Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Hyvä metsänhoito on tietenkin ensisijaista, mutta sen toteuttamisella ei kuitenkaan ole mitään tekemistä sen kanssa, että kysymys on esim. mahdollisesta väärinkäytöksestä, jotka nekin ovat yleisempiä puukaupassa mitä halutaan tunnustaa. On syytä muistaa, että kauppasopimus tai sen tekemättömyys sitoo myös ostajaa.
Tietynlaista väärinkäytöstä on myös Lauri Vaaran esiin tuoma pystykaupan korruptio, joka sekin on aihe, josta ei haluta keskustella. Hyvin pian keskustelun aiheet ovat aidanseipäissä ja ties missä. Eturistiriitakin on mahdollinen.Edellä kerrotusta voisi luoda uuden viestiketjun.
Tätä nykyistä metsätalouden toimintamallia pidetään ylivoimaisena. Sitä se onkin teollisuuden lähtökohdista. Metsänomistajien ulkoistamisella on kuitenkin vakavat seurauksensa.
Metsänomistajat maksavat lähes kaikesta ja väitän sen tapahtuvan metsänomistajien tahdon vastaisesti. Kaikki palvelut maksavat, maksat kaikesta, niitä maksatetaan. Metsänomistusta voidaankin verrata täyden palvelun taloihin.
Mikä sitten olisi vaihtoehto? No sitä vaihtoehtoa ei ole, sillä teollisuus hallitsee metsätaloutta monopoliasemassa ja maksattaa metsänomistajilla. Metsänomistajat eivät pääse haastamaan teollisuutta ja tarjoamaan omaa vaihtoehtoaan.
Teollisuus torjuu metsänomistajien palvelut ja jäljelle jäänyt vaihtoehto hankintakaupat tiedetään. Siitä ei ole vaihtoehdoksi teollisuudelle.
Muutosvastarinnastakin se voisi olla ja vanhan puolustamisesta, miksei ideologiastakin, hyvänä esimerkkinä yhteiskuntasopimus?Metsäpuolella ollaan vielä kaukana siitä.
En usko, että se tietämättömyydestä voisi olla. Saavutetuista etuuksista se metsäpuolellakin on ja niiden puolustamisesta.Ei täällä kukaan ole väittänytkään, että maataloustuottajat hoitaisivat Suomen puunkorjuunkin.
Ammatti Raivoojalle kertauksena! Teet ajankohtaisia kysymyksiä!
Pystykaupan järjestelmästä se on kiinni edelleen. Metsänomistajien ja siihen liittyvien yritysten toiminnan kehittämisellä päästään eteenpäin. Sääntely, jolla ensinnäkin maa- ja metsätalous eriytettiin toisistaan erilleen ja jolla metsänomistajat ulkoistettiin omista metsistään ja minkä turvin teollisuus monopoliasemassa hallitsee puukauppaa ja korjuuta, on jumiuttanut metsätalouden, on toiminnan esteenä ja tulppana sen kehittämiselle.
Metsänomistajien omien metsiensä hallinnointi, kalusto ja uudistuvat toimintatavat, mitä nyt tällaiseen rakennemuutokseen kuuluukaan, avautuvat vasta sen jälkeen, kun toiminnan esteet on poistettu.Kysymys on rakenteellisesta uudistuksesta ja siitä, että metsänomistajat ja maatalouden elinkeinot, voisivat urakoida puuta teollisuudelle. Tällä hetkellä se ei ole mahdollista, sillä teollisuus torjuu monopoliasemassa urakoinnin ja pidättää urakointia koskevat oikeudet itsellään.
Metsänomistajat voivat toimittaa puuta teollisuudelle, mutta se toteutuu teollisuuden pystykaupanjärjestelmän sääntelyn alaisuudessa. Näin ollen esim. metsäomistajan urakointia varten hankkima hakkuukone jää toimettomaksi, sillä teollisuus ei hyväksy moton mittaustulosta. Tämä taas edellyttää metsänomistajilta kouluttautumista ja sitä, että mittauksen hallinta ja siihen liittyvät valvontapykälät tulevat täytetyksi. Sama koskee laadun valvontaa.
Nämä ovat niitä periaatteellisia kysymyksiä, kannattavuus ja talousasiat ovat sitten eri asia, mutta jotka nekin ovat toteutettavissa.
Perinteiset hankintakaupat ovat auttamattomasti jäämässä taka-alalle ja Metsänhoitoyhdistysten valtakirja ja korjuupalvelu ovat korkeintaan välivaiheen virityksiä, joilla yritetään asia hoitaa.Lauri Vaaran malli tarkoittaa palveluyritysten varaan rakennettavaa mallia.
Vaikea pystykauppaasiassa on edetä, ellei selvitetä puutavarayhtiöiden ja metsäkonemiesten puukaupan ja korjuun kattavaa kytkykauppaa. Menettelyn kilpailulainsäädännön mukaisuutta ja jopa mahdollista kartellia, myös metsänomistajien osuutta.
Valitettavasti on todettava, että täällä kirjoitellaan menneestä ajasta, ei huomata sitä, että se mennyt aika onkin sitä tulevaa aikaa. Kirjoitellaan vanhasta ja pitäydytään vanhassa. Ei se kehitys näin jatku.
On hienoa, että löytyy henkilö ja henkilöitä, joka ovat selvittäneet asiaa ja jotka uskaltavat puuttua ongelmiin ja niiden ratkaisuun.
Kysymys ei todellakaan ole menneestä, vaan tulevasta ajasta, sillä vaikka ratkaisut tuntuvatkin raadollisia, ei ole syytä pitäytyä vanhoissa ratkaisuissa.
Lievästi sanottuna, on syytä hakea uusia ratkaisuja, jotka ovat yhteen sovitettavissa maa-/metsätalouden ja muiden vapaiden yrittäjien kanssa.
Eiköhän ne syyt ole syvemmällä, tuskin se kalusto muodostuu esteeksi. Kalusto on yhteen sovitettavissa ja kysymys on enemmänkin siitä, mitkä ovat ne syyt, ettei kalustoa ole yhteen sovitettu. Kannattaa sitäkin pohtia.
A. Jalkanen. Mhy:llä ei ole hanskassa puumarkkinat…. Valtakirjakaupat ovat teollisuuden pystykauppoja. Niillä metsänomistajat eivät pääse hallitsemaan puumarkkinoita ja hankintakaupoilla eivät sitä vähää.
Puumarkkinat pitäisi avata vapaalle kilpailulle ja metsänomistajien pitäisi päästä kilpailuttamaan puukauppaa ja korjuuta. Se on mahdollista pystykaupan (kytkykaupan) esteiden purkamisella. Tässä mielessä ei ole kaukaa haettu, Mhy:ten korjuupalvelu metsäomistajien puiden välittäjänä, toimituskauppana, tienvarsikauppana. Näinhän Mhy:set toimivat tälläkin hetkellä, mutta se toteutuu pystykaupan korruptoituneen sääntelyn alaisuudessa.
Kaiketi korjuun kustannusten vähennysoikeus ja lasku kuuluu metsänomistajalle, ainakin, jos vapaudutaan kytkykaupasta ja mennään yhteen puukauppatapaan. Nythän vähennysoikeutta jaetaan kauppatavasta riippuen.