Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Timppa ei se ongelma ole puiden toimittaminen määräaikana tien varteen, vaan ongelma on, kenellä on se oikeus toimittaa niitä puita tien varteen. Hyväksyykö teollisuus metsänomistajien suorat myynnit ja/tai edustajansa Metsänhoitoyhdistyksen kautta toimittamat puut tien varressa. Hyväksytäänkö metsänomistajien puille samat mittaus ja toimitus/hintaehdot, kuin mitä teollisuus käyttää omissa korjuupalveluissaan. Ei tämän pitäisi olla ongelma, toimiiko korjuuyrittäjät milloin kenenkin puun toimittajan savotoilla. Ehdot ovat samat ja kilpailutus toimii. Tilaa jää myös suoramyynneille.
Teollisuus jaksottaa puutoimitukset tehtailleen, olivatpa ne sitten sen oman korjuupalvelun toimittamia, tai metsänomistajien toimittamia, tai minkä muunkaan toimijan toimittamia puita. Ei se ole mikään ongelma. Ongelma on se, että niitä muita puun toimittajia ei ole. Teollisuus hallitsee puuhuoltoa monopoliasemassa ja ilman kilpailua.
Niin kuin edellä todetaan, 90 prosentille puunmyyjistä sopii nykyinen järjestelmä. Sopiihan se ja onhan sen sovittava, kun sitä toista järjestelmää ei ole.
No onhan siellä se metsänomistajien hankintajärjestelmä 10 prosentin osuudella marginaalina, jolla teollisuus torjuu metsänomistajien puun toimittamisen tehtailleen.Pystykaupan korruptio tuskin ratkeaa, ennen kuin on selvitetty, sisältyykö pystykauppaan kartelli tai mahdollinen kilpailulainsäädännön vastainen toiminta.
Jos metsänomistajat, Metsänhoitoyhdistys ja muut isommat toimijat, hyväksytään metsäosastojen rinnalle yhdenvertaisina puun toimittajina teollisuudelle, tarkoittaa se logistiikaltaan nykyisen muotoisen puunkorjuun jatkumista. Se tarkoittaa myös teollisuuden puukauppaan ja korjuuseen sisältyvän kytkykaupan avaamista, eli nykyisenmuotoisen pystykaupanjärjestelmän purkamista. Puukauppa ja korjuu tulisi saada sellaiseksi, että se on yhdenvertainen kaikille kaupan osapuolille ja toimijoille.Vasemmistolle ja lähinnä vasemmistosossuille tämä epäkiitollinen kunnia keisarin uusista vaatteista kuuluu. Kysymys ei kuitenkaan ole tämän päivän asiasta, muutoin kuin seurausten osalta. On mentävä vuosikymmeniä taaksepäin, jolloin ”keisari puettiin” ja ylen määräiset etuudet ja kannustin loukut luotiin. Tässä mielessä on eletty lihavia vuosia, jona aikana etuuksia on mitattu ja mitataan edelleen.
Vasemmistolle ja Ay-liikkeelle nykyinen tilanne on hyvä ja tuskin heidän osaltaan edistymistä on odotettavissa. Korkeintaan tulevan korjausliikkeen osalta, asemien säilyttämisen ja etuuksien ohjaamisen osalta.Voi tuntua vähän kornilta, mutta se on vähän isommissa ympyröissä tämä metsäasia. Ollaan lukkiutuneessa tilanteessa, josta vain vaivoin päästään eteenpäin.
Jos uusiutumistarvetta on, on se poliittisessa ohjauksessa ja vastakkainasettelussa. Löytyykö edellytyksiä sopimiselle ja yhteiselle edulle.
Voihan olla, että se yhteinen etu todetaan olevan nykyisessä tilanteessa, joka vie kyllä taaksepäin.
Se on vähän kuin yhteiskunnassa oikeisto vastaan vasemmisto asetelma, jossa perinteinen vastakkainasettelu on niin vahvaa, että eteenpäin päästään vain kulumalla ja ajan kanssa.
Yhteistä sopimista tarvitaan, mutta kysymys kuuluu paremminkin. Miten säilyttää asemansa ja miten asettaa palikat, että ne ovat oman edun mukaisesti. Ay-liikkeen asema on vahva metsäpuolellakin, jopa metsäomistajien edunvalvonnan sisällä.Puuntuottajalla on aina ottajansa. Tuetaan, mutta todelliset edunsaajat ovat toisaalla. Maataloustuilla tuetaan halpaa ruokaa ja metsätuilla työn kustannuksia.
