Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Onhan se niinkin, että epäsuhta puuhuollon kustannusten välillä, verrattuna puun hintaan, tuskin korjautuu millään metsänhoidollisella toimenpiteellä tai innovaatiolla. Alaa on tutkittu ja kehitetty jo vuosikymmeniä, mutta kustannusten osalta on menty koko ajan huonompaan suuntaan.
Niin hyvä ja välttämätön, kuin toimiva logistiikka onkin, laskun maksaa aina metsänomistaja.
Olisi aika jo metsänomistajien aktivoitua ja puuttua rakenteisiin. Kustannuksiin voidaan puuttua rakenteissa, josko sieltä löytyisi parannettavaa esim. puukauppatavoissa, puuhuollon järjestämisessä tai esim. metsänkasvatuksessa?Kymmenen euroa arvokasvuksi ei riitä. Energiapuulla se on paljon vähemmän, korkeintaan muutaman euron. Se, että jotain puusta vielä maksetaan, on kompensaatiota puukaupan paremmista tuotoista ja puun hinnasta, jota Kemeralla tuetaan. Tällä hetkellä tuotto menee logistiikan kustannuksiin ja näin puun tuottaminen on tappiollista.
Sillä ei ole väliä, tekeekö puukaupan ostopalveluna, vai tekeekö itse. Puun hinta riittää työn kustannuksiin, mutta ei juurikaan muuhun.
Työn kustannukset ovat metsätalouden tuottoa ja niiden merkitys nykyisessä tilanteessa on merkittävä. Saahan edes työn kustannukset, mutta nekin pystykaupoissa jäävät ostajan nautintaan. Myös puulle pitäisi saada hintaa.
Se on totta, että tuotto-odotukset ovat kaukana tulevaisuudessa. Tällä hetkellä ne ovat logistiikan kustannuksissa. Eivät kuitenkaan nykyisissä hankinnoissa, vaan paremminkin puuhuollon järjestämisessä (omana toimialana) tulevaisuudessa. Myös metsänkasvatuksen paremmin tuottavissa malleissa.
Vanhojen metsien illuusio on valitettavasti jo mennyttä aikaa. Kieltämättä vielä on tarjolla puustoisia tiloja, mutta harvemmin. Tällä hetkellä tarjotaan nuoria metsiä, joiden tuotto on heikkoa ja jopa olematonta. Nuorissa metsissä mennään jo nollatoleranssilla.
Voidaan sanoa jopa tuotto-odotusten kulminoituvan logistiikan kustannuksiin, ei niinkään puun tuottamiseen. Eli tuotto-odotukset ovat suuremmat logistiikassa kuin puun tuottamisessa.
Valitettavasti puuta kulkeutuu muuallekin kuin jalostukseen ja jalostukseenkin paljon ilman, että metsäomistaja on siitä tietoinen, tai on kykenemätön sitä valvomaan. Metsänomistajien puilla käydään kauppaa ja sitä käydään muutoinkin kuin vaihtokauppana. On aivan turha hurskastella ajatuksella, että kaikki menee aina sopimusten ja mitattujen puumäärien mukaisesti.
Kieltämättä menestymistä puoltaa ammattimaisuus, mutta eihän sekään riitä, sillä metsänomistajilta puuttuu toimiva edunvalvonta. Kipeimmin se puuttuu juuri niiltä metsänomistajilta, jotka sitä tarvitsevat.
Puukaupassa on puutteita ja se korostuu juuri näissä riskiryhmissä. Tehdään sellaisia sopimuksia kuin tehdään ja valvonta on sitä mitä on. Tehdään luokattoman huonoja puukauppasopimuksia heikoimmillaan.
Metsänomistajien etujärjestön nyt, kun toimivat kanavat on luotu (näin ainakin väitetään), on huolehdittava jäsenistönsä edunvalvonnasta ja se on toteutettava kaikille maksaville jäsenilleen tasapuolisesti. Nykyisessä toimintakulttuurissa se tuskin on mahdollista muutoin, kuin yhtäläisten pelisääntöjen ja normituksen kautta.Eihän jatkuva kasvatus ikuista ole, tuskin niin on tarkoitettukaan. Kannattaa uudistaa ajoissa, ennen kuin harvennusten tuotto on hiipunut ja ennen kuin uudistaminen on väistämättä edessä. Siitäkin huolimatta metsän arvokasvua ja kiertoaikaa voidaan lisätä.
