää metsätaloudessakin, kuten tämäkin. Metsänomistajat maksavat esim. korjuun kustannusten vähennysoikeuden piilotukena teollisuudelle.
Onhan sillä Timppa sosialisoinnillakin eronsa, ulkolaiset toimijat kyllä leivän maksaa, mutta metsätalouden kulut, ne kyllä menevät metsänomistajien maksettavaksi. Tuet eivät sitä korvaa.
Jovain tukee Laura Vaaran mallia ja kannattaa nykymuotoisen pystykaupan ja metsäosastojen lakkauttamista. Kannatan puukaupan ja korjuun harmonisointia niin, että metsänomistajat voidaan hyväksyä täysivaltaisina toimijoina puuhuollon piiriin.
Muutos on korkeintaan hallinnollinen. Oston ja logistiikan toimintaan sillä ei ole vaikutusta. Korjuu laajenisi koskemaan metsänomistajia ja heidän edustamiaan korjuuorganisaatioita ja korjuuyrittäjät toimisivat päämiestensä lukuun sopimuksilla, niin kuin toimivat tälläkin hetkellä.
Puun hinnoittelun perusteisiin sillä on vaikutusta. Korjuun kustannuksia koskeva lasku ja sitä koskeva vähennysoikeus kuuluu metsänomistajalle.
Muutos edellyttää metsänomistajilta kouluttautumista, valmiutta ja ennen muuta sopeutumista logistiikan ja mittauksen hallintaan, myös motomittaukseen, hyväksyttävän mittaustuloksen aikaan saamiseksi.
Metsätalouden kallis kustannusrakenne ja siitä johtuva alhainen puun hinta on ostettujen palvelujen varassa. Se ei pitemmän päälle ole kestävällä pohjalla. Metsänomistajien on syytä päästä tarjoamaan omia palvelujaan ja osallisiksi siitä saataviin tuottoihin.Tämä keskustelu saavuttaa uutta ulottuvuutta.
Timppa edustaa tyypillistä sosdem politiikkaa, joka pidättää metsätalouden etuudet itsellään ja omillaan. Hänelle sopii oikein hyvin, että metsänomistaja pidetään päätösvallan ulkopuolella valitettavasti.
Pitkässä juoksussa tuskin on mahdollista, että voidaan jatkaa tämän nykyisen mallin mukaisesti, jossa niin maa- kuin metsätuottajat joutuvat maksamaan palveluistaan kaikesta ja että heillä ei ole päätösvaltaa siihen, mistä kaikesta heitä maksatetaan. Ainakaan puumarkkinaan heillä ei ole mitään asiaa.
Näin tuottajan pääomaa syödään, sitä sosialisoidaan, toteutetaan osittaista kansallistamista. Jo vuosikymmeniä jatkuneena tilanne on muodostunut yhä epäedullisemmaksi tuottajalle. Ellei tarvittavia korjausliikkeitä saada aikaiseksi, sama suunta jatkuu. Tuotantopanoksia/suuruuden ekonomiaa lisäämällä, voidaan vielä tuottavuutta lisätä, mutta samalla mennään kohti Timpan ja monen muun tavoittelemaa eedeniä, eli kohti kolhoositaloutta.Harrastelijan vertailu hankintahakkuista muuttuukin jo Timpan käsittelyssä todellisuudeksi. Kukaan ei ole esittänyt moisia konevatulointeja tehtäväksi, ei niitä ole olemassa eikä tulemassa. Puuhuollon logistiikka toimii mahdollisten rakenteellisten muutosten jälkeen, niin kuin se toimii tälläkin hetkellä.
Se on totta että kuidun hankintahakkuut ovat ostomiehelle helpompia ja firmalle halvempia, sisältyyhän hankintapuun hintaan kompensaatiota puutavarayhtiön hyväksi. Kuitupuulla vähemmän ja tukkipuulla enemmän.Harrastelija teit hyvän ulostulon hankintahakkuista ja niiden riittämättömyydestä teollisuuden tarpeisiin.
