Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Valitettavasti puuta kulkeutuu muuallekin kuin jalostukseen ja jalostukseenkin paljon ilman, että metsäomistaja on siitä tietoinen, tai on kykenemätön sitä valvomaan. Metsänomistajien puilla käydään kauppaa ja sitä käydään muutoinkin kuin vaihtokauppana. On aivan turha hurskastella ajatuksella, että kaikki menee aina sopimusten ja mitattujen puumäärien mukaisesti.
Kieltämättä menestymistä puoltaa ammattimaisuus, mutta eihän sekään riitä, sillä metsänomistajilta puuttuu toimiva edunvalvonta. Kipeimmin se puuttuu juuri niiltä metsänomistajilta, jotka sitä tarvitsevat.
Puukaupassa on puutteita ja se korostuu juuri näissä riskiryhmissä. Tehdään sellaisia sopimuksia kuin tehdään ja valvonta on sitä mitä on. Tehdään luokattoman huonoja puukauppasopimuksia heikoimmillaan.
Metsänomistajien etujärjestön nyt, kun toimivat kanavat on luotu (näin ainakin väitetään), on huolehdittava jäsenistönsä edunvalvonnasta ja se on toteutettava kaikille maksaville jäsenilleen tasapuolisesti. Nykyisessä toimintakulttuurissa se tuskin on mahdollista muutoin, kuin yhtäläisten pelisääntöjen ja normituksen kautta.Eihän jatkuva kasvatus ikuista ole, tuskin niin on tarkoitettukaan. Kannattaa uudistaa ajoissa, ennen kuin harvennusten tuotto on hiipunut ja ennen kuin uudistaminen on väistämättä edessä. Siitäkin huolimatta metsän arvokasvua ja kiertoaikaa voidaan lisätä.
Toisaalta onko sillä väliä, oliko kysymys jaksollisesta vai jatkuvasta kasvatuksesta. Enemmänkin kysymys on kalustosta ja noudatettavasta logistiikasta ja siitä, voidaanko metsän kasvatukselle asetettavia vaatimuksia noudattaa.Jatkuva kasvatus sovellettuna metsänkasvatukseen on hyvä menetelmä. Se ei kuitenkaan sellaisenaan sovellu kaikkialle. Soveltuu reheville maille, mutta käsitettä laajentamalla soveltunee myös yleisemminkin ja on metsäomistaja lähtöisenä varteen otettava menetelmä hoitaa metsiä.
Luontaiseen metsän uudistamiseen kuuluu myös avohakkuut. Sen anti lähtee valopuista ja täydentyy kuuselle. Myöhemmin toistuvilla hakkuilla kiertoaikaa voidaan jatkaa.
Harsinta ei kuitenkaan ole jatkuvaa kasvatusta. Harsinta on harsintaa ja sillä tarkoitettaneen läpimittaluokkien poistamista.Tällä hetkellä lyhytkiertoa ja massatuotantoa, joka tukin tuottamiseen ei sovellu ja on siinä mielessä pidettävä metsän hävittämisenä.Ei kai täällä kukaan tosissaan väitä, etteikö puukauppaan ja ns. toimivaan logistiikkaan liity myös nurja puolensa. Se on totta, että hyvin ovat puunmyyjät edellä hoitaneet puukauppa-asiansa ja ovat menestyneet. Näinhän se täytyy ollakin, se on myönteistä ja että vielä löytyy auktoriteettia solmimaan hyviä kauppasuhteita puolin ja toisin. Puhutaan enemmistöstä, mutta on myös suuri joukko puunmyyjiä, joilla tätä valmiutta ei ole. Voi olla kokemattomuutta, voi olla tietämättömyyttä esim.
Väittäisin, että tähän rakoon sattuu ja tapahtuu. Kaikki ei mene käsikirjoituksen mukaan ja jos meneekin, käsikirjoitusta voidaan pitää huonona. Se ei ole rikos, mutta valitettavasti puuta kulkeutuu muuallekin kuin ”jalostukseen”.Mhy edustuston vaalit ovat syksyllä. Vaaleilla on merkitystä, sillä valituiksi tulleet edustajat valtuusto ja hallitus päättävät paikallisesti Mhy toiminnasta.
Vaalit ovat ajankohtaiset, sillä metsänomistajien edunvalvonta on heikossa hapessa, ollut jo pitkään. Se on sitä, vaikka edunvalvontaverkostoa on kehitetty ja samaan aikaan kilpailun rajoituksia on poistettu. Se ei kuitenkaan ole näkynyt muutoksina käytännön toiminnassa.