Asian voi ilmaista myös niin, että tuottajia tuetaan sen verran, että elinkeinon harjoittaminen on vielä mahdollista. Tuottajahinnat eivät saa nousta. Ne onkin onnistuttu pitämään alhaisina ja ”Valtakirja” etuuksille pidetään edelleen voimassa. Sitä vastoin kuluttajahinnat nousevat ja etuuksia nostetaan, eli syödään kuormasta.
Näin ajatellen tuottajille tarkoitetut tuet toimivat itseään vastaan. Niillä ei varsinaisesti ja varsinkaan tukikompensaatioilla, ei tueta maa- ja metsätaloutta.Tällä hetkellä tehdasinvestoinneille on ilmeisen hyvät edellytykset olemassa. Puun hinta on ennätyksellisen alhaalla. Työn kustannuksia ollaan alentamassa ja puuta, nimenomaan massapuuta on nuorissa metsissä runsaasti. Massatuotteilla on menekkiä jne.
Siinä sitä onkin pohtimista, miten tähän talouden kannalta uuteen tilanteeseen on tultu. Edellytyksiä, niitähän ei pitänyt olla. Ollaanko purkamassa yhteiskunnan hyvinvointiloukkuja, että saadaan taloutta tasapainotettua ja saadaan uutta toimeliaisuutta aikaiseksi. Vai ollaanko asialla kurjistamisen kautta, eli saavutetuista eduista ei olla valmiita luopumaan, on tasapainotettava pakon edessä ja ajan kanssa.
Näillä seikoilla on ollut vaikutusta metsätalouteen ja tulee olemaan jatkossakin.Mikä on ollut järkevää ja mikä vähemmän järkevää.Tukieuroilla ei varsinaisesti tueta puuntuotantoa, vaan tuetaan kalliita työn kustannuksia, silloin kun ne ovat huonosti kannattavia. Tukieurot eivät varsinaisesti ole tarkoitettu metsänhoitoon tai metsänomistajille, vaan tukieuroilla tuetaan kalliita työn kustannuksia, eli tuetaan tuotantoketjun kustannuksia, joka tukieurojen puutteessa on romahtamassa kannattamattomaksi. Kysymys on myös puun hinnasta ja metsätalouden kannattavuudesta, josta näitä kalliita kustannuksia ulos mitataan. Tässä tapauksessa autetaan, mutta kysymys on myös siitä, että näin metsätaloutta kompensoimalla, jollain tavalla kustannukset ovat vielä hallittavissa ja hyväksyttävissä.
Aivan, MTK:n pitäisi toimia vastavoimana, mutta eihän MTK niin toimi, vaan se toimii edelleen alisteisena vastavoimalleen, eli teollisuudelle ja on ollut hyväksymässä lainsäädäntöön vapaan kilpailun estäviä rajoituksia. Niitä on nyt poistettu lainsäädännöstä, tullut voimaan tämän vuoden alusta, mutta tiedossa ei ole, pyrkiikö MTK avaamaan vapaan kilpailun puukaupan ja korjuun markkinoilla. Osuuskunta ja osakeyhtiö pohjalta se on nyt mahdollista.
Pystykaupan järjestelmä on hyvä järjestelmä, se toimii oikein hyvin. Se toimii teollisuuden monopolina, mutta siinä on se pieni ongelma, joka sulkee metsänomistajat ja muut vapaat kilpailijat sen ulkopuolelle. Luulisi tällaisen ongelman olevan jollain tavalla yhteen sovitettavissa, ettei hyvin toimivaa järjestelmää tarvitse lähteä, ainakaan logistisesti kovin paljoa muuttamaan.01.01.2016 edellä, asiaa mittauksesta.
Se voi olla vähän sama vaikeus teollisuudella kuin metsänomistajalla, ettei luoteta.
Puukaupan ja korjuun eriyttäminen ei pitäisi olla mikään ongelma. Ongelma ei pitäisi olla myöskään mittauksen yhtäläistäminen. Onhan se aika uskomatonta, että teollisuus pidättää hakkukonemittauksen omana monopolinaan ja ei hyväksy sitä metsäomistajien vastaanottomitaksi.
Jos uusien määräysten mukaisella mittalaitteella ja menetelmällä saadaan mittauksen tekninen puoli ja sen valvonta kuntoon. Se ei kuitenkaan estä kokonaispuustoon kohdistuvia puutteita. Sen lisäksi, että mittausta ja sen luotettavuutta kehitetään ja se, että puukauppaan ja korjuuseen liittyy korruption ohella myös pöllimistä, on mittauksen valvontaan kiinnitettävä entistä enemmän huomiota. Mm. ennakkoon tehdyillä puukaupan perustana olevilla arvioilla puumääristä, ei liene juurikaan juridista merkitystä.