Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Pieniä ne ovat Timppa ostomiesten puunostomäärät keskimäärin, mutta eivät ne ole niin pieniä, eikä metsätalous ole vielä mennyt niin anhittomaksi, ettei yhtä tai useampaa aatelista elätä.
Väittääkö harrastelija että metsänomistajat on pieni toimija?
Lauri Vaara on esittänyt puukaupan ja korjuutyön eriyttämistä, eli puutavarayhtiön ja konemiesten kytkykaupan purkamista ja tarkoittaa myös nykymuotoisen pystykaupan ja metsäosastojen purkamista.
Itse olen esittänyt puukauppatapojen harmonisoimista ja sitä, että metsänomistajat voitaisiin hyväksyä täysivaltaisina toimijoina puuhuollon piiriin. Ymmärtääkseni tämä sopii yksiin Lauri Vaaran esitysten kanssa ja palvelee Lauri Vaaran esittämää yhtä puukauppatapaa toimituskauppaa.
Vanhassa Metsänhoitoyhdistyslaissa metsänomistajat itse sulkivat itsensä kaupallisen toiminnan ulkopuolelle ja antoivat vallan monopolille, eli metsäosastoille. Tässä uudessa yhdistyslaissa kaupallinen toiminta sitten sallittua, mutta sen täytyy toteutua osuuskunta tai yhtiömuodossa.
Käsittääkseni Metsänhoitoyhdistykset eivät ole vielä käynnistäneet uuden lain sallimaa toimintaansa, vaan ovat tyytyneet vielä välivaiheen toimintoihin.Kannattaa verkostoitua, kannattaa myös katsoa kenen kanssa verkostoituu. Ainakaan vastustajien (keskustelussa aidanseipäiden) kanssa ei kannata verkostoitua. Törmää hyvin pian kuningas ajatukseen kansanvallasta ja feodaaliseen vaatimukseen saavutetuista ja vielä saavuttamatta olevista eduista. Ja niitähän riittää talonpojan maksettavaksi. Maataloudessa mennään jo äärimmäisillä rajoilla, sinnitellään tukien varassa, kun varsinainen tuotto on syöty jo moneen kertaan ahneuksissaan. Niin se on metsätaloudessakin. Vaatimus saavutetuista eduista rasittaa, niitä riittää metsätaloudessakin, kuten tämäkin. Metsänomistajat maksavat esim. korjuun kustannusten vähennysoikeuden piilotukena teollisuudelle.
Onhan sillä Timppa sosialisoinnillakin eronsa, ulkolaiset toimijat kyllä leivän maksaa, mutta metsätalouden kulut, ne kyllä menevät metsänomistajien maksettavaksi. Tuet eivät sitä korvaa.
Jovain tukee Laura Vaaran mallia ja kannattaa nykymuotoisen pystykaupan ja metsäosastojen lakkauttamista. Kannatan puukaupan ja korjuun harmonisointia niin, että metsänomistajat voidaan hyväksyä täysivaltaisina toimijoina puuhuollon piiriin.
Muutos on korkeintaan hallinnollinen. Oston ja logistiikan toimintaan sillä ei ole vaikutusta. Korjuu laajenisi koskemaan metsänomistajia ja heidän edustamiaan korjuuorganisaatioita ja korjuuyrittäjät toimisivat päämiestensä lukuun sopimuksilla, niin kuin toimivat tälläkin hetkellä.
Puun hinnoittelun perusteisiin sillä on vaikutusta. Korjuun kustannuksia koskeva lasku ja sitä koskeva vähennysoikeus kuuluu metsänomistajalle.
Muutos edellyttää metsänomistajilta kouluttautumista, valmiutta ja ennen muuta sopeutumista logistiikan ja mittauksen hallintaan, myös motomittaukseen, hyväksyttävän mittaustuloksen aikaan saamiseksi.
Metsätalouden kallis kustannusrakenne ja siitä johtuva alhainen puun hinta on ostettujen palvelujen varassa. Se ei pitemmän päälle ole kestävällä pohjalla. Metsänomistajien on syytä päästä tarjoamaan omia palvelujaan ja osallisiksi siitä saataviin tuottoihin.Tämä keskustelu saavuttaa uutta ulottuvuutta.
Timppa edustaa tyypillistä sosdem politiikkaa, joka pidättää metsätalouden etuudet itsellään ja omillaan. Hänelle sopii oikein hyvin, että metsänomistaja pidetään päätösvallan ulkopuolella valitettavasti.