Toisaalta onko sillä väliä, oliko kysymys jaksollisesta vai jatkuvasta kasvatuksesta. Enemmänkin kysymys on kalustosta ja noudatettavasta logistiikasta ja siitä, voidaanko metsän kasvatukselle asetettavia vaatimuksia noudattaa.Jatkuva kasvatus sovellettuna metsänkasvatukseen on hyvä menetelmä. Se ei kuitenkaan sellaisenaan sovellu kaikkialle. Soveltuu reheville maille, mutta käsitettä laajentamalla soveltunee myös yleisemminkin ja on metsäomistaja lähtöisenä varteen otettava menetelmä hoitaa metsiä.
Luontaiseen metsän uudistamiseen kuuluu myös avohakkuut. Sen anti lähtee valopuista ja täydentyy kuuselle. Myöhemmin toistuvilla hakkuilla kiertoaikaa voidaan jatkaa.
Harsinta ei kuitenkaan ole jatkuvaa kasvatusta. Harsinta on harsintaa ja sillä tarkoitettaneen läpimittaluokkien poistamista.Tällä hetkellä lyhytkiertoa ja massatuotantoa, joka tukin tuottamiseen ei sovellu ja on siinä mielessä pidettävä metsän hävittämisenä.Ei kai täällä kukaan tosissaan väitä, etteikö puukauppaan ja ns. toimivaan logistiikkaan liity myös nurja puolensa. Se on totta, että hyvin ovat puunmyyjät edellä hoitaneet puukauppa-asiansa ja ovat menestyneet. Näinhän se täytyy ollakin, se on myönteistä ja että vielä löytyy auktoriteettia solmimaan hyviä kauppasuhteita puolin ja toisin. Puhutaan enemmistöstä, mutta on myös suuri joukko puunmyyjiä, joilla tätä valmiutta ei ole. Voi olla kokemattomuutta, voi olla tietämättömyyttä esim.
Väittäisin, että tähän rakoon sattuu ja tapahtuu. Kaikki ei mene käsikirjoituksen mukaan ja jos meneekin, käsikirjoitusta voidaan pitää huonona. Se ei ole rikos, mutta valitettavasti puuta kulkeutuu muuallekin kuin ”jalostukseen”.Mhy edustuston vaalit ovat syksyllä. Vaaleilla on merkitystä, sillä valituiksi tulleet edustajat valtuusto ja hallitus päättävät paikallisesti Mhy toiminnasta.
Vaalit ovat ajankohtaiset, sillä metsänomistajien edunvalvonta on heikossa hapessa, ollut jo pitkään. Se on sitä, vaikka edunvalvontaverkostoa on kehitetty ja samaan aikaan kilpailun rajoituksia on poistettu. Se ei kuitenkaan ole näkynyt muutoksina käytännön toiminnassa.
Tilanne on vaikea Mhy:n kannalta ja heijastelee yleistä yhteiskunnallista tilannetta. Vastakkainasettelu se on Metsänhoitoyhdistyksissäkin ja sillä on merkitystä, mihin leiriin kuulut?Niin hyvä asia kuin rahan arvon laskeminen onkin, sillä ei kuitenkaan ratkaista metsätalouden rakenteellisia ongelmia. Yhteiskunnassa meneillään oleva sopimisen kulttuuri toivottavasti, sääntelyn purkaminen ja nämä vapaan kilpailun rakenteisiin menevät toimet. Uskoisin niiden etenevän yhteiskunnassa nyt, kun avaukset on tehty ja ulottuvat myös metsätalouteen jossain vaiheessa. Sitä ennen on kuitenkin monet vaalit?
Puuki ei kuitenkaan tarkoita metsänomistajien kilpailuttamista, sillä metsänomistajat on jätetty tämän kilpailun ulkopuolelle. On aivan eri asia kilpailuttaa konemiehiä (pystykaupan kytkykauppa) ja jättää metsänomistajat kilpailun ulkopuolelle.
Kilpailutettu on, teollisuus kilpailuttaa ja tuotot menevät teollisuuden laariin, mutta kustannukset maksaa metsänomistaja puun hinnasta.
Myös konemiehet hyötyvät tästä ja myös konemiehille maksetaan palveluista, mutta myös puuhuollon kustannukset ovat nousseet rajusti. Mennään jo nuorien metsien nollatoleranssilla ja jopa miinuksella, joita sitten vanhojen metsien paremmilla tuotoilla kompensoidaan.
Tällainen epäkurantti kilpailutus liittyy myös yleiseen julkiseen ”kilpailutukseen” (instituutio instituutiossa), jossa julkisten sopimusten ja iltalypsyjen lisäksi etuutta kätketään ja ulosmitataan rakenteista.
