Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Konemiesten kilpailuttamisella ei tarkoiteta puukaupasta ja puun korjuusta käytävää kilpailua. Myöskään pystykaupassa puusta ei makseta korjuukustannusten verran enemmän, vaan korjuukustannusten verran vähemmän. Pystykaupassa korjuukustannukset vähennetään pimeästi puun hinnasta ja yhtiö vähentää ne verotuksessaan. Korjuun kustannukset kuuluisivat metsänomistajan vähennettäväksi, onhan metsänomistaja niiden maksaja.
”Muan tavasta” on kysymys ja etuuksista. Onhan maan tavan oppimiseen tarvittu ohjausta ja etuuksien menettäminen tarkoittaa vastarintaa. Sitä sanotaan muutosvastarinnaksi. Tarkoitan myös sitä, että kilpailun vastainen toiminta nousee itseään vastaan ennen pitkää.
Juuri tätä metsäosastot toteuttavat, toimittavat puuta teollisuudelle, mutta kun siihen toimintaan sisältyy pimeä metsäosastojen ja konemiesten välinen kytkykauppa, jota myös korruptioksi kutsutaan. Sen seurauksena metsänomistajat menettävät oikeutensa mm. puunhankinnan kuluihin.Torppareista ollaan aika kaukana. Kuuluvathan konemiehet osaksi kartelleistakin tuomittujen yhtiöiden noudattamaa puuhuollon kytkykauppaa. Minusta kysymys on isoista asioista, onhan se nähtävissä tässä Keminkin tapauksessa. Luottamus puuttuu ja siinä mielessä metsäalalta on syytä purkaa korruptioon ja kilpailun vastaiseen toimintaan liittyvät toiminnot. Jälkikäteen seuraukset ovat monin verroin vaikeammat.
Poloho. On pidetty että teollisuus hallitsee puuhuoltoa monopoliasemassa. No että metsäkonemiehet hallitsevat, ei siinäkään ole mitään uutta. Venäläiset ovat kuitenkin omavaraisia, ei heille tarvitse tarjota Kemeraa. Riittää kun Suomalaiset maksavat Venäläisestä puusta tupla hinnan. On se niin kallista tämä Suomalainen puun korjuu Venäjälläkin?
Ei oikein innosta konemiesten tarjoama harvennuspörssi, sillä sen tuotto menee korjuun kustannuksiin. Kemera hieman auttaa tilanteessa, mutta niinhän se on, metsien alkuvaiheen kasvatus on kemeran varassa.
On puututtava rakenteisiin. Kustannusrakenne on muutettavissa rakenteita muuttamalla. Metsänomistajien ei auta haikailla hankintakauppojen perään, sillä ongelma on pystykaupoissa. Niillä teollisuus hallitsee puukauppaa ja puuhuoltoa suvereeniasemassa ja ei anna tilaa metsänomistajille, ei myöskään hankintakaupoissa. Mhy:n korjuupalvelu on hankintakauppoja.
Niin hyvä ja välttämätön kuin harvennuspörssi onkin. Väittäisin sen ja puuhuollon yleensä, lähtevän toimimaan vasta sen jälkeen, kun kaikille avoin kilpailu on avattu. Se edellyttää pystykauppamuodon lakkauttamista ja yhtäläistä porttihintaa kaikille, niin kuin Lauri Vaara on esittänyt.Hieman ontuu perustelut siitä, että tili tehdään seuraavilla hakkuukerroilla ja että se varmistetaan omalla työllä, kun lähtökohtaisesti sen tilin on tultava joka tapauksessa. Työn jäljen on oltava riittävä myös urakoitsijoilla.
Eräskin huippuhyvä eh. koivikko hakattiin pilalle viime viikolla. Säipäleet jätettiin jäljelle ja ainakin tässä kohteessa Kemera tullaan maksamaan metsän hävittämisestä.
Metsänomistajat maksavat seuraukset ja korjuun kustannukset ja onhan se kohtuutonta siitäkin lähtökohdasta, että rengit tienaavat paremmin, niin kuin tuolla edellä viitataan ja kun puullekin pitäisi saada hintaa.
Kysymyshän ahneudesta ja puuhuollon tulehtuneesta kustannusrakenteesta ja myös rakenteiden muutospaineista.
Esim. eri-ikäismetsänkasvatuksesta ei makseta Kemeraa. No ei siellä ole viljelykustannuksiakaan, eikä Kemera kelpoisia kohteita.Rankasti säänneltyä ne ovat metsäasiat EU:ssa, siinä kuin meilläkin.
En tiedä, onko metsäosastoilla pyrkyä puuhuollon järjestämiseen tällä hetkellä. Epäilen, ettei välttämättä ole. Markkinat voivat olla avautumassa lähitulevaisuudessa.
Joskus 60-luvulla puuhuollon herruuteen on ollut perusteensa. Ja onhan yhtiöt kokeilleet sen jälkeen eri vaihtoehtoja ja päätyneet lopulta palveluiden ostamiseen urakoitsijoilta ja maksattamiseen metsänomistajilla.
Ajat kuitenkin muuttuvat ja vaatimustaso sen mukana. Ettei vaan tämä nykyinen järjestelmä ole joiltaan osiltaan matkansa päässä. Muutospaineisiin se ei ainakaan ole reagoinut. Voi olla metsänomistajien passiivisuudesta, mutta myös muutoshaluttomuudesta ja paikalleen jäämisestä. Se ei ole hyvä olotila, eikä edesauta alan kehittymistä.Tästä nykytilanteesta ja siihen johtaneesta korruptiosta. Lauri Vaara, joka on selvittänyt näitä puukaupan ja puuhuollon syvimpiä syövereitä, toteaa korruptiosta näillä palstoilla edellä, ainakin viime marraskuussa. Viittaa samaan kuin Korpituvan Taneli tuossa edellä.
”Määrätehokkuuden tavoite edellytti maksajan eristämistä korjuusta. Maksaja eristettiin puun pystykaupoilla. Siitä alkoi pystykaupan korruptio, metsäyhtiön puunkorjuu isännättömällä rahalla.”
”Pystykaupan korruptio on puun ja korjuutyön kauppojen sitomista kytkykaupaksi ja metsäyhtiön kalliin korjuutyön myymistä pimeästi ja pimeällä hinnalla.”
Nämä ovat asioita, joita jokainen vähänkään valveutunut metsäalan toimija seuraa ja voi todeta omassa toiminnassaan.
Asiahan on juurikin niin kuin kerrot. Nykyisellään hankintahakkuut ovat heikoilla. Jollain hinnalla ja jollain tavalla puuta vielä kitkutellaan tien varteen, eikä hankintahakkuiden tuotto innosta metsänomistajia hankkimaan metsäkoneita. Näinhän se on tarkoitettukin ja metsänomistajien ohjaus on toiminut hämmästyttävän hyvin. Metsänomistajat on pidetty puuhuollon ulkopuolella.
Siitä syystä toimintatapoja on syytä muuttaa. Porttihinta kaikille ja jää metsänomistajien päätettäväksi, toimittavatko itse, vai ostavatko palveluina.