Pitkässä juoksussa tuskin on mahdollista, että voidaan jatkaa tämän nykyisen mallin mukaisesti, jossa niin maa- kuin metsätuottajat joutuvat maksamaan palveluistaan kaikesta ja että heillä ei ole päätösvaltaa siihen, mistä kaikesta heitä maksatetaan. Ainakaan puumarkkinaan heillä ei ole mitään asiaa.
Näin tuottajan pääomaa syödään, sitä sosialisoidaan, toteutetaan osittaista kansallistamista. Jo vuosikymmeniä jatkuneena tilanne on muodostunut yhä epäedullisemmaksi tuottajalle. Ellei tarvittavia korjausliikkeitä saada aikaiseksi, sama suunta jatkuu. Tuotantopanoksia/suuruuden ekonomiaa lisäämällä, voidaan vielä tuottavuutta lisätä, mutta samalla mennään kohti Timpan ja monen muun tavoittelemaa eedeniä, eli kohti kolhoositaloutta.Harrastelijan vertailu hankintahakkuista muuttuukin jo Timpan käsittelyssä todellisuudeksi. Kukaan ei ole esittänyt moisia konevatulointeja tehtäväksi, ei niitä ole olemassa eikä tulemassa. Puuhuollon logistiikka toimii mahdollisten rakenteellisten muutosten jälkeen, niin kuin se toimii tälläkin hetkellä.
Se on totta että kuidun hankintahakkuut ovat ostomiehelle helpompia ja firmalle halvempia, sisältyyhän hankintapuun hintaan kompensaatiota puutavarayhtiön hyväksi. Kuitupuulla vähemmän ja tukkipuulla enemmän.Harrastelija teit hyvän ulostulon hankintahakkuista ja niiden riittämättömyydestä teollisuuden tarpeisiin.
Se on todellisuutta, että teollisuuden puuhuollon puristuksessa hankintahakkuiden tulevaisuus on muodostunut epävarmaksi. Siitä syystä juuri raaka-aineen tuottajan eli metsänomistajan tulevaisuus olisi turvattava, että hän voisi toimia osana teollisuuden puuhuoltoa myös tulevaisuudessa. Hankintahakkuut kauppamuotona tulisi kehittää käyttöarvoltaan sellaiseksi, että ne vastaisivat teollisuuden puuhuollon logistiikkaa pystykaupoissa, tai sitten otettaisiin käyttöön yksi ja sama kauppamuoto, jolloin kaikki noudattaisivat samaa logistiikkaa.Jäsenyysneuvotteluissa maataloustuottajan hinnat puolitettiin ja korvattiin maataloustuilla. Menettelyä perusteltiin halvalla ruualla kuluttajalle. Tällä hetkellä maataloustukia maksetaan edelleen, mutta mitäs sille toiselle puolelle eli halvalle ruualle on tapahtunut. Se on syöty, siitä ei ole jäljellä enää mitään. Väliportaan hallinto tukkuporras, kauppa ja ennen muuta yhteiskunnan pöhötystauti, ovat etuuden syöneet. Ei ole enää olemassa halpaa ruokaa, mutta eipä juuri maataloustuottajilla tulojakaan.
Paavolla on kannattajansa ja hyvä niin.
Mennäksemme puukauppaan. Käsitykseni mukaan ei ole mitään toista Lauri Vaaran mallia, jota pitäisi vielä testata. Lauri Vaara on sen tehnyt ja esittää nykymuotoisen pystykaupan ja metsäosastojen lakkauttamista, eli muutosta nykyiseen toiminta malliin. Kysymys on tästä nykyisestä mallista, jota kehittämällä, vapaan kaupan edistämisellä ja kaupan esteiden purkamisella, on mahdollista päästä toivottuun lopputulokseen.
Hankintahakkuut ovat jäänne, jo vuosikymmeniä jatkuneen pystykaupan puristuksesta. Hankintahakkuiden käyttöarvo on entisestään heikentynyt, eikä puukaupan ja korjuun valtasuhteisiin ole saatu aikaiseksi muutosta. Metsänomistajilla on omansa, hankintakaupat ja teollisuudella omansa, pystykaupat. Näin ne ovat valtasuhteet ja kaikki sen tietävät, mitä se merkitsee. Olisi syytä pyrkiä yhteen ja yhteiseen puukauppatapaan.