Se on todellisuutta, että teollisuuden puuhuollon puristuksessa hankintahakkuiden tulevaisuus on muodostunut epävarmaksi. Siitä syystä juuri raaka-aineen tuottajan eli metsänomistajan tulevaisuus olisi turvattava, että hän voisi toimia osana teollisuuden puuhuoltoa myös tulevaisuudessa. Hankintahakkuut kauppamuotona tulisi kehittää käyttöarvoltaan sellaiseksi, että ne vastaisivat teollisuuden puuhuollon logistiikkaa pystykaupoissa, tai sitten otettaisiin käyttöön yksi ja sama kauppamuoto, jolloin kaikki noudattaisivat samaa logistiikkaa.Jäsenyysneuvotteluissa maataloustuottajan hinnat puolitettiin ja korvattiin maataloustuilla. Menettelyä perusteltiin halvalla ruualla kuluttajalle. Tällä hetkellä maataloustukia maksetaan edelleen, mutta mitäs sille toiselle puolelle eli halvalle ruualle on tapahtunut. Se on syöty, siitä ei ole jäljellä enää mitään. Väliportaan hallinto tukkuporras, kauppa ja ennen muuta yhteiskunnan pöhötystauti, ovat etuuden syöneet. Ei ole enää olemassa halpaa ruokaa, mutta eipä juuri maataloustuottajilla tulojakaan.
Paavolla on kannattajansa ja hyvä niin.
Mennäksemme puukauppaan. Käsitykseni mukaan ei ole mitään toista Lauri Vaaran mallia, jota pitäisi vielä testata. Lauri Vaara on sen tehnyt ja esittää nykymuotoisen pystykaupan ja metsäosastojen lakkauttamista, eli muutosta nykyiseen toiminta malliin. Kysymys on tästä nykyisestä mallista, jota kehittämällä, vapaan kaupan edistämisellä ja kaupan esteiden purkamisella, on mahdollista päästä toivottuun lopputulokseen.
Hankintahakkuut ovat jäänne, jo vuosikymmeniä jatkuneen pystykaupan puristuksesta. Hankintahakkuiden käyttöarvo on entisestään heikentynyt, eikä puukaupan ja korjuun valtasuhteisiin ole saatu aikaiseksi muutosta. Metsänomistajilla on omansa, hankintakaupat ja teollisuudella omansa, pystykaupat. Näin ne ovat valtasuhteet ja kaikki sen tietävät, mitä se merkitsee. Olisi syytä pyrkiä yhteen ja yhteiseen puukauppatapaan.
Hyvä metsänhoito on tietenkin ensisijaista, mutta sen toteuttamisella ei kuitenkaan ole mitään tekemistä sen kanssa, että kysymys on esim. mahdollisesta väärinkäytöksestä, jotka nekin ovat yleisempiä puukaupassa mitä halutaan tunnustaa. On syytä muistaa, että kauppasopimus tai sen tekemättömyys sitoo myös ostajaa.
Tietynlaista väärinkäytöstä on myös Lauri Vaaran esiin tuoma pystykaupan korruptio, joka sekin on aihe, josta ei haluta keskustella. Hyvin pian keskustelun aiheet ovat aidanseipäissä ja ties missä. Eturistiriitakin on mahdollinen.Edellä kerrotusta voisi luoda uuden viestiketjun.
Tätä nykyistä metsätalouden toimintamallia pidetään ylivoimaisena. Sitä se onkin teollisuuden lähtökohdista. Metsänomistajien ulkoistamisella on kuitenkin vakavat seurauksensa.
Metsänomistajat maksavat lähes kaikesta ja väitän sen tapahtuvan metsänomistajien tahdon vastaisesti. Kaikki palvelut maksavat, maksat kaikesta, niitä maksatetaan. Metsänomistusta voidaankin verrata täyden palvelun taloihin.
Mikä sitten olisi vaihtoehto? No sitä vaihtoehtoa ei ole, sillä teollisuus hallitsee metsätaloutta monopoliasemassa ja maksattaa metsänomistajilla. Metsänomistajat eivät pääse haastamaan teollisuutta ja tarjoamaan omaa vaihtoehtoaan.
Teollisuus torjuu metsänomistajien palvelut ja jäljelle jäänyt vaihtoehto hankintakaupat tiedetään. Siitä ei ole vaihtoehdoksi teollisuudelle.
Muutosvastarinnastakin se voisi olla ja vanhan puolustamisesta, miksei ideologiastakin, hyvänä esimerkkinä yhteiskuntasopimus?Metsäpuolella ollaan vielä kaukana siitä.
En usko, että se tietämättömyydestä voisi olla. Saavutetuista etuuksista se metsäpuolellakin on ja niiden puolustamisesta.