Tilanne on vaikea Mhy:n kannalta ja heijastelee yleistä yhteiskunnallista tilannetta. Vastakkainasettelu se on Metsänhoitoyhdistyksissäkin ja sillä on merkitystä, mihin leiriin kuulut?Niin hyvä asia kuin rahan arvon laskeminen onkin, sillä ei kuitenkaan ratkaista metsätalouden rakenteellisia ongelmia. Yhteiskunnassa meneillään oleva sopimisen kulttuuri toivottavasti, sääntelyn purkaminen ja nämä vapaan kilpailun rakenteisiin menevät toimet. Uskoisin niiden etenevän yhteiskunnassa nyt, kun avaukset on tehty ja ulottuvat myös metsätalouteen jossain vaiheessa. Sitä ennen on kuitenkin monet vaalit?
Puuki ei kuitenkaan tarkoita metsänomistajien kilpailuttamista, sillä metsänomistajat on jätetty tämän kilpailun ulkopuolelle. On aivan eri asia kilpailuttaa konemiehiä (pystykaupan kytkykauppa) ja jättää metsänomistajat kilpailun ulkopuolelle.
Kilpailutettu on, teollisuus kilpailuttaa ja tuotot menevät teollisuuden laariin, mutta kustannukset maksaa metsänomistaja puun hinnasta.
Myös konemiehet hyötyvät tästä ja myös konemiehille maksetaan palveluista, mutta myös puuhuollon kustannukset ovat nousseet rajusti. Mennään jo nuorien metsien nollatoleranssilla ja jopa miinuksella, joita sitten vanhojen metsien paremmilla tuotoilla kompensoidaan.
Tällainen epäkurantti kilpailutus liittyy myös yleiseen julkiseen ”kilpailutukseen” (instituutio instituutiossa), jossa julkisten sopimusten ja iltalypsyjen lisäksi etuutta kätketään ja ulosmitataan rakenteista.Teen itsekin puukauppaa, mutta eihän siinä, pystykaupalla Puun takanen maksat palveluista ja se on siinä. Vältyt maksumiehen roolista, joka hankinnalla ja nykyisillä puun hinnoilla on väistämätön.Toisaalta myös pystykaupassa olet maksumiehen roolissa?
Itse lähden puun hinnasta ja metsätalouden kannattavuudesta, olisiko sille mitään tehtävissä?
Ei todellakaan ole kiinni puun kasvatuksesta tai metsänhoidosta, ne ovat huippuluokkaa. Ei myöskään logistiikasta tai infrasta, puu kulkee mallikkaasta. Tehtaatkin ovat kunnossa.
Kysymys on kustannuksista ja yhteiskunnan tilanteesta metsätaloudessakin. Ei voida loputtomasti kuormittaa metsänomistajia ja puun hintaa. Asia on tiedostettu ja sitä on vuosi kymmeniä pyritty kehittämään, mutta muutosta ei ole saatu aikaiseksi, päin vastoin. Kustannusrakenne on mennyt päin vastaiseen suuntaan. Eikä sitä millään logistiikan tai menetelmien kehittämisellä saada oikaistua. On mentävä rakenteisiin.
Metsänomistajilla ja yleensä alkutuottajilla on tähän paljonkin sanottavaa. Alkutuottajien reservi tulisi vapauttaa. Kysymys on samasta asiasta kuin yhteiskunnassakin, eräänlaisesta pöhötystaudista ja ”holhouksesta”, johon pyritään löytämään ratkaisua.A. Jalkanen. Jospa kauppatavoista voitaisiin sopia markkinataloudessa vapaasti. Olisihan se metsänomistajan kannalta iso asia.
Teollisuus on hallinnut puukauppaa pystykaupalla n. 90 prosentin ja hankintakauppaa n. 10 prosentin markkinaosuudella ja on voinut sanella monopoliasemassa puun hinnan ilman kilpailua, ja jota metsänomistajat (Mhy) ovat yrittäneet kompensoida valtakirja hankintapalvelu ym. vastatoimilla.
Väitän tämän tarkoittavan poliittisena manööverinä juuri sitä, mitä esität ja jota edustamasi tahot tarkoittavat. Kysymys on metsänomistuksen pääomien ulosmittaamisesta ja siitä, mitä toteutetaan mm. tehostamalla metsänhoitoa ja maksamalla siitä pientä tukea ja vastaavasti heikentämällä puukauppaa. Eli mitataan ulos etuutta puukaupasta (instituutio instituutiossa) ja jota toteutetaan näillä epäkuranteilla puukauppajärjestelyillä, joilla myös metsänomistajat on tarkoitushakuisesti suljettu puukaupan ja korjuun ulkopuolelle.
